"Hevosia tällä seudulla on, vaikka ihmisiä ei kovin paljon olekaan" – Maansiirtoyrityksen konehallista sukeutui tilava hevosklinikka Parikkalaan

Verikokeilla voidaan selvittää esimerkiksi allergioita ruoka-aineille. Kuva: Hanna Koikkalainen

Hevosen kuljettaminen tutkimuksiin on itärajan hevosihmisille tuttua ajankulua. Usein reissuun on varattava koko päivä aamusta iltaan. Viime kesästä lähtien tilannetta on helpottanut Parikkalaan avautunut Kaakon Tallilääkärin klinikka.

"Rohkeutta se vaati. Tämä oli iso investointi yksin tehtäväksi, mutta nyt voi jo hieman huokaista. Asiakkaita on riittänyt tosi mukavasti. Nytkin on kaksi viikkoa kalenteri täynnä", yrittäjäeläinlääkäri Mirja Moilanen kertoo.

"Hevosia tällä seudulla on, vaikka ihmisiä ei kovin paljon olekaan."

Tammikuisena keskiviikkona päivään mahtuu muun muassa mahatähystystä, jalkojen kuvausta, hammastarkastusta ja raspausta sekä ultraäänitutkimusta.

Samaan aikaan puisen seinän takana huolletaan hevosten kavioita ja etsitään haastaviinkin jalkaongelmiin sopivia kengitysratkaisuja. Siellä työskentelee CE-F kengitysseppä Laura Torvinen noin kolmena päivänä viikossa. Tämä säästää monen hevosenomistajan aikaa, kun palvelut saa saman katon alta.

"Kun ongelma liittyy jalkoihin, sen ratkaisemiseen tarvitaan hyvin usein meitä molempia. Noin kolmannes terveydenhoidosta puuttuisi, jos en tekisi yhteistyötä kengittäjän kanssa. En voisi kuvitellakaan tätä työkuviota ilman luottokengittäjää", Moilanen toteaa.

Yhdessä naiset hoitavat esimerkiksi kaviokuumepotilaita sekä paiseita. Tarvittaessa kengitysasiakkaiden jalkoja voidaan saman tien kuvata, tai antaa pistoksia niveliin. Noin neljännes asiakkaita käyttää sekä eläinlääkärin että kengittäjän palveluita.

Laura Torvinen takoo ahjossa kuumennetun kengän sopivaksi Hurmion Huiskeen kavioon. Kuva: Hanna Koikkalainen

Torvinen toimii lisäksi tarpeen mukaan myös Moilasen avustajana. Siksi toimenpiteet, joissa mahdollisesti tarvitaan lisäkäsiä, ajoitetaan päiviin joina Torvinen on paikalla. Tällainen on esimerkiksi toimittajan ja kuvaajan vierailun aikaan tehty mahatähystys.

"Turvallisuussyistä en tee tähystyksiä enää talliolosuhteissa. Pakkopilttuussa hevosen voi hyvin rauhoittaa, eikä se pääse eteen tai taakse", Moilanen kertoo.

Kokenut avustaja on lähellä hevosen päätä koko toimenpiteen ajan, jotta potilas ei pääse heiluttamaan päätään ja vaurioittamaan arvokasta tähystyskameraa tai omien sieraintensa herkkiä limakalvoja. Torvinen avustaa usein myös nivelpistoksissa ja jalkojen nostoissa, sekä kirjaa muistiinpanoja hammashoidoissa.

Moilanen ja Torvinen ovat ystäviä pitkältä ajalta. Alun perin he tutustuivat samojen asiakkaiden luona talleilla käydessään.

"Se, että henkilökemia toimii, auttaa etenkin tiukoissa tilanteissa. Tiedämme jo toisen ilmeestä, mitä nyt pitää tehdä", Torvinen kertoo.

