Matilda Schmechel kertoo, että koska PRE-oreilla on usein lyhyt ja jyhkeä kaula, niiden kanssa tulee olla tarkkana, ettei hevonen mene luotiviivan alle. Kuva: Matilda Schmechelin arkisto
Barokkivoimaa Suomen koulujoukkueeseen?
Kun saksalais-suomalainen kouluratsastaja Matilda Schmechel ratsasti juniorina ensimmäisiä kilpailuitaan espanjalaisella hevosellaan, hänelle ehdotettiin lähtemistä mieluummin härkätaisteluun.Tilaajalle
Matilda Schmechelin Zagala Azores on näyttävä hevonen. Kuva: Matilda Schmechelin arkistoMatilda Schmechel ei siitä onneksi säikähtänyt. Nyt 35-vuotiaana hän kilpailee ensimmäistä kautta kouluratsastuksessa kansainvälisellä GP-tasolla. Startteja on takana kuusi, ja parhaat prosentit GP:stä ovat olleet 68,652. Ratsuna on 12-vuotias PRE-hevosori Zagala Azores.
Matilda Schmechel vastaa tiistaina puhelimeen kiireisenä kotitallillaan Espanjassa. Taustalta kuuluu kanojen kotkotusta.
”Joo, mulla on hevosia, kissoja, kanoja, vuohia ja yksi eagle”, hän kertoo tarkoittaen pientä kotkaa.
Hän kertoo aikanaan sairastuneensa punkkien takia ja siksi inhoavansa niitä. Kun hän joitain vuosi sitten osti itselleen ja hevosilleen pienen oliivipuutilan Espanjasta, sen maaperä kuhisi punkkeja. Hän sai neuvon, että kanat syövät punkit pois.
”Ja nyt minulla on melkein sata kanaa, mutta ei näy punkkeja! Aika paljon meteliä on”, hän sanoo tyytyväisenä tilanteeseen.
”Tuli ihan eri fiilis. Ne olivat niin herkkiä ja oli niin helppoa. Se oli minulle wau, enkä enää halunnut ratsastaa millään muilla hevosilla.”
Schmechelin isä on saksalainen ja äiti suomalainen. Hän on asunut koko ikänsä Saksassa ja oppinut siellä ratsastamaan. Lomilla hän kävi paljon äidin kotimaassa, ja hän puhuu hyvää suomea, sanoen haminalaisittain mie ja miun.
Hevosista hänen sydäntään eivät ole kuitenkaan vieneet sen enempää suomenhevoset kuin saksalaiset ratsutkaan, vaan espanjalaiset, aiemmin andalusianhevosiksi kutsutut Pura Raza Española, eli PRE-hevoset.
Schmechel ihastui niihin koulutyttönä, kun hän oli Espanjassa lomalla ja pääsi ratsastamaan. Vanhemmiten hän on tajunnut, että toki kyse oli siitäkin, että sen tallin hevoset olivat paitsi rodultaan espanjalaisia, myös pitkälle koulutettuja, kun Saksassa hän oli ratsastanut ratsastuskoulun vähän puutuneilla opetushevosilla.
”Tuli ihan eri fiilis. Ne olivat niin herkkiä ja oli niin helppoa. Se oli minulle wau, enkä enää halunnut ratsastaa millään muilla hevosilla”, Schmechel hymyilee.
Rakkaus on pitänyt. Schmechel saa yhä edelleen parhaan yhteyden ratsastaessa juuri PRE-hevosilla. Ne haluavat työskennellä ja tehdä, ja niillä on kiltti luonne.
”Ja espanjalaiset ovat kaikkein kauneimmat myös”, hän lisää.
Hän sai ensimmäisen oman PRE-hevosensa 14-vuotiaana. Vähän vanhempana Schmechel opiskeli ensin Hollannissa hevosalan taloustiedettä, mutta sitten hän pääsi Espanjaan Jerezin kuninkaalliseen ratsastusakatemiaan, jossa kertoo todella oppineensa ratsastamaan.
”Mutta oli siellä aika hankalaa naisena ja ulkomaalaisena, se on aika machomainen ja vanhanaikainen juttu vieläkin”, hän sanoo.
Koulussa oli 14 opettajaa, joilla jokaisella oli yksi tai kaksi oppilasta, ja 8–10 hevosta, jotka oppilaat treenasivat yhdessä opettajan kanssa. Yhden opettajan alaisena opiskeltiin aina vuosi, ja opinnot veivät neljä vuotta.
Päivät kestivät aamukahdeksasta iltapäivällä kahteen, ja mukaan kuului teoriaa ja hevosten hoitamistakin.
Iltapäivisin Schmechel ratsasti omat hevosensa. Kaikkea hän ei Jerezin kaikilta opettajilta halunnut omaan tekemiseensä, mutta käteen jäi valtava määrä taitoa ja erilaisia työkaluja hyvin monenlaisten hevosten kanssa toimimiseen.
Koulu järjestää myös näytöksiä, ja säännöllinen esiintyminen niissä toi varmuutta kilpailemiseen.
Machokulttuuri taas näkyi autoritäärisyytenä ja esimerkiksi siinä, että opettajista vain yksi oli nainen.
”Varmaankin vähän pakotettuna oli otettu yksi. Oppilaissa oli naisiakin, mutta osa opettajista ei halunnut heitä oppilaikseen”, Schmechel kertoo.
”Tänä vuonna EM, katsotaan, minne asti päästään. Mennään yksi juttu kerrallaan.”
Nyt hän pitää omaa 25 hevosen tilaa, jossa hän kasvattaa, valmentaa, tekee hevoskauppaa sekä ottaa vastaan turisteja.
Ykköshevosensa Zagala Azoreksen hän sai kuusi vuotta sitten asiakkaansa, tsekkiläisen Anna Homalova Forstingerovan ansiosta.
Suurin unelma ovat olympialaiset.
”Tänä vuonna EM, katsotaan, minne asti päästään. Mennään yksi juttu kerrallaan”, Schmechel sanoo.
Zagala Azoresista Schmechel kertoo, että sillä on upea passage ja espanjalaiseksi hevoseksi hyvät lisätyt askellajit. Parasta on luotettavuus.
”Sen, minkä se osaa, se tekee myös kisoissa. Jos se tekisi ison virheen, se on aika outoa”, ratsastaja kiittää.
Hän on tyytyväinen siihen, että nykyään myös espanjalaiset voivat saada hyviä pisteitä kilpailuissa.
”Kun kävin ensimmäisiä kilpailuitani espanjalaisella hevosellani Saksassa, kysyttiin aina, että mitä sä täällä teet, mene jonnekin härkätaisteluun”, Schmechel hymähtää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
