Olkilisä pullukkahevosen ruokinnassa – uhka vai mahdollisuus?

Siinä hetkessä, kun tallin talvivarastoissa oleva heinä on liian ”hyvää” laihdutettaville, aineenvaihduntaongelmaisille hevosille, ovat hyvät neuvot kalliita. Korsirehun määrää pitää lisätä maltillisesti pakkaskeleillä, mutta miten torjua lihomisen ja kaviokuumeen riski?

Olkilisä voi olla hyvä, mutta ei täysin ongelmaton ratkaisu tilanteeseen.

Hevonen kuin hevonen tarvitsee runsaasti kuitua ravinnostaan, jotta sen suolisto voi hyvin. Perussuositus heinän määräksi on 1,5 – 2 kiloa heinää hevosen jokaista sataa painokiloa kohti. Heinissä on kuitenkin eroja, ja ne selviävät vain rehuanalyysistä.

Ammattimaisesti ja onnistuneissa olosuhteissa tuotettu heinä täyttää hevosen tarvitseman kuidun ja valkuaisen tarpeen. Kasvukauden olosuhteet, lannoitus ja korjuuaika vaikuttavat paljon näihin ja myös sokerien ja heinän sulavuuden arvoihin.

Mikäli heinä on pullerolle liian vahvaa, eli siinä on runsaasti sokeria ja valkuaista ja sen sulavuus eli D-arvo on korkea, pitää hevosen korren tarvetta korvata köyhemmällä korsirehulla. Oljen käyttöön liittyy paljon kysymyksiä.

Ruotsalaisten, brittiläisten ja tanskalaisten tekemässä tutkimuksessa testattiin kahdella hevosryhmällä, miten oljen syöttö osana korsirehuannosta vaikuttaa hevosten mahahaavariskiin, syöntiaikaan, energiansaantiin ja insuliinitasoihin.

Ryhmiä oli kaksi, molemmissa kuusi hevosta. Näistä yhdelle ryhmälle syötettiin puolet päivän korsirehumäärästä hygieenisesti hyvälaatuisena vehnänolkena, puolet heinänä. Kontrolliryhmä sai pelkästään heinää päivittäin. Tutkimus kesti kolme viikkoa.

Tuloksena oli, että hygieenisesti hyvälaatuinen olkilisä ei aiheuta hevosille mahahaavaa, niiden insuliinitasot ovat verrokkiryhmää matalammat, korsirehun syöntiaika pidempi ja päivittäinen energiansaanti pienempää.

”Monilla harrastehevosilla on matala energiantarve ja lihavuus on niillä yleistä. Oljessa on vähän energiaa ja se voisi olla vaihtoehto näille hevosille”, tutkijat kirjoittavat.

Heidän mukaansa aiempi tutkimus oli antanut viitteitä, että kuitupitoisen oljen tarjoaminen ainoana rehuna liittyisi kohonneeseen mahahaavan riskiin. Tässä tutkimuksessa 12 hevosen otanta osoitti, että 50 prosentin olkiosuus korsirehusta ei lisää mahahaavan riskiä, vaan päinvastoin tuo terveyttä ja edesauttaa painonpudotusta.

”Oljen sisällyttäminen osaksi korsirehuannosta voi parantaa niiden hevosten hyvinvointia, joilla energiantarve on vähäinen”, tutkijat toteavat.

Hevostietokeskuksen neuvontasivuilla todetaan, että olkea voidaan käyttää lisäämään hevosen ruokinnan kuitupitoisuutta, ja se tarjoaa hevoselle ajanvietettä ja mahan täytettä. Koska olki sisältää heinään verrattuna runsaasti sulamatonta kuitua, voi liiallinen oljen syöminen lisätä ummetusähkyn riskiä.

Ummetusriskin vuoksi olkeen pitää totuttaa pikkuhiljaa. Sen turvallinen syöttömäärä on Hevostietokeskuksen mukaan 30 prosenttia päivittäisestä korsirehuannoksesta. Olkea syötettäessä on erityisen tärkeää varmistaa hevosen hyvä juominen. Varmin tapa tähän on päivittäinen lisäjuotto, jolla voi varmistaa, että hevoset, jotka eivät liikuttaessa hikoile, juovat vähintään viisi litraa vettä tai laimeaa makuvettä sataa painokiloaan kohti vuorokaudessa. Hikoileminen lisää nesteen tarvetta.

Hygieenisesti syöttölaatuisen vehnän tai kauran oljen löytäminen ei ole helppo temppu. Sateisina syksyinä pellolta paalatussa oljessa voi olla hometoksiineja. Myös hermomyrkkyä tuottavia tummanruskeita torajyväpahkoja voi löytyä esimerkiksi vehnän oljesta. Rukiin ja ohran olkea ei suositella hevosille annettavaksi niiden tähkien sisältämien vihneiden vuoksi.

Tavanomaisessa viljanviljelyssä käytetään yleisesti korrenvahvistajia. Oljen ostajan on hyvä varmistaa, mitä kasvinsuojeluaineita ja korrenvahvistajia viljan tuotannossa on käytetty. Syötäväksi sopimattomista valmisteista löytyy tietoa verkossa olevasta kasvinsuojeluainerekisteristä.

Tutkimus olkilisän vaikutuksesta hevosen ruokinnassa (englanninkielinen).