Vierasblogi: Missä mennään, Suomen raviurheilu?

Raviurheiluun ei käy edes yhden pysähdyksen taktiikka, saatikka kahden. Toppaamisesta on aina seurauksena nolla euroa.

Raviurheilun päätöksentekoon ei myöskään sovi pysähtyneisyyden taktiikka, ei vuodeksi eikä ainakaan 50 vuodeksi. Näin kauan siitä jo on mennyt, kun Hippoksen vielä nykyisinkin voimassa olevat päätäntärakenteet luotiin. YYA-sopimuksen allekirjoittamisesta Neuvostoliiton kanssa on kulunut vain reilu vuosikymmen enemmän.

Osuuskauppaliike oli konkurssin partaalla 70-luvun lopulla mutta liike pystyi uusiutumaan ja muuttamaan päätöksentekorakenteensa sekä karsimaan kentältä kannattamattomat osat. Näin S-ryhmästä kasvoi suomen suurin kauppaketju. E-liike sen sijaan ei pystynyt rakenteitaan uudistamaan, ja ”punapääoma” sitten ostikin niin sanotusti lopuilla ravihevosia. Se oli E-liikkeen lorun loppu.

Suomen raviurheilun toimintakenttä muuttui valtiontukijärjestelmään siirryttäessä täysin. Ne esitykset ja perustelut, jotka vielä Fintoton aikaan upposivat, eivät enää valtiovallalle käy. Raviurheilulle tulevat tuet on nyt pystyttävä perustelemaan erittäin totuudenmukaisesti ja hyvin.

Yleisten varojen (joita myös tototuotot Fintoton kerääminä olivat) käyttöä valvotaan nykyisin erittäin tarkkaan eri lakien ja säädösten avulla, ja niiden noudattaminen on raviurheilun tulevaisuuden kannalta elintärkeää. Yleisten varojen, siis valtiontukien, jakoa valvovat muun muassa julkisuuslaki, tasa-arvolaki ja kaikkein ylimpänä hallintolaki.

Kaikki päätökset raviurheilulle tulevista valtiontuista tekee maa- ja metsätalousministeriö kaikkien etuuksien saajien omien tukianomuksien perusteella. Hippoksen tilanne on nyt sellainen, että sen päätäntäjärjestelmä esteellisenä ei voi tehdä edes uskottavia esityksiä MMM:lle.

Ensimmäinen ja tärkein muutos on siis tehdä rakenneuudistus Hippoksen päätäntäjärjestelmään, joka ei miltään osin vastaa nyky-ajan vaatimuksia. Hippoksella raviurheilun kestävän kehityksen kannalta ei ole tällä hetkellä mitään tulevaisuudensuunnitelmaa, ei edes lyhytaikaista, ei keskipitkää eikä ainakaan pitkäaikaista. Jopa Hippoksen päättäjien keskusteluyhteys MMM:n on esteellisyyden takia olematon, koska itse valtiontukien edunsaajat eivät voi mitenkään vaikuttaa tukien summiin tai kohteisiin.

Myös raviratojen on pakko muuttaa toimintaansa laajemmalle harrastajakentälle, että voitaisiin perustella valtiovallalle raviurheilun saamat valtiontuet isomman joukon volyymilla. Suomen raviurheilusta, hevosurheilusta, pitää luoda ”kansankulttuurinen malli”, joka on sivistyksellisesti tarpeellinen innovaation lähde mahdollisimman monelle. Nykyisillä Hippoksen päätäntärakenteilla Suomen raviurheilu ja raviurheilun aktiivit joutuvat maksumieheksi hippospäättäjien tahallisen ymmärtämättömyyden ja omaan napaan tuijottamisen takia.

Keski-Euroopassa on monta raviurheilun kannalta katastrofaalista esimerkkiä entisistä isoista ravimaista, jotka eivät saaneet aikaa keskusjärjestöidensä päätöksentekoon rakenneuudistuksia. Tuossa lähimpänä Tanska ja sitten vaikka Hollanti, Belgia ja Saksa. Suomessa paras ja suurin esimerkki järjestön päätäntärakenteiden uudistusten puutteesta oli siis E-liike.

Pertti Mäkipää, 55 vuotta raviurheilua. Kirjoittaja ajoi ensimmäisen ravistarttinsa Tottijärven jääraveissa 1963 papan hevosella. Hän myös omaksi yllätyksekseen voitti kolmen hevosen ankaran taiston. Ajotehtävä hänelle siunaantui, kun Kalle-pappa putosi liikuttuneessa tilassa kärryiltä jo menomatkalla lahdenpoukamassa.

Korjaus 18.4. klo 9.30: Poistettu virheellinen tieto, jonka mukaan MMM olisi vähentänyt raviurheilulle tulevia tukia vuodeksi 2018 4 miljoonalla eurolla.