Valmentaja Daniel Redén piti derbyvoiton jälkeen mahdollisena, ettei Francesco Zet enää kilpailisi. Kuva: Ville Toivonen
Superhevosten varhainen siirtyminen siitokseen puhututtaa – maailman ravimarkkinat läpikotaisin tunteva Boko-kasvattaja John Bootsman avaa ilmiön syyt ja seuraukset
Daniel Redén sai raviurheilufanit varpailleen kommentoimalla derbyvoiton hetkellä, ettei tiedä juokseeko Francesco Zet kilpaa enää koskaan. Pyysimme yhtä parhaiden eurooppalaisten hevosten kasvattajista, hollantilaislähtöistä John Bootsmania, analysoimaan missä mennään.Tilaajalle
Hollantilaissyntyinen John ”Boko” Bootsman on eurooppalaisen ravurikasvatuksen ytimessä viime lauantain Ruotsin Tammaderbyn Lara Bokon ja Derbyn kakkosen Lulius Bokonkin myötä. Kuva: Ville ToivonenJohn Bootsman, 58, on noussut eurooppalaisen, hollantilaisen ja pohjoismaisenkin ravihevoskasvatuksen huipulle isänsä jalanjäljissä. Isänsä Klaas Bootsman hankki ensimmäisen ravurinsa 1971. Poika on nostanut toiminnan uudelle tasolle ja uusiin maihin sekä kasvattanut Boko-kennelnimen alla 75 yli miljoona Ruotsin kruunua tiennanutta ravuria. Hän on kasvattanut ison määrän klassisia suurvoittajia niin kotimaassa kuin nykyisessä asuinmaassaan Ruotsissa.
Viime viikonlopun Ruotsin Derby alleviivasi Boko Bootsmanin asemaa: Lara Boko (Djali Boko) toi kasvattajalle ja suomalaisille omistajilleen Oraviston Talli Oy:lle Tammaderbyn ja avoimessa Derbyssä Lulius Boko (Muscle Hill) oli kakkonen.
Lulius Bokon yli jyräsi Derbyssä myrskytuuli nimeltä Francesco Zet (Father Patrick). Sen valmentaja Daniel Redén shokeerasi voiton jälkimainingeissa kommentoimalla, että superoriinsa tulevaisuus lienee enemmän siitoksessa kuin kilpailemisessa hyvinkin pian.
”Kuka tietää, kilpaileeko Francesco Zet enää koskaan”, Redén lausui mediassa sunnuntaina.
Samaan aikaan on odotettu viime vuoden Ruotsin Derbyn sankaria Calgary Gamesia (Readly Express) takaisin radoille kuin kuuta nousevaa. Se ei ole juossut kilpaa nelivuotiskauden jälkeen. Timo Nurmos myi Calgary Gamesin puolikkaan miljoonasummalla Menhammarin siittolalle, ja ori on palvellut siitoskaudella 2022 yli 300 tammaa eri puolilla maailmaa. Palaako Nurmoksen ori radoille ikinä?
Nyt seuraavankin ruotsalaisen supertähden tulevaisuus kilpahevosena on hämärän peitossa. Kuinka meidän ravientusiastien oikein käy? Katoaako kaikki hyvä jatkossa siitokseen? Bootsman lienee oikea ihminen arvioimaan, missä mennään?
”Ei katoa, mutta ymmärrän urheilufanien huolen”, John Bootsman myöntää.
”Itsekin sporttifanina haluaisin nähdä noiden oriiden juoksevan lisää kilpaa, varmasti näenkin. Tuskin Francesco kuitenkaan tähän lopettaa. Ja uskon, että Timo Nurmoksen ja Menhammarin väen toiveena on nähdä Calgary Games edelleen kilpailemassakin.”
Bootsman kuitenkin muistuttaa siitospuolella puhuttavan valtavan suurista rahoista.
”Jos Francesco Zet syndikoitaisiin nyt siitosoriiksi, se olisi varmaankin 7-9 miljoonan euron arvoinen. Kuka omistaja ottaa riskin ennemmin kuin rahan? Urheilufanina haluaisin nähdä noiden kahden hevosen ottavan matsin, mutta sen jälkeen toinen olisi häviäjä. Nyt ne ovat molemmat voittajia. Joten voi olla, ettemme näe tuota ottelua koskaan. Toivottavasti olen väärässä. Lisäksi siitoksessa on bonuksena, että saattaa syntyä entistäkin parempia hevosia.”
