Livnon villihevoset elävät vapaina vuoristossa – Sanna Kostamo haluaa takaisin niiden pariin

Suomen historiassa jokaisen hevosen ystävän sydäntä kaihertanee ajatus 1960-luvusta, kun traktorit tulivat ja työhevosia laitettiin lihoiksi kymmeniä ja kymmeniä tuhansia.

Bosnia-Herzegovinassa ilmasto on erilaista. Kun maatalous koneistui siellä 1950-1970-lukujen aikana, osa hevosista päästettiin myymisen tai lopettamisen sijasta vapaaksi. Niistä muodostui pysyvä lauma, joka elää Livnossa, Cincar-vuoristossa.

Sodan jälkeen Livnon hevosten määrä laski minimiin, niitä oli enää noin viisikymmentä. Vuonna 2010 hevoset suojattiin lailla, kun niitä oli noin 200. Sen jälkeen määrä on moninkertaistunut ja niitä on nyt noin 700-1000 kappaletta. Nykyisen lauman kaikki eläimet ovat syntyneet vapaudessa. Nykyisin villihevoset houkuttelevat paikalle niitä ihailemaan tulevia turisteja, mutta jotkut paikalliset ovat huolissaan niiden määrän lisääntymisestä.

Kesäisin hevoset kokoontuvat lähelle vettä, jolloin ne on helpompi löytää. Talvella ne vaeltavat ruuan perässä pitkiäkin matkoja ja kaivavat syötävää lumen alta kavioillaan.

Sanna Kostamo: ”Wild & free - Group” Kuva: Sanna Kostamo

Graafikkona ja valokuvaajana itsensä elättävä jyväskyläläinen Sanna Kostamo on ollut koko ikänsä hevosharrastaja. Viime vuosina hänen harrastuksensa on muuttanut muotoaan ennen muuta siihen suuntaan, että hän nauttii eniten hevosten seuraamisesta ja niiden läsnäolosta.

Kostamo kuuli villihevoslaumasta ensimmäisen kerran vuonna 2017 vieraillessaan naapurimaassa Kroatiassa. Hän vietti hevosten luona yhden päivän ja päätti palata takaisin mahdollisimman pian.

Se onnistui vuoden 2020 alussa, juuri ennen koronarajoituksia. Hän liikkui alueella villihevosten suojeluyhdistyksen kyydissä jeepillä ja sai viettää aikaa laumojen keskellä ja kuvata hevosia rauhassa. Hevosista jotkut rohkeimmat ja uteliaimmat tulivat rapsutusetäisyydelle saakka. Oli alkuvuosi ja yhtenä päivänä pyrytti luntakin, mutta hevoset olivat hyväkuntoisia ja tyytyväisen näköisiä.

”Se oli käsittämätöntä. Ne elivät siinä pienemmissä laumoissa ja huolehtivat toisistaan, myös isät lapsistaan”, Kostamo kuvaa. ”Niillä oli talvella paksut turkit, ja oli hieno nähdä, miten ne elivät siellä vapaina ja yhdessä.”

Viikko Livnon hevosten kanssa näytti Kostamolle, kuinka lähellä hevoset yhä edelleen ovat luontoa ja villeyttä. Jo ensimmäinen vapaaksi päästetty sukupolvi pärjäsi, ja se pystyi muodostamaan elinvoimaisen lauman.

”Kunnioitukseni hevosta kohtaan lisääntyi, ja näen entistäkin tärkeämpänä sen, että niiden lajityypillinen käyttäytyminen otetaan huomioon”, Kostamo sanoo.

Villihevosissa ei korostunutkaan villeys, vaan ennemmin rauha. Hevoset kuljeksivat yhdessä, ja ilmapiiri oli seesteinen.

Paljolti sitä Kostamo tallensi omiin kuviinsa, joita on ollut esillä myös esimerkiksi Hevoset-messuilla ja useissa eri taidenäyttelyissä.

Sanna Kostamo: ”Lost & found” Kuva: Sanna Kostamo

Kostamon uusi projekti on ollut henkisesti hyvin erilainen, sillä hän on kuvannut galgoja eli metsästys- ja kilpailukäytössä olevia espanjanvinttikoiria Espanjan koiratarhoilla. Galgojen sydäntäsärkevä kohtalo alkaa olla ihmisille tuttu Suomessakin.

”Niitä hylätään yhä noin 50 000 vuodessa, aiemmin määrä oli jopa 100 000 vuodessa. Ne eivät kuulu Espanjassa edes eläinsuojelulain piiriin”, huokaa Kostamo, jolla on kotonaan kolme rescue-galgoa.

Galgo-valokuvataidenäyttely tulee jo syyskuussa Kuopioon, sitten Tallinnaan ja Jyväskylään.

Kostamo kertoo, että galgo on hevosen ohella hänen toinen sieluneläimensä, lämminsydäminen koira, joka tarvitsee ihmistä.

Livnon hevoset taas ovat toista maata, ne ovat näyttäneet, että ne pärjäävät.

”Palaan sinne vielä. Ne eivät koskaan unohdu”, Kostamo sanoo.