Atupemin reissusta ei selvitty kolhuitta

Hengissä kotona! Ihan ilman kolhuja Olympiaraveista ei selvitty, mutta pienet vastoinkäymiset terästävät.

En raportoinut viime blogissa  Atupemin startissa saamasta haavasta, kun halusin tarkastaa ensin itse tilannetta. Siinä noin 50 metriä ennen maalia se kuitenkin otti sellaisen huonomman askeleen ja löi etusäärelleen haavan. Kovin ravuri tämä ori on, kun ei laukannut edes siinä tilanteessa. Kuitenkin jänteen päälle tuli viidellä tikillä ommeltava haava. Olihan rataeläinlääkärikin mätkäissyt siitä 10 päivän starttikiellonkin; huomasin vasta myöhemmin tulosluettelosta tuon.

Tauosta tulee pitempikin kuin tuo startförbud, mutta toivottavasti ei kovin pitkä kuitenkaan. Ori on pienellä lääkekuurilla nyt, ja katsotaan sekä ultrataan paikkoja sitten kun tilanne on sopiva. Haava tuli siis jänteen kohdalle, mutta silmämääräisesti jänne ei olisi kärsinyt vauriota kuitenkaan.

Olen tässä jo lähdössä viemään tammoja, Atupemin emää ja siskoa, oriasemalle, joten kyllä reissusta on toivuttu ja uskoa tulevaisuuteenkin piisaa.

Kuten sanottu, pienet kolhut vain terästävät menoa - isot kolhut ovat tietysti asia erikseen.

Kaikki ei mennyt reissussa eikä kilpailussa ihan niin kuin suunniteltiin, mutta koskapa ne menee? Kuitenkin ollaan tyytyväisiäkin. Hevonen osaa reissata ja se osoitti olevansa oikea hevonen tuollaisiinkin lähtöihin. Juoksu ja muutama muukin asia olisi saanut mennä paremminkin, mutta sellaista on raviurheilu.

Palataan asiaan, kun tiedetään tarkemmin, mitä Atupemin jatkossa seuraa.