”Mitalilla on siis kaksi puolta myös urheilun näkökulmasta. Toisaalta menetämme ehkä pontentiaalisia Prix d’Amerique -voittajia siitokseen, mutta ne synnyttävät parhaassa tapauksessa kymmeniä, jopa satoja, potentiaalisia hevosia voittamaan minkä tahansa ravikisan maailmassa. Ne saattavat viedä hevosjalostuksen Pohjoismaissa kokonaan uudelle tasolle, eikä menettämisen käsite ole yksiselitteinen.”
John Bootsmanin mielestä huippuoriiden nopea siirtyminen siitokseen voikin pitkässä juoksussa antaa enemmän kuin ottaa.
”Voi olla, että nousemme pohjoismaisen raviurheilun kannattajina aivan maailman huipulle. Voimme jopa saavuttaa Amerikan, joka tunnetusti on kaukana edellä tai Ranskan, joissa resurssit ovat eri luokkaa. Pitää vain olla kärsivällinen.”
John Bootsman ihastelee Francesco Zetiä, vaikka sen hyvyys kolahtikin osittain hänen ”omaan nilkkaansa”. Ruotsin Derbyn kakkonen oli kuten mainittua Bootsmanin kasvattama Lulius Boko.
”Minulla oli valtavan hyvä kasvatti Derbyssä, eikä siltä voi ottaa mitään pois, suoritus oli täydellinen. Kuitenkin vastassa oli ’monsteri’. Francesco Zetin kapasiteetti on vain ylittämätön tällä hetkellä. Se on niin nopea ja niin kestävä, että huhhuh! Siksi se on vähintään yhtä kiinnostava uusi ori kuin Calgary Games. Calgary on niin sanottuna outcrossina ehkä kiinnostavampi tapaus Amerikkaan tuodessaan sinne tavallaan uutta verta, kuin Francesco, jonka isä Father Patrick ja muutkin sukulaiset vaikuttavat siellä.”
”Mutta Francescolla on vähintään yhtä jännä suku muuten, ehkä jännempikin. Lisäksi jos pilkotaan Calgary Gamesin suku syvemmälle, sehän on valtavan amerikkalainen (blodbankenin mukaan 82 prosenttia amerikkalaista ravuria suvussa) myös. Eikä olekaan olemassa mitään puhdasta ranskalaista rotua.”
John Bootsmanin kasvattama Lulius Boko oli sunnuntaina toinen Ruotsin Derbyssä. Björn Goop ajoi Timo Nurmoksen valmentamaa oritta, jonka suku on myös kuin siitosoriilla. Kuva: Ville ToivonenCalgary Gamesin isä on ruotsalainen Readly Express ja isänisä Ranskan siitosjätti Ready Cash. Francesco Zetin isä Father Patrick taas on USA:n tämän hetken kärkioriita.
”Father Patrick on juuri Eurooppaan mahtava ori. Puolilla jälkeläisistä on ehkä ongelmia psyyken kanssa, mutta puolet ovat kapasiteetiltaan melkein ylivoimaisia. Siksi Francescokin on niin älyttömän kiinnostava”, John Bootsman analysoi.
”Readly Express taas on minun papereissani ehkä paras uudempi ori Euroopassa tällä hetkellä. Kohta voi tosiaan olla toisin, mutta juuri nyt on näin.”
Koko maailman mittakaavassa raviurheilun siitosorimarkkinat elävät eräänlaista murrosta. USA:n nykyisistä huippuoriista yhä harvemman pakastespermaa saa Eurooppaan. Lisääkö esimerkiksi kohuori Walnerin (Chapter Seven) ja Chapter Sevenin (Windsong’s Legacy) saannin vaikeus Europpaan imua uusille oriille kuten Calgary Games ja Francesco Zet?
”Voi olla, mutta ei ehkä niin paljon kuin kuvitellaan. Chapter Sevenin varsat ovat usein pieniä ja Walnerin vanhempien varsojen kolmevuotisdominanssi ei ole ollut kaksivuotiskauden veroista. Lisäksi Euroopassa jälkeläisiä jo kuitenkin on, eikä niistä täällä ole vielä tullut wau-efektiä. Voi vielä tullakin, mutta ei saa hypätä johtopäätöksiin. Voi myös olla, että meillä onkin saatavilla tänne parhaiten sopivat oriit ilman noitakin.”
Pohjoismaisen ravijalostuksen etuna Bootsman näkee rajattoman risteytyksen mahdollisuuden.
