

Perjantaina Suomessa ei ravata lainkaan Joensuun ravien perumisen myötä, ja myös sunnuntain Oulun ravit saatiin kasaan pidennetylläkin ilmoittautumisajalla vain rimaa hipoen. Oulun Äimärautiolla ajetaan sunnuntaina seitsemän lähtöä.
Ravien hevospula ei ole uusi ilmiö, vaan tuttu edellisiltä talvilta. Ravihevoskasvatuksen tunnusluvut ovat olleet laskusuunnassa jo vuosia maassamme. Suomen Ravivalmentajat ry:n puheenjohtaja Jukka-Pekka Kauhanen lähtisi parantamaan tilannetta ravikilpailujen rakenteiden ja nopeamman reagoinnin muuttuviin olosuhteisiin kautta.
”Tässä on nyt sellainen tunne, että meidän on lajina pakko muuttua”, Jukka-Pekka Kauhanen painottaa.
”On luotava uutta profiilia lajille.”
”Lajista on iso huoli, mutta haluan ottaa tämän myös mahdollisuutena. Lajin rahoitus muuttuu taas tulevina vuosina ja maailma ympärillä muuttuu. Meillä raviurheilulla on nyt sauma tehdä tästä uudenlainen ja parempi. En ajattele, että lajin perusasioita tarvitsee hirveästi muuttaa. Hevoset kilpailevat nopeudesta ihmisten ohjastamina, se jaksaa kiinnostaa. Mutta asioita siinä ympärillä täytyy pohtia ja kehittää. On luotava uutta profiilia lajille.”
Kauhanen kiitteleekin viime aikojen toimintaa.
”Tässä on ollutkin hyvää reagointia. On siirretty kilpailupäiviä vuorokautta eteenpäin keliolosuhteiden takia ja pidennetty ilmoittautumisaikoja onnistuneesti. Kuitenkin ilmastonmuutos tuntuu tuovan tullessaan yhä äärimmäisempiä olosuhteita, ja meillä ne liittyvät ehkä enemmän talveen”, hän pohtii.
”Kesällä hevosia on muutenkin enemmän kilpailuvireessä. Lyhyempi aika ilmoittautumisen ja kilpailujen välissä talvella voisi olla yksi ratkaisu. Ainakin sitä voi kokeilla, vaikka eihän se hevosten määrää lisää. Se lisää kuitenkin kilpailuihin ilmoittautuvan tietoa hevosen vireestä ja olosuhteista.”
Jukka-Pekka Kauhanen lähtisi muuttamaan ravien profiileja radikaalisti.
”Nyt on muututtava, se on varmaa. Kokeilisin esimerkiksi raveja vähemmillä lähtömäärillä. En osaa sanoa, olisiko lounasraveihin paluu siihen osaratkaisu vai mikä voisi olla? Kuitenkin voisi kokeilla herkällä korvalla erilaisia vaihtoehtoja, ja reagoida nopeastikin siihen mikä toimii ja mikä ei.”
”Melkein kaikkiin raveihin tulevat huiput ohjastajista paikalle, eli liigatasolla mennään ehkä liian monissa raveissa.”
Kauhasella on monipuolista perspektiiviä raveihin ja niiden järjestämiseen. Hän on paitsi aktiivikilpailija ja valmentajien puheenjohtaja, myös mukana Vieremän raviradan toiminnassa sekä muun muassa Suomen Hippoksen valtuuskunnassa.
”Ennen kaikkea muuttaisin ravien profiilien porrastusta paljon enemmän. Nykysäännöillä ravien järjestäminen on lähes aina radoille, järjestäville seuroille, liian raskas operaatio. Lajista on puuttunut selkeämpi eri tilaisuuksien tasoprofiili. Melkein kaikkiin raveihin tulevat huiput ohjastajista paikalle, eli liigatasolla mennään ehkä liian monissa raveissa.”
”Pitäisi selvittää, mikä on minimitaso henkilöstöä ja palveluita, jolla ravirata voi viedä kilpailuja turvallisesti ja eettisesti läpi, ja lähteä siitä rakentamaan ylöspäin eri profiilin tapahtumia. Näihin kuitenkin tarvitaan sääntömuutoksia, jotka ovat pitkällisiä prosesseja välillä.”

”Pitäisi tässäkin mielessä virtaviivaistaa päätäntämallia, jotta voitaisiin reagoida hyvinkin nopeasti näissä. Ehkä suurempi alueellinen päätäntävalta olisi ratkaisu näihin, en tiedä. Alueelliset erot Suomessa ovat joka tapauksessa hyvin suuria, ja se mikä toimii jossain osassa maata, ei toimi yhtään jossain toisaalla.”
Jukka-Pekka Kauhanen kannustaa ottamaan ”tilaisuudesta vaarin”.
”Vain muutos on elämässä varmaa, ja nyt siihen muutostyöhön olisi käytävä rohkeasti ja päättäväisesti. Liian pitkään on menty tällä 10 lähtöä per ravit -sapluunalla. Pitäisi selvittää reaktiivisesti lisää siitä, millaiset ravitilaisuudet yleisöä voisivat kiinnostaa ja millaisia raveja olisi kustannustehokasta järjestää.”
Kauhanen näkee koko yhteiskuntaa koettelevan niukkuuden ajan, mutta ei vaivu synkkyyteen. Ei, vaikka hän on sairauslomalla kilpakärryiltä joulukuisen nilkan murtuman vuoksi vielä parisen kuukautta.
”Kyllä tässä mahdollisuuksia on, kunhan osataan sopivasti muuttua ympäröivän maailman kanssa samaan tahtiin. Ei nämä tiukat ajat ole mitenkään yksin raviyhteisön ongelma. Näen omassa tilanteessani hyvin selvästi, millainen murros on menossa terveydenhuollon alalla; sielläkin joudutaan sopeutumaan uuteen.”