Kärsitkö keskittymiskyvyn puutteesta? Nämä läsnäolon superosaajat auttavat maadoittumaan

Oppilaitoksissa on usein ilmoitettu läsnäolopakko tietyillä kursseilla. Jos et ole tiettyä määrää tunneista paikalla, et pääse kurssia läpi.

Elämässäkin alkaa ilmeisesti olla jokin läsnäolopakko, koska tietoista läsnäoloa eli lontooksi mindfulnessia tarjoillaan ratkaisuksi moneen asiaan. Mindfulnessilla on ihan tutkittuja vaikutuksia sekä kehomme että mielemme terveyteen ja hyvinvointiin. Se on erityisen tehokas apukeino stressin hallintaan.

Ainoa vaan, että itse olen stressaantuneena niin stressaantunut, että koen läsnäolon tilaan pyrkimisenkin liian stressaavaksi. Sen sijaan, että rauhoittuisin, keskittyisin ja havainnoisin nykyhetkeä neutraalisti ja tuomitsematta, minä hössötän, kiroilen ja sotken kaikki asiat.

Annan ylikierrosten kiihtyä, kunnes ulkoinen maailma ei enää hahmotu minulle kunnolla, koska olen jumissa oman pääni sisällä, omissa kehää kiertävissä ajatuksissani.

Ja mitä sitten tapahtuu? Hevonen tapahtuu. 700-­kiloinen pakoeläin, joka kuulee ihmisen sykkeen ja todennäköisesti haistaa stressihormonit, ottaa homman hoitaakseen. Heillä on keinonsa.

Yksi herkkä ja aina huolestunut sielunkumppanini kavahtaa minua. Kun menen sen karsinaan, se katsoo minua niin kuin olisin tulossa leikkaamaan siltä päätä irti. En kestä tuota katsetta, vaan minun on pakko hengittää syvään ja rauhoittua ennen kuin lähestyn sitä.

Toinen lentelee taluttaessa ympäriinsä kuin leija, jos en ole sen kanssa tässä hetkessä. Mikään ei herätä ihmistä omista ajatuksistaan yhtä tehokkaasti kuin se, että narun päässä oleva hevonen tekee äkkiliikkeen, joko taluttajaan päin tai tangentin suuntaan.

Siinä ihminen palaa aika nopeasti päänsä sisältä takaisin omaan kehoonsa tehdäkseen tarvittavat korjausliikkeet.

Hevonen, tai mikä tahansa eläin, on aina läsnä tässä hetkessä. Jos itse olen ylihuomisessa tapaamisessa, kahden vuoden takaisessa riidassa tai romaanikäsikirjoitukseni seuraavassa juonenkäänteessä, emme voi tavoittaa toisiamme lainkaan.

Sen lisäksi, että yhteyden löytäminen hevoseen juuri tässä hetkessä on todella miellyttävää ja rauhoittavaa, se on myös halpa henkivakuutus.

Olen aina ollut huonosti maadoittunut tähän hetkeen. Läsnäolon puutteesta kertonee jotain se, etten muista menneistä tapahtumista kovinkaan paljon. En muista joskus lainkaan tapahtumia, joita muut mukana olleet kuvailevat vuosien päästäkin yksityiskohtaisesti. Minulla voi olla valokuva tai hämärä muistikuva todisteeksi siitä, että olen ollut paikalla, mutta muuten en muista mitään.

Päättelen, etten ole oikeasti ollut paikalla, läsnä, vaan kadonneena oman pääni sisälle. En edes tiedä, miksi vietän siellä niin paljon aikaa, koska uskokaa minua, siellä on sotkuista ja usein muutenkin han­kalaa.

Ehkä juuri tämän takia olen aina ollut eläinihminen. Jonkun on pakko käyttää minut aina välillä maan pinnassa ja tässä hetkessä kiinni, etten lennä avaruuteen.

Eläinten kanssa on läsnäolopakko. Itsensä ja muiden ihmisten kanssa läsnäolo olisi myös toki suotavaa. Ehkä voin vielä oppia. Ainakin saan parasta mahdollista opetusta suoraan mestareilta.

Kirjoittaja on Ylöjärven Karhella ­asuva hevosalan yrittäjä ja kirjailija.