Aamupala ensin, sitten siementämään – siitosoreilla on omat mieltymyksensä

Lämminverisillä ravihevosilla siitoskausi on jo pitkällä, mutta moni ratsu- ja suomenhevosori vastaa harjoittelee hyppäämistä pukille.

Ehdoton valtaosa suomalaisista varsoista laitetaan alkuun keinosiemennyksellä. Erityisesti poneilla ja vähäisemmässä käytössä olevilla suomenhevosilla harrastetaan yhä myös luonnollista astutusta.

Eläinlääkäri Merja-Liisa Toivonen Metsäpirtin oriasemalta kertoo ymmärtävänsä hyvin myös luonnollisen astutuksen käyttämisen, mutta hän painottaa, että tamman pitää olla kunnolla kiimassa, että toimitus on turvallinen kaikille.

Kiimojen havaitseminen on kuitenkin tullut vaikeammaksi, kun valtaosa varsojen tekemisestä hoidetaan muuten. Kun kiiman näyttäminen ei enää juuri vaikuta siihen, saako tamma varsoja vai ei, ovat kiimat huonontuneet, eikä osa tammoista näytä niitä ollenkaan.

Oriille astuminen on luonnollisempaa, kun tavattavissa on lämpöä ja lihaa oleva tamma, mutta melkein kaikki oppivat keinotammallekin.

Toivonen laskee opettaneensa 35 vuoden aikana pukille toista sataa oria.

Hänen systeemissään oleellista on, että väkeä on tarpeeksi, kaikki tietävät, mitä tekevät ja kaikilla on kärsivällisyyttä. Työ on helpompaa, kun oriilla on hyvä sukuvietti, eli se on astumisesta kiinnostunut ja innostunut. Etenkin suomenhevosilla näin usein onkin.

Metsäpirtissä pukkiharjoittelussa kaikilla ihmisillä on kypärät ja turvakengät, hevosilla on jalat suojattuna, koirat eivät pyöri jaloissa eikä alle 18-vuotiaita ihmisiä ole paikalla.

Oriilla on taluttaja molemmin puolin, että sitä voidaan paremmin ohjailla keinotamman selkään. Ihmisten ja keinotamman lisäksi mukaan on varattu poni, jonka ansiosta ori ei joudu olemaan tilanteessa yksin. Poni on pienen kokonsa takia helpommin hallittavissa. Kiimassa ponin ei tarvitse olla, ja tilanteen mukaan se katsoo oriin päin tai on takapuoli siihen päin.

Toivonen on tutustunut oriin jo etukäteen tallissa, joten hän tietää, onko kyseessä huolestunut tai aggressiivinen yksilö, arka vai ennemmin Euroopan omistaja.

Sukupuolitaudit on tutkittuna, ja keinotamma on sääntöjen mukaan desinfioitu, vaikka se joskus heikentääkin oriin innostusta siihen.

Kun ori lähestyy muovitamman perää, se usein hörähtää ja virittyy jo siinä vaiheessa, Toivonen kertoo. Yleensä poni tuodaan paikalle tässä vaiheessa omasta ovestaan.

Ori reagoi oman persoonansa mukaan, mutta ihmiset eivät hätäile, melskaa tai puhu puhelimeen. Oria ei saa komentaa, eikä sitä saisi vetää suusta. Se yritetään ohjata keinotammalle suoraan takaapäin, ja sitä innostetaan hyppäämään tekohännän ja tamman pissan avulla.

Hard Livin ja KS-tallin hyppypukki  Kuva: Miia Lahtinen

Kun ori on kertaalleen hypännyt pukin päälle, se yleensä viedään hetkeksi talliin ja valmistellaan keinoemätin valmiiksi. Sitten ori tuodaan uudestaan ja odotetaan kunnon erektio ennen kuin sen annetaan hypätä pukille. Metsäpirtissä keinoemättimen pitäjä ohjaa vasemmalla kädellään siittimen keinoemättimeen.

Toivonen toteaa, että tämä on herkin vaihe. Ori ei saa säikähtää ja sen pitää saada hoitaa homma itse, mutta keinovagina pitää saada tuettua pysymään paikoillaan. Toivonen itse toimii yleensä koppaajana, joka nappaa siemenistä vain siittiörikkaan osan. Hypyn jälkeen ori saa halutessaan jäädä pukille huilaamaan, ja tarvittaessa se autetaan peruuttamaan rauhassa alas.

Kun ori ja sen mieltymykset aletaan tuntea paremmin, keinovaginaan järjestetään sille sopiva lämpö ja tiukkuus, että homma pysyy kiinnostavana.

”Tämä vaatii kärsivällisyyttä, horsemanshipiä, välillä meilikuvitusta ja taas kärsivällisyyttä”, Toivonen linjaa.

