Selvitys: Hevosheinän tuottamisen kulut ovat nousseet jopa 40 prosenttia – ”Hevosenlannan käyttökelpoisuus lannoitteena on lähes nolla”, sanoo laatuheinärenkaan jäsen

Sieltä ne pian vihdoin tulevat, kesä ja heinäpoudat.

Syöjiä heinälle riittää: Poikkeusaikanakin hevoskauppa on käynyt Suomessa vilkkaana. Laatuheinän hintaan kohdistuu kuitenkin nyt kovia nousupaineita.

Hevosheinän viljelyn tuotantokustannukset ovat nousseet keskimäärin jopa 40 prosenttia, kertoo tuotantokustannuksiin liittyvän selvitystyön tehneen Envitecpolis Oy:n asiantuntija ja laatuheinärenkaan jäsen Aleksis Kyrö.

Tunnetusti lannoitteiden hinnat ovat hiponeet tänä keväänä taivaita, mutta kuluja on muitakin. Noussut on niin käärintämuovien, polttoöljyn kuin sähkönkin hinta, Kyrö luettelee.

Ensimmäisestä sadosta tuotetaan yleensä kuivaheinää, jonka kulut ovat nousseet jonkin verran vähemmän kuin toisesta sadosta saatavan säilöheinän.

Kulujen kasvun suuruus yllätti selvityksen tekijätkin. Nyt joudutaan pohtimaan, kuinka kulut viedään asiakashintoihin. ”On menossa systeeminen muutos: kaikki kallistuu vähän. Tulopuolikin alkaa nousta, mutta jälkijunassa. Kysymys on, kuinka selvitään siihen saakka”, Kyrö aprikoi.

Laatuheinän tuotanto on Kyrön mukaan tuotantopanosintensiivistä. Lannoitus pitää tehdä huolellisesti ja kaikki nurmeen kohdistuvat stressitekijät heikentävät laatua.

Tasalaatuisuuden varmistamiseksi heinä vaatii niittoa ja pöyhimistä, mikä taas syö polttoainetta. Yksi asia kuitenkin on varma, hän uskoo: Heinän laadusta ei olla valmiita tinkimään.

Kyröllä on kokemusta hyvän heinän merkityksestä. Kotitallissa on 30 hevosta ja sisko Siiri Kyrö on kouluratsastaja ja hevosammattilainen. ”Kun on ruokinnallisesti hyvää ja laadukasta heinää, muuta purkkia tarvitaan huomattavasti vähemmän.”

Viimeisen 10 vuoden aikana on siirrytty enenevissä määrin pyöreistä paaleista kätevämmin käsiteltäviin kanttipaaleihin, kertoo Anita Kaakkola. Hevosheinää on tilalla viljelyksessä kaikkiaan 60–70 hehtaaria. Kuva: Sanne Katainen

Monet heinätuottajat ovat joutuneet tänä keväänä pohtimaan kustannuksien kasvun vaikutusta myymänsä heinän hintaan.

Kaakkolan tilalla Lopella hevosheinää on viljelty aina. Vanhan kansan seipäällä kuivattu hevosheinä ja nykypäivän hevosheinä ovat tosin kaksi eri asiaa, muistuttaa laatuheinärenkaan jäsen Anita Kaakkola.

Kaakkolan tilalla tehtiin heinään muutaman sentin hinnannousu maaliskuussa. ”Asiakkaille on luvattu, että sen isompia korotuksia ensi kaudelle ei tule. Tarkoitus on pitää asiakkaatkin hengissä, sillä kustannuspaineet hevostalleilla ovat valtavat tällä hetkellä”, hän kuvailee.

Mutta entäpä muut keinot laskea kuluja? Kaakkolan tilalla on 25 hevosta. Olisiko niiden lannasta apua heinänviljelyssä? Vastaus on suora: ”Hevosenlannan käyttökelpoisuus on lähes nolla”, Kaakkola linjaa. ”Sen käyttö lannoitteena ei ole merkityksellistä peltoviljelyssä.”

Kuva: Sanne Katainen

Puupohjaisella kuivikkeella on Kaakkolan mukaan jopa kasvua haittaava vaikutus eikä hevosenlanta sisällä ravinteita likikään riittävästi. Sen sijaan sen polttokäyttöä soisi edistettävän, hän jatkaa.

Paineet löytää uusia käyttötapoja hevosenlannalle kasvoivat, kun Fortum luopui lannan vastaanottamisesta. Tilatason polttomahdollisuuksistakin on käyty keskusteluja. Hakepannua hevosenlanta voi kuitenkin syövyttää, Kaakkola huomauttaa.

”Hakepannuun jos alkaa lantaa laittaa, ei se välttämättä kovin montaa vuotta pysy ehjänä.” Isolla hevostallilla poltto voisi kuitenkin olla yksi kannattavuuden kohentamiskonsti.

Kuivan heinän tuotantokustannusten nousuun vaikuttavat erityisesti kuivauskustannukset. Kaakkolan tilan kuivurin kuluja hillitsee auringon avulla esilämmitetty ilma. Auringon paahtamalta tummalta katolta ilmaa tuodaan kuivuriin peltikaton lappeen välistä.

Ensimmäinen sato myydään tallilta yleensä harrastehevosten, toinen sato kovemmassa käytössä olevien urheiluhevosten rehuksi. Kuva: Sanne Katainen

Muutaman asteen lämmönnousu puhallettavassa ilmassa tuottaa hyötyä, sillä heinä kuivuu nopeammin. Rakennuskustannuksiin ratkaisu ei kovin paljon vaikuttanut, Kaakkola mainitsee.

Tilalla eletään nyt muutenkin poikkeuksellista kevättä. Pihapiirin tallituvassa majoittuu kaksi ukrainalaista äitiä lapsineen. ”Emme asu heidän kanssaan samassa keittiössä, mutta tavataan päivittäin ja vaihdetaan kuulumisia.”

Yhteys maahan syntyi, kun tallitupaan majoitettiin 11 vuotta sitten töihin tullut ukrainalaispariskunta. Nyt majoittuvat ihmiset löytyivät heidän kauttaan.

”Kun tilanne kärjistyi, laitoin viestiä että voidaanko auttaa ja mitä tarvitaan. Ensin lähti materiaalista apua. Kun sanoin että kyllä meillekin mahtuu, sieltä löytyivät asunnontarvitsijat nopeasti.”

Kuva: Sanne Katainen

Lue myös:

Hevosheinällä vakaat markkinat ‒ ”Lannoitusstrategiaa on tänä vuonna pohdittava tarkasti”

Nuori viljelijä katsoo tulevaisuuteen, haluaa tuulettaa vanhentuneita käsityksiä viljelijöistä – ”Semmoinen vanha jäärä, jolla on uudistuskammo ja joka haluaa tehdä kaiken samalla tavalla kuin aina ennenkin”