”Täällä voi toteutua astuta paras parhaalla -ajatus”, hän muistuttaa.
”Ranskalaisilla on suljettu kantakirja ja amerikkalaiset saavat ranskalaista tai ruotsalaista verta halutessaan, mutta käyttävät sitä aika rajallisesti. Toisaalta amerikkalaiseen raviurheiluun parhaiten sopivat sukulinjat ehkä ovatkin Amerikassa. Eurooppalaiseen raviurheiluun sopii kuitenkin parhaiten risteytys.”
Kuinka hyvä siitosori on Ranskan suuri tähti Face Time Bourbon, kuuluu monen miljoonan euron kysymys. Kuva: Terhi Piispa-HelistenMitä Ranskassa tapahtuu? Se on kuitenkin suurin toimija Euroopassa. Aukeaako kantakirja enää koskaan? Onko 100 tamman rajoitus siitosoreille urheilua kannatteleva asia verrattuna pohjoismaisiin matadoreihin Calgary Gamesiin ja nyt Francesco Zetiin, jotka voivat saada useita satoja tammoja kaudessa?
”Ei se sadan limitti nyt niin paljoa vaikuta. Parhaat ranskalaiset oriit saattavat saada useita satoja myös, kun otetaan ulkomaiset tammat mukaan laskuun. Kantakirjahan on auennut hetkittäin Ranskassa valikoidulle määrälle hevosia ja voi se samalla tavalla pehmeästi aueta jatkossakin, mutta en suoraan sanoen tiedä mitä tapahtuu.”
”Ranskalaiset tekevät silti minusta virheen rajoittaessaan tammojen määrän sataan. Samoin amerikkalaiset Chapter Sevenin ja Walnerin kanssa rajoittaessaan saatavuutta muualla maailmassa. Rajojen piirtäminen on harvoin hyväksi. Nevele Pride (Star’s Pride) esimerkiksi oli 1960-luvun lopussa ylivoimainen yksilö. Sen omistajien suunnitelma myydä vain 60 osaketta 120:n sijaan varsojen arvoa ja tammojen laatua nostamaan osoittautui virheeksi, ja näin on usein.”
Bootsman kertoo hankkineensa muutama vuosi sitten hyviä ranskalaistammoja odottaen Ranskan kantakirjan aukeavan ranskalaisten tammojen ja ulkomaisten oriiden jälkeläisille. Näin ei käynytkään, ja nyt Bootsman keskittyy kasvattamaan parhaita mahdollisia eurooppalaisia ravureita ilman odotuksia Ranskan kantakirjan aukeamisesta.
”Ranskan parhaiden oriiden käyttö on hyvä keino jalostaa huippuravureita esimerkiksi Pohjoismaihin. Bold Eagle (Ready Cash) esimerkiksi on tuottanut huippuhevosia risteytettynä amerikkalaisiin kevyisiin tammoihin. Ei se minun suosikkini ole, mutta pystyy todistetusti jättämään huippuhevosia Pohjoismaihin. Ranskassa se on kai ollut valtava pettymys. Samaa on hieman ilmassa Face Time Bourbonissa (Ready Cash) juuri nyt.”
”Ranskalaiset tammat ovat usein isoja ja raskaita, ja Face Timen varsoista varoitellaan, että niissä on vaarana tulla liian raskaita myös. Amerikkalaisiin kevyisiin Valley Victoryn linjan tammoihin risteytettäessä uskon, että Face Time Bourbonkin tulee toimimaan juuri niin hyvin kuin odotetaankin. Risteytyksessä on voimaa, kuten huomataan.”
Eurooppalaisen ravijalostuksen suurimpia kysymyksiä onkin, tuleeko joku Ready Cashin pojista tosissaan täyttämään isänsä valtavat saappaat.
”Ylivoimaisten siitosoriiden pojilla on aina vaikeaa. Niillä ei voi astuttaa isänsä tyttäriä, mutta muilla oreilla voi. Näin kävi esimerkiksi aikanaan Speedy Crownille, jonka pojista odoteltiin turhaan seuraava suurta. Sen sijaan Super Bowl kohensi asemiaan, kun sillä saattoi astuttaa Speedy Crownin tyttäriä. Näin kävi vaikka Super Bowl ei ollut Speedy Crownin veroinen hevonen. Ranskassa on nyt samanlainen tilanne, että joidenkin muiden isälinjojen oriit nostavat profiiliaan, koska niillä voi astuttaa Ready Cashin tyttäriä.”
- Osaston luetuimmat
