

Tämän vuoden Ruunaruhtinas-kilpailussa Ylivieskassa tänään perjantaina ja huomenna lauantaina on vain yksi suosikki, isäntämaan joukkueen Stallone. Ruotsin joukkueella Jimmy Jonssonin Grisleprinsen G.L.:lla ja Magnus Jonssonin Hallsta Vinnexillä on oman arvionsa mukaan paremmat saumat lauantain pitkällä matkalla kummallakin.
Ravivalmentaja Alf Jonssonin poika Jimmy, 44, on toiminut urallaan itsenäisenä valmentajanakin. Suomessa Jimmy Jonsson on nykyisen työnantajansa norjalaisen Öystein Tjomslandin tallin edustajana ohjastamassa Grisleprinseniä pääsarjassa ja Höstbo Willeä kuusivuotislähdössä.
”Kumpikin on vähän outsiderina mukana omissa lähdöissään tänä viikonloppuna”, Jimmy Jonsson pohtii.
”Vaikea arvioida niiden mahdollisuuksia. Grisleprinsen G.L. on enemmän vahva kuin nopea nykyisellään ja vahvuudet ovat enemmän lauantain keskipitkällä matkalla. Kun saisimme hyviä rahasijoja, olisimme tyytyväisiä. Grisleprinsenin nopeus voi kehittyä ajan kanssa, ja se voi nousta huipulle asti.”
”Höstbo Wille on riviään parempi, mutta en tunne vastusta yhtään. Se tulee tekemään hyvän juoksun ja voittamaankin pian jonkun lähdön, mutta en tiedä, onko se tällä reissulla vielä?”
Tuleeko kesän ja syksyn ikäluokkakisoista taas Tjomslandin talliin menestystä?
”Sunnuntain Danneron Kylmäverikriteriumin Bore Mikkel (T75-6 sunnuntaina) on suuri lahjakkuus. Se voi mennä vaikka kuinka pitkälle urallaan, mutta tuossa finaalissa pelottaa vain se, että Jan-Olov Perssonin tallista on peräti kuusi hevosta. Kyvyt riittävät kyllä jatkamaan voittoputkea: uralla on kuusi starttia - kuusi voittoa.”
”Vastustajat eivät kuitenkaan tule antamaan mitään ilmaiseksi. Tammoissa Perssonin tallin Lannem Stella tuntuu täysin ylivoimaiselta. Syksyn mittaan varmaankin tulee menestystä talliin muistakin ikäluokkakisoista ja aikuisista huipuista Grisle Odin G.L., 6, on kovin hevonen. Se oli Norjan mestaruudessa viimeksi kakkonen Odd Herakleksen jäljessä ja voi nousta rinnallekin pian.”
Vastaat Tjomslandin Bergsåkerin tallin 45 hevosen päivittäisestä hyvinvoinnista. Millaisia urasuunnitelmia on jatkossa?
”En taida koskaan enää ruveta treenariksi. Olin oman tallin pidon jälkeen kahdeksisen vuotta Robert Berghin ykkösmiehenä, kunnes hän muutti Åbyn valmentajaksi. Sen jälkeen olen ollut samanmittaisen pätkän Tjomslandilla, eikä ole muita suunnitelmia. Saan tehdä itsenäistä työtä vastatessani koko tallista, pääsen välillä ajamaan hyvillä hevosilla ja palkka tulee eräpäivänä. Ei ole ehkä ihan tarpeeksi kunnianhimoa uran suhteen, mutta nautin kyllä, kun pääsen välillä kilpailemaan. Mitään lainaohjastajan uraa en voisi ajatellakaan. Nykyinen elämänrytmi on hyvä minulle.”
Entä Magnus Jonsson, toinen Bergsåkerin valmentaja, kumpi Jonsson on kovempi Ruunaruhtinaan lähdöissä?
”Nyt panit pahan: en osaa veikata”, Magnus O Jonsson, 51, puntaroi.
”Lyhyellä vähän pelottaa, pääsemmekö Hallsta Vinnexillä, 14, ravia sisäradalta. Muutenkin lauantain pitkä matka sopii meillekin paremmin. Voitto yllättäisi kovasti, mutta kärkipäässä voidaan olla, jos ruuna on menopäällä. Se on aika lailla mielialahevonen, mutta hyvänä päivänään tekee vahvaa jälkeä edelleen. Talvi tosi ehkä on sen parasta aikaa, joten siksikin pitää olla aika maltillisin odotuksin. Toinen ajokkini Calibrate joutui jäämään pois.”
Tallissasi on iso liuta Hallsta-hevosia ja yhteensä 28 valmennettavaa. Miltä tulevaisuus näyttää?
”Meidän perheessä ollaan kylmäveri-ihmisiä. Minä perin hevoset isältäni, joka teki aikanaan metsätyötkin hevosella. Hallsta-kasvatit ovat meidän talosta. Hallsta Vinnex on ollut hieno matka, ja kolmevuotiaasta Hallsta Ollesta toivon työn jatkajaa. Se on vielä vauhditon mutta vahva, ja toivottavasti jo nelivuotiaana ehditään vähän lähemmäs ikäluokkahevosten vauhteja. Rahkeet muuten tuntuisivat riittävän.”
Mitä mieltä aktiivinen kylmäverimies Magnus Jonsson on Ruunaruhtinaasta ja pohjoismaisesta kylmäveriyhteistyöstä muuten?
”Olen täällä Ylivieskassa jo kolmatta kertaa mukana, ja tänne on hieno tulla. Meitä arvostetaan ja pidetään hyvänä. Kilpailuhteistyötä voisi ja pitäisi tiivistää. Suomalaiset ovat turhaan jääneet vähän sivuun kylmäveristen kilpailutoiminnasta. Kilpailu on aina hyvästä, ja toivon että entistä useammat kisat jatkossa aukeavat kaikille pohjoismaisille.”
”Jalostusyhteistyö on vaikeampi kysymys, kun suomenhevonen on kuienkin niin selkeästi oma rotunsa ja teidän kansallisylpeytenne. Kilpaileminen norjalaisten sekä ruotsalaisten kylmäveristen ja suomenhevosten kesken on kuitenkin tasapuolista ja -veroista. Siitä on pitkä perinne ja näyttöä. Sleipner-päivänä (Ruotsin kylmäveriyhdistyksen nimi on Sleipner) tullaan käymään keskusteluja suomenhevosten ottamisesta entistä laajemmin huomioon kilpailutarjonnassa Ruotsissa. Ainakin sellaiseta olen kuullut puhuttavan.”
