

Joukkueessa ratsastavat Henri Ruoste Tiffany’s Diamondilla, Jenni Matilda Schmechel Zagal Azores’lla ja Joanna Robinson Glamouralinella.
Suomen joukkue on vain kolmihenkinen, eli jokaisen ratsastajan tulos lasketaan mukaan joukkuetulokseen. Sääntöjen mukaan joukkueessa saisi olla neljä ratsastajaa, joista kolmen parhaan tulokset huomioidaan joukkuetulokseen.
Muista potentiaalisista suomalaisratsastajista Stella Hagelstam pitää välivuotta GP-luokista, Emma Kanervalla ei ole GP-hevosta hänen siirryttyään yksityisyrittäjäksi, Terhi Stegarsin ratsu Zap Zap jäi eläkkeelle ja Mikaela Soratie ja Ville Vaurio ratkaisevat hevostensa tuntumaongelmia.
Henri Ruoste ja Joanna Robinson ratsastivat viime kesänä Pariisin olympialaisissa, mutta Matilda Schmechelille arvokisaedustus on ensimmäinen.
Robinson ei ollut ehtinyt saada torstaina varmistusta liitosta EM-valinnasta ennen toimittajan soittoa. Hän ilahtuu, vaikka paikka toki oli odotettavissa.
Valinnan taustana on kuitenkin surullinen asia. Robinsonin piti olla kuluva kesä vauvalomalla, mutta hän koki keskenmenon ja menetti vauvan. Pian tapahtuman jälkeen hän alkoi taas ratsastaa.
”Kun jotain otetaan pois ja jotain surullista tapahtuu, on mentävä täysillä muuta elämää. Olen saanut uutta intoa, ja ajattelen, että on tämä niin makeeta olla eläinten kanssa”, hän sanoo.

Olympiatamma Glamouraline ehti olla kuusi viikkoa lomalla, jonka aikana se laidunsi ja kävi pari kertaa viikossa hieman juoksutuksessa ja kävelykoneessa. Tavoitteena oli saada se siitostamman mielentilaan alkionsiirtoja varten, ja siinä onnistuttiin. Yhdellä keräyksellä tammasta saatiin kolme follikkelia, ja kolme kantajatammaa on nyt tiineenä Glamouralinen alkiosta.
”Mutta yhdeltä ei ole vielä kuultu sydämen sykettä”, Robinson kertoo.
Ratsastus lähti hyvin käyntiin, mutta siinä edetään askel kerrallaan.
”Ensin tavoitteena oli saada tavalliset ratsastushousut ja -saappaat jalkaan”, Robinson muistuttaa.
EM-valinta tehtiin viime viikonloppuna Ranskassa Deauvillessa ratsastettujen kansainvälisten kilpailuiden jälkeen. Robinson kertoo olleensa hieman huolestunut Deauvillen kilpailuihin lähtiessään, koska kouluratsastuksen arvostelu on muutoksessa.
"Mutta ei se niin erilaista ja kamalaa ollutkaan", hän sanoo.
Grand Prix -ohjelmasta ratsukko sai prosentit 67,891 ja Grand Prix Specialista 67,213.
"Tuntui, että on reipas ja vireä hevonen", Robinson kiittää.
Nyt hänellä on tarkka viikkokohtainen suunnitelma EM-kisoihin saakka, ja kilpailukuntoa kehitetään kotona.
"Että ei sammuteta hevosen liekkiä turhalla helteessä ajelemisella", hän sanoo.
Robinson toteaa, että EM-kilpailuissa 30 parhaan joukkoon pääseminen ei ole hänelle tilastollisesti todennäköistä, ja myös kolmihenkinen joukkue on haavoittuvainen.
"Mutta parhaamme yritämme", hän lupaa.
Matilda Schmechel on siis arvokilpailuiden ensikertalainen, ja 35-vuotiaalla on takanaan vain kahdeksan kansainvälistä GP-starttia, kaikki Zagal Azores’lla. Myös hän kilpaili Deauvillesta saaden tulokset 68,043 ja 66,362 prosenttia.
Hänelle kilpailut Ranskassa olivat tärkeä oppimatka. Matka kesti kolme päivää suuntaansa, ja kävi ilmi, että kotona hyvin syövä ori lopetti syömisen melkein kokonaan. Se olisi myös tarvinnut enemmän aikaa kilpailupaikalla ennen startteja. Ranskassa se oli koko ajan väsynyt.
”Mutta siitä on hyvä fiilis, että vaikka se oli väsynyt, sain sen innostumaan siihen, että nyt tehdään seuraava juttu ja sitten taas seuraava juttu”, Schmechel kertoo.
Matkasta oppineena hän varaa tarpeeksi aikaa seuraavaan Ranskan matkaan ja yrittää keksiä, miten hevoselle saadaan ruoka maistumaan.
Kilpailuvirettä haetaan kotona, sillä kilpailupaikat eivät ole hevoselle ongelma.
”Se ei tule paremmaksi kisoissa, vaan treenissä”, Schmechel sanoo.
Isoja tavoitteita EM-kilpailuissa hänellä ei vielä ole.
”Olisi kiva saada rata, jossa olisi kaikki hyvin, eikä virheitä. Että näyttäisimme, mitä osaamme, eivätkä ihmiset ajattelisi, että ei kamala tuota! Mutta eihän meille sellaisia pisteitä tule kuin Henrille”, hän sanoo.
Zagal Azores on rodultaan espanjalainen PRE-hevonen, aiemmin andalusialaiseksi kutsuttu. Niitä ei ole aivan kouluratsastuksen huipulla, ja osa tuomareista katsoo rotua hieman karsaasti. Se ei huoleta ratsastajaa.
”Deauvillen kilpailuissa näki, että neljän ja viiden tähden tuomarit (korkeammalle kouluttautuneet) antoivat enemmän pisteitä. He osaavat ehkä katsoa objektiivisemmin”, hän sanoo.
Myöskään ensimmäinen arvokilpailuedustus ei jännitä.
”Mulla on niin paljon tekemistä ja organisoimista etukäteen, että ei ole aikaa jännittää”, Espanjassa omaa talliyritystä vetävä Schmechel sanoo.
”Mutta on tämä aika suuri juttu.”
Joukkueen kolmas jäsen Henri Ruoste on jo kokenut arvokilpailuedustaja, ja Tiffany’s Diamondkin on Pariisin käynyt. Ratsukon prosentit ovat tällä kaudella olleet yli 73 prosenttia. Ruoste on kuitenkin kertonut, että ei erityisemmin tähtää finaaliin saakka, eikä hän ole esimerkiksi valmistellut tammalleen omaa kür-ohjelmaa.
”Olen mennyt nyt specialia, koska se on ohjelma, josta joukkue voi kvaalautua olympialaisiin ensi vuonna. Se on realistisempaa kuin hinkata vapaaohjelmaa. Siihen keskitytään ensi talven aikana”, Ruoste sanoi heinäkuun alussa, mutta lupaili kuitenkin treenata vapaaohjelmaakin hieman ainakin kotona ennen EM-kilpailua.