

Kyra Kyrklund vastaa puhelimeen kotoaan Englannista, jossa kevät hellii jo täydellä terällä. Hevosten hyvinvointityö on pitänyt hänet kiireisenä, sillä hän kuuluu Suomen, Tanskan ja FEI:n hyvinvointiryhmiin. Sen takia hän ei ole ehtinyt Suomeen pitämään Team Palalapeli -ryhmänsä valmennuksia.
”Uskon, että ratsastajat ymmärtävät tämän. Jos näitä asioita ei saada kuntoon, ei tarvitse treenata”, Kyrklund hymähtää.
FEI:n muodostamaan ryhmään hän on tyytyväinen. Myös koko hyvinvointiasia otetaan FEI:ssä tosissaan, ja näkemyksiä on kysytty laajasti eri sidosryhmiltä.
”Kivointa on se, että ryhmässä ja FEI:ssä mennään yhteen suuntaan. Me istutaan samassa veneessä”, hän sanoo.
Vaikka kouluratsastus on erityisesti luupin alla, hyvinvointikysymykset koskevat kaikkia ratsastuksen lajeja.
Sekä Action Plan -ryhmän, sidosryhmien että Kyrklundin oman näkemyksen mukaan kouluratsastuksessa ensisijaista on tuomaritoiminnan kehittäminen. Pyörää ei kuitenkaan tarvitse keksiä uudelleen, koska harmonia, täsmällisyys, kuolaintuntuman pehmeys ja monet muut hyvät asiat ovat jo valmiiksi säännöissä.
Kyrklund piti paneelissa huomiota saaneen puheenvuoron, jossa hän kertasi kouluratsastuksen olleen ensin aika tylsää. Katsojien saavuttamiseksi siitä haluttiin tehdä näyttävää ja sen myötä on nyt ehkä ylitetty jokin raja. Kyrklund totesi, että hevoselta ei pidä joka kerran areenalla ja joka liikkeessä pyytää 150 prosenttia.
”On keskityttävä enemmän siihen, että ollaan tanssipari, ja tehdään enemmän hevosten kanssa, ei niitä vastaan”, hän sanoi.
Hän näkee, että hevoset ovat parempia ja paremmin treenattuja kuin aiemmin, ja nyt olisi kilpailtava siinä, kuka tekee helpoimmin.
”Ratsastajat ja valmentajat ovat valmiita sopeutumaan, kunhan tiedämme, mihin meidän pitää sopeutua”, hän sanoi.
”Pitäisi olla ihan selvää, mitä arvostelussa katsotaan ja mistä pisteitä lähtee pois.”
Haastattelussa hän täydensi, että yleisönkin pitää nyt hyväksyä se, että radoilla ei ehkä nähdäkään supernäyttäviä lisäyksiä, kun pisteet annetaan harmoniasta ja yhteistyöstä.
Jonkinlaiseksi ongelmaksi lajissa ehti muodostua se, että näyttävimmät ratsukot alkoivat saada hyviä pisteitä niistäkin asioista, jotka tekivät kehnommin. Myös riskeeraaminen on kannattanut, kun numeroiden puolesta oli järkevää tehdä aina mahdollisimman iso lisäys tai paikallaan oleva piaffi, kun mahdollinen rikko laski numeroa vain kahdella.
Tähän Kyrklund on halunnut muutosta jo vuosien ajan. Hän oli laatimassa FEI:lle vuonna 2019 esiteltyä Code of Points -ohjeistusta, jossa selitettiin tarkasti, kuinka paljon mikäkin virhe laskee pisteitä.
"Se täytyy harkita uudelleen. Pitäisi olla ihan selvää, mitä arvostelussa katsotaan ja mistä pisteitä lähtee pois. Miten mikäkin vaikuttaa lopputulokseen per liike", hän sanoo.
