Keihään maailmanmestari hevoskaupoilla – keihäänheiton alennustilaan ”anonyymillä tallipojalla” on selvä näkemys

Aki Parviainen ja Merja Ahonen ovat ostaneet Riina Keskiseltä vuotikkaan tammavarsan Riksun Älvan (Frans). Pariskunta haki hevosen Joensuun Koveroon viikonloppuna.

”Kaupat tammasta tehtiin jo kesän alussa. Hevonen sai sitten olla vielä myyjällä laitumella kesän”, Parviainen kertoo.

”Riksun Älva näytti jo valokuvissa hyvältä. Sitten käytiin paikan päällä katsomassa. Myös hevosen huippuhyvä emälinja Mutrin Riksusta herätti kiinnostusta. Ja Frans on erittäin hyvä periyttäjä.”

Riksun Älvan kotiutuminen on alkanut Parviaisen mukaan hienosti.

”Ensimmäiset päivät ovat tutustumista uusiin paikkoihin. Se on tosi fiksun oloinen varsa. Seuraavaksi tamma on opetettava ajolle. Olen kahden vaiheilla, tehdäänkö se itse. Riittääkö sitten omilta töiltä aika.”

Riksun Älvan hankinnan myötä pariskunnan tallissa alkaa olla tungosta. Tallissa on myös nelivuotias tamma Kivan Kuvis (Parvelan Retu) sekä vuotikas orivarsa Ovartti (Evartti). Lisäksi on raviuransa jo vuosia sitten lopettanut tamma Haitek varsoineen.

Parviainen kertoo, että myös olosuhteisiin satsataan.

”Tähän valmistuu reilun kilometrin mittainen ajotie, kunhan miehet pääsevät hommiin. Sitten päästään hyvin suoraan kotipihasta ajamaan.”

Parviainen kertoo, että hevosia talossa on ollut jo pitkään. Tosin aiemmin ne olivat ratsuja.

Aki Parviainen kuvaa Riksun Älvaa fiksuksi varsaksi. Kuva: Riina Keskinen

”Itse olen ollut aina semmoinen anonyymi tallipoika. Olen hoidellut, kuskaillut ja tallia siivoillut. Ravipuolella on ollut aiemmin kimppahevonen. Sitten kun ekaa kertaa pääsi hevosta ajamaan, niin totesin tämän olevan hienoa hommaa. Treenaaminen alkoikin kiinnostamaan.”

Vankan urheilutaustan omaava keihäsmies kertoo ihmisurheilun taustoista olevan hyötyä, vaikka raviurheilu täysin oma maailmansa onkin. Tietoa ei ole ikinä liikaa, eikä kukaan tule ikinä valmiiksi valmentajaksi.

”On hyvä, kun voi aina itseään viisaammilta kysyä. Mielelläni opin lisää hevosista, ja otan tietoa vastaan.”

Vanhaa lajiaan keihäänheittoa vuoden 1999 MM-kultamitalisti seuraa etäämpää. Lajin nykytaso Suomessa ei ilahduta mestaria.

”Aika huonolta näyttää tilanne Tokion MM-kisoja ajatellen. Mitaliin tarvitaan varmaan 90 metrin heitto. Erityisen vaikealta tuntuu, että karsinta ja finaali ovat peräkkäisinä päivinä. Monella heittäjällä on nyt poikkeuksellisen paljon vaivoja, ja se näkyy heti.”

Syitä lajin alennustilaan Parviainen löytää useitakin.

”Harrastajamäärät ovat pudonneet. Nykyään lajikirjo on niin valtava, on tullut frisbeegolfit ja muut suositut lajit. Kaupungistuminen vaikuttaa myös. Perinteisesti maaseudulla on aktiviteettien myötä heittokäsi kehittynyt luontaisesti.”

”Takavuosikymmeninä maakuntien urheiluseurat olivat voimissaan. Voihan heittäjiä tietysti tulla kaupungeistakin, mutta tuntuu että siellä juoksut ja hyppylajit ovat suositumpia.”

Lajin uusi nousu on Parviaisen mukaan hyvien yksilöiden varassa, koska suurta massaa ei ole enää olemassa.

”Aina voi nousta joku lahjakas yksittäinen heittäjä. Ruotsissakin on seiväshypyssä maailman ykkönen Armand Duplantis, vaikka taso on muuten vaatimaton. Eihän aikoinaan Suomessa uskottu, että meillä voi alppihiihtoon tai uintiin nousta maailman kärkiurheilijoita.”