

Hevosurheilun eri lajien välillä on pitkään ollut turhan voimakkaita raja-aitoja, mutta viime vuosina eri lajit ja niiden toimijat ovat ilahduttavasti lähentyneet toisiaan. Esimerkiksi montén eli raviratsastuksen taitaja Miisa Pulkkanen on menestynyt erinomaisesti myös esteratsastajana.
Samantyyppisiä polkuja kulkee Tuusulasta kotoisin oleva Elisa Korhonen. 23-vuotias Korhonen on sekä aktiivinen kilparatsastaja että nykyinen raviurheilun ammattilainen.
Hevosinnostus on peruja hänen kotoaan, ja hevoset ja kilpaurheilu ovatkin täyttäneet Elisa Korhosen elämän jo nuoresta pitäen. Hänen isänsä Esa Korhonen on sekä aktiivinen ravituomari että myös käytännön hevosihminen, joka menestyi 2000-luvun alkuvuosina raveissa hienosti suomenhevosori A.L. Vikun kanssa.
Elisa Korhosen ensimmäinen kosketuspinta hevosilla kilpailemiseen oli kuitenkin esteratsastus.
”Ensimmäinen ponini tosin oli vanha raviponi, mutta sillä ei voinut enää kilpailla raveissa, vaikka olisinkin halunnut ajaa poniravikortin”, Elisa Korhonen muistelee.
Kouluvuosinaan Korhonen panosti voimakkaasti esteratsastukseen. Lukion hän suoritti ratsastuksen myötä urheilupainotteisena.
”Minulla oli lukioaikana useampikin hevonen ratsastettavani. Sain hyvin yhdistettyä valmentautumisen ja koulunkäynnin”, hän kiittelee.

Esteratsastuksesta on tullut myös mukavasti menestystä. Elisa Korhonen on ollut monena vuonna mukana Helsinki International Horse Show’n eri kilpailuluokissa. Vuonna 2022 hän voitti connemaraponinsa Cheek Devil Dew-Dropin kanssa Tasotuoppi-finaalin.
”Kilpaileminen antaa minulle todella paljon adrenaliinia. Olen panostanut hyppäämiseen kuitenkin jo yli 10 vuotta.”
Raviurheilu on kuitenkin ollut koko ajan läsnä Elisa Korhosen elämässä. Kotitilalla Tuusulassa on ollut koko ajan ratsujen lisäksi ravihevosia. Toissa vuonna nuori hevosurheilija toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja suoritti ravien C-ajoluvan.
Ravikortin suorittaminen vaati kuitenkin hieman suunnittelua, sillä Korhonen oli muuttanut Kuopioon, mutta ajoluvan hän suoritti Vermossa.
”Ajoluvan suorittaminen oli ollut tavoitteenani jo pitkään, joten kun kurssi muuten sopi minulle aikataulujen puolesta, ei ajomatkalla ollut niin suurta väliä”, Korhonen nauraa.

Korhonen on ehtinyt tähän mennessä ohjastaa 23 ravilähtöä, joista ieman yli puolet on montélähdöistä. Vaikka Elisa Korhosella on taustalla vahva ratsastuspohja, ajaa hän yhtä mielellään kärrylähtöjä.
”Kun on koko ikänsä istunut hevosen selässä, on montélähtöjen tilanteita helpompi hahmottaa kuin kärryiltä. Onneksi olen päässyt ajamaan myös kärrylähtöjä ja saanut sitä kautta hyvää kokemusta.”
Kilpailemisessa esteratsastuksessa ja ravilähdössä on Elisa Korhosen mukaan tiettyjä yhtäläisyyksiä. Samalla lajien väliltä löytyy myös eroja.
”Esteradalla suoritus tehdään yksin hevosen kanssa, mutta ravilähdössä samalla radalla voi olla viisitoista muuta kilpailijaa samaan aikaan”, hän muistuttaa. ”Erojakin on siis paljon, mutta tietysti hevonen on keskiössä sekä raveissa että ratsastuksessa.”