Toivonen kertoo, että usein uuden oriin kanssa ensimmäisellä kerralla ei vielä onnistuta, sillä kun hevosta on aina kielletty nousemasta takajaloilleen, kynnys tositoimintaan voi olla korkea. Jos tunnissa ei ala oikein mitään tapahtua, on parempi kokeilla uudestaan kolmen päivän päästä.

Toivonen laskee, että vuosien saatossa on ollut vain pari oria, joita ei ole saatu hyppäämään muovitammalle. Asiat on kuitenkin tehtävä oikein ja rauhassa, sillä hevonen on älykäs ja herkkä eläin.

Vanhempien oriiden kanssa muodostuvat orikohtaiset rutiinit. Liian aikaisin keväällä hyppäämistä ei pidä aloittaa, että mielenkiinto säilyy, Toivonen neuvoo.

Joskus hevosen selkä tai takaosan vaivat saattavat tehdä pukille hyppäämisen epämiellyttäväksi. Silloin osa oreista oppii siementämään hyppäämättä, mutta se on ihmisille haastavampaa ja jopa vaarallista.

Anneli Hakatie on toiminut ikänsä puoliveriratsuoriiden parissa. Viime vuosina Sammalistoon on tullut paljon myös suomenhevosia, jotka ovat aiemmin astuneet luomuna.  Kuva: Miia Lahtinen

Anneli Hakatie vetää Sammaliston oriasemaa Riihimäellä. Myös hän kertoo, että yleensä oriiden opettaminen pukille on melko yksinkertainen homma, mutta aikaa se joskus ottaa.

”Juuri tässä keskiviikkona kävi yksi hyväksytty nuori suomenhevosori, joka on aiemmin astunut jonkun tamman luomuna. Kestiköhän se puoli tuntia”, hän kertoo.

Hänellä on tallessa pakastettua tamman kiimapissaa, jota heilutellaan oriin nenän edessä, ja sitten se yritetään saada innostumaan pukista. Yleensä se tapahtuu nopeasti.

”Tämä haisteli hetken, mietiskeli, kiipesi pukin päälle ja siemensi”, Hakatie kertoo.

Hän kertoo, että helpompia ovatkin oriit, jotka ovat aiemmin astuneet jonkin tamman. Kun ne saavat hajun, ne virittyvät ja hyppäävät. Jos taas ori ei ole koskaan melkein nähnytkään tammaa kunnolla, se ei tiedä, minne mennä ja mitä tehdä.

”Mutta jotkut niistäkin on ihan suoraviivaisia”, Hakatie sanoo.

Yhden latvialaisen oriin hän muistaa, joka oli astunut aiemmin, mutta pukin ääressä se seisoi toista tuntia. Se ei edes nostanut etukavioita kymmentä senttiä maasta, vaikka parhaassa kiimassa ollut tamma oli lähellä.

”Silloin sanoin, että nyt vaan astutetaan se. Kesti kymmenen minuuttia, ja tamma oli astuttu”, Hakatie muistelee.

Vanhat oriit taas tietävät hyvin homman juonen, mutta joskus syksyä kohti tullessa ne kyllästyvät.

”Jos keväällä tullaan pukin luo pikajuoksua, syksyllä kävellään, katsellaan maisemia ja mietitään siinä pukin edessä”, Hakatie kuvaa.

K-Top Stablen härnäyshuiska. Periaatteessa häntäjouhetkin saattavat innostaa oria, mutta tärkein innostuttaja on usein keppiin laitettava kiimaisen tamman haju.  Kuva: Miia Lahtinen

Orikohtaiset rutiinit ovat tärkeitä. Esimerkiksi ratsuori Ludwig von Bayern halusi aina syödä ensin aamiaisen ja hypätä sitten.

”Ja elokuun puolivälissä se sanoi, että nyt tätä työtä tehtiin tarpeeksi”, Hakatie kuvaa.

Etenkin ratsastuspiireissä on usein erikseen ihmiset, jotka hypyttävät oria pukille ja erikseen ne, jotka ratsastavat ja kilpailuttavat. Moni ori on oppinut, että ratsastajan kanssa toimittaessa on halut pidettävä kurissa, ja siksi ne eivät suostu hyppäämään pukille ratsastajan ollessa paikalla.

Kaikkein eniten asia on kiinni oriin libidosta eli seksuaalivietistä. Se tuo asiaan oman suolansa ja jännityksensä.

”Yksi kollega sanoi, että kyllä kaikista kivointa on, kun siemenet ovat pakasteena. Mutta jonkunhan tämäkin on tehtävä”, Merja-Liisa Toivonen hymyilee.