Hevosen sisäelinkipu on hankala paikallistaa – oireet voivat heijastella eri puolille elimistöä
Viime aikoina on alettu kiinnittää huomiota hevosen sisäelinkipuun, joka voi heijastua eläimen iholle tai lihaksiin monenlaisin oirein.Tilaajalle
Hevosen sisäelinkivun tunnistaminen voi olla joskus todella haastavaa. Tässä Kaakon tallilääkärillä aloitellaan hevosen hengitysteiden tähystystä. Kuva: Hanna Koikkalainen”Kivun tunnistaminen on edellytys sen tehokkaalle hoitamiselle”, toteaa eläinlääketieteen tohtori Ann-Helena Hokkanen Hevosjalostusliittojen järjestämän hevosen sisäelinkivun tunnistamiseen liittyvän webinaarin alkajaisiksi.
Sisäelinkipu on hevosen vatsa-, rinta- ja lantio-ontelossa, ja sen alkusyy saattaa olla esimerkiksi hengitystietulehdus, suolistovaiva, hiekkakertymä paksusuolessa tai tammalla kohtu- tai kiimakipu. Usein sisäelin- eli viskeraalikipu heijastuu eläimessä laajalle, jolloin oireiden kirjo vaikeuttaa kivun alkuperäisen kivun paikantamista.
”Ihmisille on saatu piirrettyä tarkkojakin karttoja siitä, mihin sisäelinkipu heijastuu. Eläimillä tästä tiedetään paljon vähemmän, koska ne eivät pysty kertomaan tuntemuksistaan”, Hokkanen sanoo.
Ihmisillä esimerkiksi sydänkohtauksen kipu heijastuu laajalti ylävartalon vasemmalle puolelle, munasarjasyöpä taas tuntuu usein hartia-alueella ja munuaisvaivat kipuina ristiselässä. Hokkanen toteaa, että ihmisillä tietyt sisäelinkivut muualle elimistöön heijastuessaan aiheuttavat esimerkiksi lihas- ja faskiakipuja, eli pahojakin jumeja.
Pitkään jatkuva sisäelinkipu aiheuttaa myös hevoselle tuki- ja liikuntaelimistön toiminnan heikkenemistä kivun heijastumisen vaikutuksesta. Kipuviestien käsittely keskushermostossa häiriintyy ja pitkittynyt kipu vaikuttaa haitallisesti eläimen tunteisiin, käyttäytymiseen ja oppimiseen.
Hokkanen kertoo tammasta, jonka käytös antoi ymmärtää, että hevosella olisivat takapolvet olleet erittäin kipeät. Polvista vikaa ei kuitenkaan löytynyt, vaan kuukausien etsinnän jälkeen hevosella todettiin verekäs loisten aiheuttama tulehdus suolistossa. Alkuperäisen vaivan hoitaminen tuotti tuloksen ja tamman polviin sai pikkuhiljaa ruveta taas koskemaan.
”Tulehduksen hoitamisenkin jälkeen eläin voi olla pitkään jännittynyt, koska sen aivot ovat oppineet siihen, että kun joku koskee takapolviin, taas sattuu. Pienikin kosketus kivun heijastumiskohdassa voi aiheuttaa epämukavuutta.”
Hokkanen toteaa, että tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten hankalaa sisäelinkivun tunnistaminen voi olla.
”Jos olisi tiedetty kipumekanismi, olisi osattu etsiä kipua muualtakin kuin polvista. Joskus nämä tapaukset ovat tosi vaikeita.”
Hokkanen kuvaa, miten sisäelinkipu eroaa muualla hevosen elimistössä syntyvästä kivusta eli somaattisesta kivusta.
”Ne kohdat, jotka eläin helposti loukkaa, ovat ”maailmaa vasten”. Näitä ovat iho, limakalvot, jänteet ja nivelet, joissa kipuaisti ja hermotus ovat erilaisia kuin sisäelimissä. ”
Hokkasen mukaan sisäelimen pinta ei normaalisti altistu kivulle kuten ulkoiset osat. Somaattinen kipu taas on helposti paikallistettavaa: sekä eläin että ihminen heti tietävät, mistä kipu tulee, jos hevonen on esimerkiksi astunut naulaan.
”Viskeraalinen eli sisäelinkipu taas leviää laajalle, on hankala paikallistaa ja jossain määrin se tylppänä kipuna on epämiellyttävämmän tuntuista kuin somaattinen kipu.”
Hevosen sisäelimissä on huomattavasti vähemmän kipua aistivia reseptoreita kuin esimerkiksi sen ulkomaailmaa vasten olevissa ruumiinosissa.
Kiputyyppejä sisäelinkivuissa on useita ja hevosella voi esiintyä useampaakin erilaista kipua.
”Kiputyypit ovat kudosvaurio, hermovaurio ja toiminnallinen kipu. Lisäksi soppaan mausteensa tuo heijastekipu”, Hokkanen kertoo.
Esimerkiksi paksusuolen hiekkakertymän aiheuttama sisäelinkipu syntyy, kun hiekka ärsyttää suolen seinämää. Tämä on Hokkasen mukaan kudosvauriokipua.
”Kun tilanne esimerkiksi paksusuolen hiekkakertymässä jatkuu, sitä seuraa kivulle herkistyminen, eli toiminnallinen kipu, joka pahentaa tilannetta ja lisää kipua. Ja kun kipu heijastuu kylkiin, eläin muuttaa tapaansa liikkua ja sille syntyy myofaskiakipua eli peitinkalvoissa syntyvää kipua”.
Hokkasen mukaan hermovauriokipua hevoselle voi tulla esimerkiksi kasvaimen tai ähkyleikkauksen jälkeen.
”Yleistä on, että samalla potilaalla on useampaa kipusorttia. Pitäisi tunnistaa eri kivut ja se, millä mekanismilla ne ovat syntyneet. Tärkeä olisi osata arvioida, mikä tyyppi muodostaa minkäkinlaisen osan kivusta”, summaa Hokkanen kivun tunnistamisen hankaluuksia.
Tulehduskipulääke tehoaa yleensä kudosvauriokipuun, mutta toiminnallisesta tai hermovauriokivusta kärsivä hevonen taas ei Hokkasen mukaan hyödy tuon taivaallista tulehduskipulääkkeestä, vaan tarvitsee hermovauriokipuun tarkoitetut lääkkeet.
Hän toteaa, että nykyään hevosen hermovauriokipua osataan jo hoitaa.
”Kipu itsessään lisää ja pahentaa kipua ja mitä pidempään kipu jatkuu, sitä vaikeampi sitä on hoitaa”, Hokkanen muistuttaa.
Hevosjalostusliittojen webinaari ”Mitä on hevosen sisäelinkipu”
Lue myös:
Hevosten mahavaivat yleinen riesa mutta parannettavissa – kilpaileminenkin mahdollista
- Osaston luetuimmat
