Hevosen säteen ongelmat eivät ole koskaan yhden tekijän aiheuttamia – oikea vuolu varmistaa säteen toiminnan

Hevosen säteen ongelmat ovat maailmanlaajuisesti yksi yleisimmistä kavion sairauksista. Niitä on tutkittu paljon aivan viime vuosina ja tutkimukset kumoavat yleisen uskomuksen siitä, että sädemätää aiheuttaisi pelkästään kosteus ja yksi bakteeri. Uusimmissa tutkimuksissa muun muassa yhdysvaltalaistutkimuksissa on tunnistettu useita sädemädän aiheuttajabakteereita.

Vuosien 2019 – 2025 välillä on julkaistu tieteellisiä tutkimuksia, joissa on yhtenevästi todettu, että säteen sairaudet ovat monen tekijän summa. Sädemätänä tunnetun sairauden syntyyn tarvitaan ensinnäkin useista bakteereista ja sienistä muodostunut biofilmi, eli usean toisistaan riippuvaisen mikrobin yhteisö, joka kehittyy kosteissa oloissa.

Haitallisten mikrobien lisäksi sädemätä liittyy vahvasti kavion vuoluun. Mikäli kavio ja erityisesti kannat jätetään liian korkeiksi ja ahtaiksi, ei elävää kudosta sisältävä säde pääse hevosen liikkuessa maakosketukseen. Maasta irti jäävä säde ei pääse toimimaan normaalisti, eli pumppaamaan verta ja se voi alkaa surkastua. Mikrobit pääsevät iskemään hauraaseen säteeseen.

Merkittävä tutkimushavainto on, että sädesairaus ei ole pelkkä liiallisen kosteuden aiheuttama tila, vaan tarttuva mikrobiologinen prosessi. Tutkimuksissa on todettu, että useiden haitallisten mikrobien muodostama biofilmi voi kehittää vastustuskykyä eli resistenssiä sen hoitoon käytettäville valmisteille.

Kolmion muotoinen, pehmeähköstä sarveiskudoksesta rakentuva säde sijaitsee kavion pohjassa ja toimii iskunvaimentimena. Säde pumppaa verenkiertoa kavioon ja tasapainottaa koko kaviota. Brittitutkijoiden tekemissä painemittauksissa havaittiin, että kengityksen ja vuolun muutokset voivat lisätä tai vähentää säteen kuormitusta merkittävästi.

Yleisimmin sädesairaudet syntyvät säteen keskellä olevaan keskivakoon ja säteen molemmilla sivuilla oleviin sivuvakoihin. Kavioiden säännöllisen puhdistuksen yhteydessä on tärkeää puhdistaa säteen sivuvaot.

Tutkimuksissa todetaan, että sädesairauksien hoito vaatii joskus sekä eläinlääkärin että kengittäjän yhteistyötä. Tutkijat korostavat, että asiantuntevan kengittäjän osuus sädemädän ehkäisemisessä on tärkeää, jotta kavion biomekaniikka toimii ja säde pääsee maakosketuksen kautta hoitamaan tehtävänsä, eli pumppaamaan verenkiertoa.

Viime vuosina eläinlääkäreiden käyttöön on saatu uutta tekoälypohjaista teknologiaa, jolla varhaisetkin kavion ongelmat voidaan tunnistaa entistä aiemmassa vaiheessa.

Sädesairauksien hoidon kulmakiviksi tutkijat mainitsevat kavion oikean vuolun, sairaan kudoksen poistamisen, tarhojen ja karsinoiden kuivuuteen panostamisen sekä antibakteeriset paikallishoidot.

Sädesairautta epäileville hevosenomistajille tutkijat antavat muistilistan sädemädän havaitsemista varten. Säteessä voi olla pahanhajuista eritettä, säteen sarveiskudos on pehmeää ja murenevaa ja lisäksi säteen keskivako voi olla syvä ja sitä paineltaessa tulee aristusreaktio. Joskus oireena on myös selkeä ontuma.

Mikäli sädemätä ei vuolun, olosuhteiden parantamisen ja paikallishoidon avulla parane noin kahdessa-kolmessa viikossa tai uusiutuu jatkuvasti ja leviää säteestä kavion pohjaan, on syytä ottaa yhteyttä hevosklinikalle.

Klinikkaolosuhteissa voidaan hevoselle tehdä säteeseen kirurginen kudospoisto ja sairaskengitys. Eläinlääkärit voivat määrätä hevoselle voimakkaampaa paikallishoitoa ja tarvittaessa antibiootit.