Myös siitä on puhuttu, että tuomareiden antamista pisteistä pudotettaisiin huonoin ja paras pistemäärä pois. Tässä on kuitenkin haasteensa, koska kaikki asiat eivät näy jokaisen tuomarin paikalle. Kun tehdään laukanvaihtoja pituushalkaisijalla, suoraan edessä istuva tuomari ei voi nähdä takajalkavirhettä, mutta kukaan muu ei näe vaihtojen suoruutta yhtä hyvin. Edessä istuvien tuomarien on myös mahdotonta nähdä monissa liikkeissä, onko hevonen luotiviivalla, vähän sen takana vai paljon sen takana.

Tekoälyn ottaminen mukaan osaksi arvostelua on noussut esiin vahvasti. Koulutuomarilla on arvostellessaan tiukka aikataulu ja paljon huomioitavia asioita. Tekoäly voisi auttaa.
Kyrklund on keskustellut tekoälyä tuntevien asiantuntijoiden kanssa ja näkee asiassa mahdollisuuksia. Tekoäly osaa esimerkiksi laskea, että piaffiaskelia tulee oikea määrä ja että vaihtosarjat ovat puhtaat. Kun tällaiset asiat jäävät pois tuomarilta, hän voi keskittyä harmoniaan ja vaikkapa siihen, kuinka pehmeästi hevonen tulee piaffiin ja lähtee siitä pois.
Yksi osa kouluratsastuksen hyvinvointikeskustelua on kankikuolaimen käyttö ja nivelkuolaimen salliminen. Asiasta on toisistaan eroavia mielipiteitä myös kehitysryhmän sisällä. Paneelissa painotettiin kankikuolaimen käyttämisen taitoa – veistäkään ei kielletä, vaikka sillä voi aiheuttaa huonoja asioita. Australialainen tutkija, tohtori Andrew McLean muistutti kuitenkin yleisöstä, että ei ole epäilystäkään, etteikö kankikuolaimella saataisi aikaan tuhoa.
Kyrklund toteaa, että kangella on mahdollisuus vaikuttaa herkemmin kuin nivelellä.
”Se on taitavien ratsastajien käsissä hyvä väline”, hän sanoo.
Koska taito on oleellista, ryhmässä pohditaan kankikuolaimen käytön rajoittamista ikäluokkaratsastajilta.
”Ehkä me haluttaisiin, että juniorit menevät nivelellä ja täytyy katsoa, miten nuorten kanssa tehdään”, Kyrklund sanoo.
Nyt kun monissa kansallisissa säännöissä sallitaan ilman kankikuolainta ratsastaminen, FEI voi seurata kentältä tulevia kokemuksia ennen omia päätöksiään. Myös niveliin siirtyminen voi aiheuttaa negatiivisia sivuvaikutuksia.
"Jos yrität pakottaa ja työntää hevosta, tulee ongelmia suun tai käyttäytymisen kanssa."
Iso osa keskustelusta liittyy hevosten suuhun ja pään ja kaulan muotoon. Kyrklund painottaa, että olisi pystyttävä katsomaan kokonaisuutta. Yksittäisissä kuvissa esimerkiksi laukan yksi vaihe näyttää aina etupainoiselta.
Lisäksi jos halutaan hyvin avointa pään muotoa, kuten aikanaan Los Angelesin olympialaisissa tehtiin, eivät hevoset liiku enää oikeaoppisesti selän läpi.
"Toisaalta se on totta, että hevosia on ollut liian paineen alla, mikä tuo suuongelmia”, Kyrklund sanoo.
Hän kertoo itse valmentaessaan alkaneensa huomioida aiempaa enemmän suun rauhallisuutta. Hän muistuttaa, että kaikki hevoset eivät kyvyiltään sovi GP-radoille, ja se pitää omistajien ja ratsastajien hyväksyä.
"Jos yrität pakottaa ja työntää hevosta, tulee ongelmia suun tai käyttäytymisen kanssa", hän muistuttaa.