Elisa Korhosen viimeisin kilpailu on lokakuun lopulta. Kilpailutauko johtuu uusista kuvioista, sillä Korhonen työskentelee nykyisin hevosenhoiutajana Maria Taipaleen omistaman Journey Hästar Ab:n tallilla Ruotsin Enköpingissä.
Korhonen kertoo viihtyneensä Taipaleen palveluksessa oikein hyvin. Tallin vastuuvalmentajana toimii Marko Korpi, jonka valmennuslistalla on 17 hevosta. Tilan kokonaishevosmäärä on kuitenkin noin 30 hevosta.
”Puitteet ovat kunnossa ja hevoset ovat oikein hyväsukuisia. Tämä on hieno paikka oppia lisää raviurheilusta”, Korhonen kiittelee.
Ruotsissa työskenteleminen on Korhoselle luontainen jatkumo oppimisprosessissa.
”Haluan oppia hevosista kokonaisvaltaisesti lisää, ja oman kehityksen kannalta on lähdettävä käymään ulkomailla. Ei kannata jäädä pelkästään Suomeen”, hän arvioi.
”Panostan nyt täysillä hevosiin. Ei ainakaan tarvitse sitten vanhempana katua, että olisin jättänyt asiat puolitiehen.”
Vaikka nykyinen työpaikka onkin ravitallilla, Korhonen painottaa, ettei ole hylännyt kilparatsastustakaan. Hänellä on Ruotsissa mukanaan oma connemararatsunsa Cheek Devil Dew-Drop.
Sekä Korhonen että hänen hevosensa asuvat ravitallin naapurissa olevalla ratsutilalla. Kaksikon on tarkoitus aloittaa kisakausi kesän alkaessa.
”Olen juuri saanut sovittua valmennusten aloittamisesta sekä kouluvalmentajan että estevalmentajan kanssa. Kilpailuja täällä on tarjolla oikein hyvin, ja kisaaminen on tarkoitus aloittaa 120 sentin tasolla.”
Korhonen toivoo pääsevänsä piakkoin aloittamaan kilpailukautensa myös ravipuolella. Alkuvuodesta paineita kilvanajoon ei hänen mukaansa ole ollut.
”Tärkeintä on ollut päästä hyvin sisään ravitallin hommiin”, hän painottaa. ”Nyt hommat alkavat sujua niin, että voisi jo miettiä kilvanajoakin. Jos starttimahdollisuuksia on, helppohan täältä on vaikka viikonloppuisin lentää myös Suomeen ajamaan kilpaa.”
Elisa Korhonen kertoo, että ei ole tehnyt tulevaisuuden suunnitelmia kovin pitkälle. Hän viihtyy hyvin nykyisessä työpaikassaan, eikä halua myöskään tehdä jyrkkää valintaa kilparatsastuksen ja raviurheilun välillä.
”Olen oppimisprosessin alussa ja haluan pitää kaikki ovat avoinna hevosurheilun osalta”, hän muotoilee. ”Yritän panostaa täysillä hevosuraani sekä raveissa että ratsastuksessa. En usko, että olen ihan heti tulossa takaisin Suomeen.”

Mikäli hevosura ei jossakin vaiheessa enää houkuttaisi, on Elisa Korhosella kuitenkin varasuunnitelma. Hän on aloittanut isännöintialan koulutuksen ennen Ruotsiin lähtöään ja aikoo suorittaa sen jossakin välissä loppuun.
Vaikka Korhonen sanoo, että ei ole tehnyt pitkiä suunnitelmia tulevaisuudestaan, itse asiassa hänellä on myös varsin pitkäjänteinen ajatus hevosten suhteen.
”Meillä on tallissamme Suomessa ratsusiitostamma, jonka on tarkoitus tulevaisuudessa tehdä meille varsoja. Ehkä joskus kilpailen sen tulevilla varsoilla, mutta jos niin kävisikin, se tapahtuu vasta monen vuoden päästä. Senkään puolesta ei ole vielä kiire palata Suomeen.”