Klinikan omistaa Moilanen yksin. Torvinen hoitaa kengitykset omaan laskuunsa ja saa Moilaselta palkkaa tekemistään avustajan töistä. "Halusimme pitää tämän mahdollisimman selkeänä, jotta yhteistyö ei pilaa ystävyyttä", Torvinen muotoilee.

Suomenhevonen Hurmion Huiske on kengitettävänä seinällä erotetussa tilassa. Omistaja Merja Silventoisen poni odottaa vuoroaan karsinassa, joka ei näy kuvassa. Puoliveriselle Kiara-tammalle tehdään pakkopilttuussa ultraäänitutkimusta. Savonlinnan ja Lappeenrannan suunnilla asuvat hevosten omistajat iloitsevat uuden klinikan sijainnista. 

Parikkalalainen Moilanen ja Ruokolahdella asuva Torvinen kiersivät ennen kumpikin alueen talleilla asiakkaiden luona.

"Neljä vuotta etsin sopivaa tilaa klinikalle, kunnes tämä löytyi", Moilanen kertoo.

Tila on maansiirtoyrittäjän entinen konehalli, jossa on reilusti lämmintä sisätilaa niin, että myös kummankin työauto mahtuu sisään halliin.

"Nyt saan jo aiemmin olemassa olleista edistyksellisistä laitteista täyden hyödyn, kun talvellakin voi käyttää lämmintä tilaa."

Iso halli antaa mahdollisuuksia myös jatkoa ajatellen. Toimintaa voisi laajentaa esimerkiksi leikkausten tekemiseen ja rakentaa siemennettäviä tammoja varten ulkotarhoja, Moilanen pohtii.

"Kaikkea ei kuitenkaan voi tehdä kerralla. Uusia palveluja voi miettiä sitten, kun saa nykyiset vakiinnutettua."

Jo nyt klinikalla olisi mahdollista toteuttaa esimerkiksi koko päivän nesteytystä, tulevaisuudessa ehkä yöhoitoakin.

"Päivän nesteytys on jo ihan eri asia kuin yksi kerta tallilla", Moilanen pohtii.

Kaakon Tallilääkärin klinikalla tehdään usein hammastähystyksiä ja hampaiden hoitoja. Kuvassa Mirja Moilasen potilaana islanninhevonen Svalinn fra Heimnesi "Hemmo", jonka hampaat olivat hyvässä kunnossa. Hammas näkyy lähikuvassa suurella näytöllä. Kuva: Hanna Koikkalainen

Klinikan sijainti lähellä Savonlinnan tien risteystä, aivan Lappeenrannasta Joensuuhun vievän Kuutostien vieressä ilman lähinaapureita on oivallinen.

Isoon pihaan on helppo tulla hevoskopin kanssa, ja tarvittaessa tontilla pystyy juoksuttamaan hevosia. Se onkin usein esimerkiksi ontumisten tutkimisessa tarpeen.

Moilasella on käytössä Lameness Locator -anturit, joilla pystyy tarkasti mittaamaan ontumaa. "Ihmissilmä on kuitenkin aika hidas. Mittarit kertovat pienetkin muutokset, ja sen, miten puudutus vaikuttaa."

Vastaavia laitteita ei ole Moilasen mukaan Suomessa muualla käytössä, mutta muissa Euroopan maissa sitä käytetään esimerkiksi yliopistoissa tutkimuskäytössä.

Oma klinikkatila on tuonut Moilaselle uusia asiakkaita etenkin Kiteen ja Joensuun suunnalta. Lisäksi asiakkaita tulee usein Savonlinnan ja Lappeenrannan seuduilta. Klinikan avaamisen jälkeen Moilanen ei ole kiertänyt talleilla hoitamassa hevosia.

"Työn kuva on muuttunut aika paljon. Talven ainakin teen vain täällä. Lämmin tila helpottaa monia toimenpiteitä ja täällä ollessa myös odotusajat voi käyttää hyödyksi. Monet tutkimukset vievät aika pitkään, kun välillä odotellaan esimerkiksi puudutuksen vaikutusta."