
Puolitoista viikkoa sitten sattuneen onnettomuuden siemenet kylvettiin, kun Pertti Niveri oli menossa nuoren hevosen kanssa Pilkanmaan harjoitusraviradalle. Reitti radalle menee puolisen kilometriä yleisen tien kautta.
”Ohi ajanut mopopoika ei vaan ymmärtänyt, että hevonen voi pelätä kovaa ääntä. Poika pisti meidän kohdalla kaasua, ja hevonenhan on pakoeläin. Se säikähti mustaa kovaäänistä ajoneuvoa”, Niveri kertaa tapahtumia MT Hevosille.
Kokematon hevonen villiintyi tilanteessa täysin, ja läksi painamaan ojan yli täyttä laukkaa. Niveri ei kyydissä pysynyt, vaan putosi ja menetti hetkeksi tajuntansa.
”En tiedä oikein, missä vaiheessa jäin kyydistä, kun hevonen ryntäsi ojan yli.”
Kun Niverin tietoisuus palasi, hevonen oli kadonnut. Kaikeksi onneksi se lähti lopulta palaamaan pellolle valmentajansa luokse.
”Sillä oli vaan suitset ja ohjakset, kaikki muu oli jäänyt matkaan. Se oli jännä, että se tuli minun luokseni, kun aloin huutelemaan.”
Niveri oli saanut vaimonsa tapahtumapaikalle hätiin, ja lopulta kovia kokenut hevonen saatiin autoon. Kaikeksi onneksi se selvisi tilanteesta vammoitta. Niverin oli sen sijaan päästävä kiireesti tutkimuksiin.
”Ambulanssi vei minut Kotkaan sairaalaan. Epäilivät, että niskaan oli käynyt jotain pahempaa. Olin kymmenen tuntia tarkkailussa, mutta pääsin yöksi kotiin, kun hevosista täytyi pitää huolta.”
Pilkanmaalla kymmentä hevosta valmentava Niveri joutui huilaamaan viikon verran, mutta apukäsien avulla tallin toiminta ei keskeytynyt hetkeksikään.
”Onneksi tuli nuoria naisia jeesaamaan, niin kaikki meni hyvin. Ei jäänyt hevosia ajamatta. Jos olisi vaikka käsi tai jalka mennyt pahemmin rikki, olisi tallin toiminta halvaantunut”, Niveri kiittelee tuuraajiaan.
”Eihän nuoret ymmärrä, että hiljentäessä menisi vain muutama sekunti.”
Nuori motoristi otti seuraavana päivänä Niveriin yhteyttä, ja oli todella pahoillaan tilanteesta. Niveri kertoo olevansa iloinen, että nuorukainen oli tilanteessa vastuullinen.
”Tyttäreni laittoi Pilkanmaan Facebook-ryhmään asiasta juttua. Pojan äiti laittoi viestiä, että se taisi olla meidän poika. Täytyy nostaa hattua, että poika soitti ja pyysi anteeksi. Varusteita ei mennyt paljon, joten asia on sillä hyvä. Kärryjä vähän korjailin, ja vain rintaremmi hajosi.”
”Eihän nuoret ymmärrä, että hiljentäessä menisi vain muutama sekunti. Kun me mennään radalle, ohi tulee monenlaista kulkuneuvoa, jotka ei hiljennä yhtään. Kyläläiset osaa kyllä varoa, mutta kaikki muut ei tajua.”
Niveri selvisi kaikeksi onneksi ruhjeilla, vaikka ainekset pahempaankin katastrofiin olivat olemassa. Viikonloppuna kokenut valmentaja ajoi jo hevosia, ja katse on tiukasti eteenpäin.
”Ajan lauantaina Vermossa Käpylän legendojen lähdössä. Kyllä pystyn jo ohjastamaan. Meitä ei ole enää montaa, jotka on Käpylässä ajaneet ja ovat vielä aktiivisia.”
Niverin onnettomuudesta uutisoi ensimmäisenä Kouvolan Sanomat.