Kuiviketurpeen kelvolliset korvikkeet edelleen kiven alla – turpeen tulevaisuus näyttää synkältä
Energiaturpeen noston raju vähentyminen johtanee muutamassa vuodessa kuiviketurpeen niukkuuteen. Hyviä vaihtoehtoja etsitään yhä.Tilaajalle
Moni karjatila pitää turpeen vaihtamista muihin kuivikkeisiin lähes mahdottomana. Arkistokuva. Kuva: Johannes TervoKotieläintiloja painaa monen muun huolen lisäksi myös epävarmuus kuiviketurpeen tulevaisuudesta.
”Karu totuus on, että toista niin hyvää nesteensitojaa samoilla hygieniaominaisuuksilla tuskin on olemassa. Mikään muu kuivike ei tule koskaan täysin korvaamaan turvetta”, toteaa MTK:n kotieläinasiantuntija Leena Suojala.
Selvältä näyttää, että kuiviketurpeen hinta ainakin nousee, jos energiaturpeen nostosta luovutaan. Todennäköisesti myös tuonti kasvaa.
”Saatavuus riippuu tulevaisuudessa siitä, kuinka paljon kuiviketurpeesta ollaan valmiita maksamaan. Turve ei lopu, mutta asiakkaat ratkaisevat, onko se liian kallista”, toteaa toimialapäällikkö Hannu Salo Bioenergia ry:stä. Salo vastaa yhdistyksessä turve- ja kasvualusta-asioista.
Kuiviketurvetta saadaan pääsääntöisesti soiden pinnasta ennen energiaturpeen nostoa. Yleensä paksuin pintakerros on Länsi- ja Lounais-Suomen soissa.
Salo kuvailee kotimaisen kuiviketurpeen näkymiä synkiksi. Turvesoiden luvitus on käytännössä pysähtynyt. Turvetta nostetaan vain jo avatuista ja luvitetuista soista. Kokonaistuotanto on noin kolmannes aiemmasta.
Viime kesien säät ovat olleet kuiviketurpeelle suotuisat, mikä on lisännyt nostoja. Kuiviketurvetta ei kuitenkaan voi varastoida pitkään.
Todellista niukkuutta kuiviketurpeesta tulee Salon arvion mukaan kesien säistä riippuen noin kolmen vuoden kuluessa.
”Tilanne riippuu myös poliittisesta ympäristöstä, eikä se ole vain Suomen käsissä.”
Salo viittaa tällä muun muassa EU:sta tulleisiin uusiin, turvemaiden käyttöä rajoittaviin aloitteisiin. Hän ei usko, että pelkästään kuiviketurpeen tuotantoa varten tultaisiin luvittamaan uusia soita.
”Se vaatisi vähintään kasvuturpeen nostoa tai muuta turpeen käyttöä lisäksi.”
Siipikarjatuotannossa turve on tärkeä kasvualusta etenkin broilereille. Turpeella on iso merkitys eläinten jalkaterveyden ja hyvinvoinnin kannalta.
”Seuraavat pari vuotta kuiviketurpeen saatavuus on varmaan vielä hyvä, mutta valmistaudumme siihen, että saatavuus heikkenee tai hinta nousee rajusti”, Suomen Siipikarjaliitto ry:n toiminnanjohtaja Hanna Hamina toteaa.
Ala etsii aktiivisesti yhdessä tutkimuslaitosten kanssa turpeelle vaihtoehtoa, joka soveltuu paitsi eläinten alustaksi myös lannoitekäyttöön sen jälkeen.
”Katsomme avoimesti eri alojen ja ideanikkareiden suuntaan. Vaihtoehtoa on etsitty esimerkiksi metsäteollisuudesta. Kutterin kysyntä varmasti kovenee lähivuosina.”
Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen Turveke-hankkeen selvityksessä turpeen mahdollisiksi korvikkeiksi kotieläintiloille todettiin rahkasammal ja ruokohelpi. Haminan mukaan broilerituotannossa kokemukset ruokohelvestä eivät olleet kovin lupaavia.
Rahkasammalta taas koskevat käytännössä samat rajoitteet kuin turvetta. Lisäksi se tulisi selvästi kalliimmaksi. Salo ei usko, että rahkasammalta käytettäisiin turpeen mittakaavassa kuivikkeena koskaan. Myös ruokohelven saatavuuteen ja hintaan liittyy epävarmuutta.
Kuiviketurpeen hinta on jo noussut muun muassa polttoaineen hinnan kohoamisen vuoksi. Kulujen hillitsemiseksi kotieläintiloilla on mietitty erilaisia vaihtoehtoja säästää kuivituskustannuksissa.
Nurmijärvellä lihanautoja kasvattavat Asta ja Eero Pekkala ovat pienentäneet isompien nautojen ryhmäkokoja, jolloin eläimet pysyvät puhtaampina vähemmällä kuivituksella. Tila kasvattaa vuodessa noin 200 vasikkaa, joista osa lähtee välitykseen ja osa kasvatetaan teuraiksi.
Karsinat puhdistetaan nyt tavallista tiheämmin. Kuivikkeet levitetään aamuin ja illoin silppurilla, mikä parantaa heinän ja oljen imukykyä.
Määrässä on oltava tarkkana, ettei tavara lopu kesken. ”Ei tässä ihan kädestä suuhun mennä, mutta ei tämä kaukana siitä ole”, Eero Pekkala sanoo.
Oljen lisäksi sonnikasvattamossa on kokeiltu kuivikkeena ruokohelpeä, ylivuotista heinää, hevosille kelpaamatonta heinää ja säilöheinää, syksyllä puimatta jäänyttä viljaa sekä sahanpurua ja kutteria.
Ruokohelpi oli imukyvyltään melko hyvä mutta pölisi silppurilla levitettynä kovasti. Sahanpurun ongelma on usein kosteus. Kuiva kutterinlastu on parempaa, mutta sitä saa lähisahalta harvoin.
Turvetta Pekkalat käyttävät myös, ja käyttäisivät paljonkin, jos hinta ei estäisi.
”Hinta on ihan törkeä. 60 kuution nuppikuorma maksaa veroineen nykyään noin 1 200 euroa. Polttoaineen hinnan nousu tietysti tuntuu turpeen hinnassa. Helppoahan se olisi, jos mekin voisimme vain ilmoittaa teurastamolle, että kulujen nousu siirretään hintaan”, Eero Pekkala toteaa.
Vasikkakasvattamossa turvetta on vaikea korvata ainakaan kokonaan. Pakkassäillä siellä käytetään lisäksi olkea tai heinää, koska se lämmittää paremmin, Asta Pekkala kertoo.
Turpeen veroinen muista kuivikeratkaisuista ei ole ollut mikään. Lähimmäs yltää silputtu olki.
”Täällä etelässä oljen käyttö vielä onnistuu, mutta koko Suomeen ei ole olemassa järkevää vaihtoehtoa turpeelle”, MTK:n nautaverkostoon kuuluva Eero Pekkala sanoo.
Lue myös:
Idän Metsäkone ryskää Venäjällä vahvasti – tuo sahatavaraa ja haketta Suomeen
- Osaston luetuimmat
