Kirsi Hagnerin kouluklinikalla korostettiin matkasta nauttimisen tärkeyttä

Mukana oli seitsemän eri hevosta ratsastuskoulun ponista kenttäratsastuksen ikäluokka-EM:iin osallistuneeseen hevoseen ja piaffia harjoittelevaan kouluratsuun. Ratsukot työskentelivät itsenäisesti, ja ypäjäläinen kouluvalmentaja Kirsi Hagner selitti, kuinka ratsastuksessa edetään vähän kerrassaan, aloittaen pitkänä ja vapaassa muodossa liikkuvasta hevosesta. Ratsastajan taitojen kehittyessä päästään muokkaamaan hevosen tasapainoa ja vaikuttamaan sen mielentilaankin.

Alun perusta tulisi rakentaa oikein, koska vääränlaisilla hevosilla ratsastaminen saattaa aiheuttaa ratsastajaan virheitä, joita korjataan vielä GP-tasolla.

Suomalaisten ratsastuskoulujen opetusta Hagner kiitti. Tärkeää kuitenkin olisi, että myös silloin, kun ihminen hankkii oman ensimmäisen hevosensa, hänellä olisi opettaja auttamassa, ettei asioita tarvitse opetella kantapään kautta.

Rauhallinen ja hyvän tasapainon omaava ratsastaja pystyy tukemaan hevosta sekä psyykkisesti että fyysisesti näkymättömällä vaikuttamisella.

Rentouttamiseen Hagner suositteli kevyttä ravia tai laukkaa ja eteenpäin liikkumista, jotta ratsastaja saa kontaktin hevoseen. Käynnissä moni hevonen vain stressaa enemmän. Hevosen on tärkeä myös antaa venyttää itseään luotiviivan eteen.

Kaikkiaan ratsastuksessa on hyvästä olla valmis välillä astumaan myös askel taakse, takaisin tuttuihin asioihin.

Istunnan käyttöä Hagner kuvasi pitkänä matkana, jota on osin mahdoton selittää. Kun ollaan hyvin osaavia, istunnalla pompotetaan, välillä avataan ja suljetaan reittä, ja tehdään kaikki juuri oikealla ajoituksella. Myös istunnan kehittymisestä kannattaa osata nauttia.

”Ratsastuskoulu on oivallinen paikka oppia pitkälle”, sunnuntaina Hevoset-messuilla esiintynyt Kirsi Hagner sanoi. Kuva: Heidi Lammi

Hevosen suu on herkkä, ja hevoset ovat sen suhteen erilaisia. Joku yksilö haluaa hyvin passiivisen käden, toiselle sopii se, että kädellä välillä myödätään selvemmin.

Jos hevonen aukaisee pikkuhetkeksi suunsa, sillä ei ole merkitystä.

”Aina ei ole täydellistä. Mutta jos hevonen on koko ajan suu auki, on katsottava kuolaimet ja ratsastajan on tarkistettava oma toimintansa. Joskus hevosella voi olla joku lihas kipeä”, Hagner neuvoi.

Hevosen halutaan toimivan mahdollisimman kevyesti ja herkästi, mutta koulutuksen välivaiheessa apu on joskus pystyttävä pitämään, että se saadaan läpi ja hevonen kuulolle. Kun hevonen kuuntelee sisäpohkeen, sillä on mahdollisuus rentoutua.

Hevosella on perusluonne, jota ei kokonaan pysty muuttamaan. Kouluratsastuksen kautta halutaan kuitenkin saada aikaan mahdollisimman tyytyväisiä ja luottavaisia hevosia, jotka ovat kestäviä ja terveitä.

”Kouluratsastus on bonus hevoselle. Kun olen katsellut vähän jäykkiä hevosia laitumella, ne huutavat minulle, että voisitko tuoda rapsutuksia. Ne haluaisivat talliin ja odottavat rivissä, kuka pääsee ratsastukseen”, Hagner sanoi.

Kun hevosen opettaa hyvin, ratsastus on sille kuin fysioterapiaa.

Tie on kuitenkin pitkä. Hagner painotti, että vähättelyä kannattaa välttää, kohdistuisi se sitten omaan tai kaverin tekemiseen.

”Suurin osa ei mene gp:tä ikinä”, hän muistutti.