Finlandia-ajo - melkein uusi kokemus ja kotiinpaluu

Readly Expressin osallistuminen Finlandia-ajoon ei ole ihan jokavuotinen kokemus meidän tallille.

On meiltä ollut hevosia mukana, muttei montaa. Kisa on yleensä ollut aika aikaisin keväällä, ja minun hevosilla on yleensä tähdätty huippukuntoa vasta syksylle.  Amity Lb:n kanssa oltiin 2000-luvun alussa. Hevonen oli ok siinä, ei enempää. Se oli tulossa kotiin vasta seuraavana päivänä. mutta meille taustaihmisille tuli kotimatkalle tosi kiire. Kun ehdittiin henkilöautolla satamaan, laiva oli jo irti laiturista. En tiedä, mikä niille tuli, katsoivatko että tuossa on hevosmiehiä vai mitä, mutta jotenkin vain pakittivat takaisin laituriin, avasivat luukun uudelleen ja ottivat meidät vielä kyytiin.

Lentokuljetuksissakin ollaan oltu mukana joitakin kertoja aiemminkin, mutta ei Readlyn kanssa. Lentokoneet eivät odota eivätkä pakita, joten perjantaina pitänee olla Readlyn ja kumppaneiden kanssa ajoissa Arlandassa. Se onkin uusi kokemus näillä hevosilla, mutta esimerkiksi juuri Readly on niin viisas, että senkin pitäisi sujua hyvin. Ainakaan mikään uusi asia tähän mennessä ei ole tuottanut ongelmaa.

Kaikki muukin on tosiaan kunnossa. Hevosta on kilpailutettu maltilla, ja se on kehittynyt koko ajan, enkä tiedä onko se ikinä ollut parempi kuin nyt. Ori tuntuu siltä, että se on tosiaankin ready to race. Vermossa lähtöpaikkakin suosii, saatiin toivepaikka.

Se vähän jo kuopii maata ja odottaa paluuta Suomeen, maahan jossa se sai kärryt peräänsä opetteli aakkoset matkalla huippuravuriksi.

Mitä Vermossa ja mitä Elitloppetissa tapahtuu, sitä ei tiedä kukaan. Olosuhteet vaikuttavat, ja oikeat valinnat varusteissa ja pienetkin asiat. Viimeksi kilpailtiin ensimmäistä kertaa lyhyellä matkalla. Sitä edeltäneessä startissa, Prix de Francessa varustettiin ori ensimmäistä kertaa lapuilla, goggleseilla. Niillä jatkettiin Cagnes Sur Merissä. Lähtöpaikka Cagnesissa oli hankalin mahdollinen, sillä maililla lähtö on Cagnes Sur Merissä kaarteesta, ja mikään hevonen ei tuolla matkalla ole ottanut ykkösradalta keulaa. Radan johtaja lohdutteli arvonnan jälkeen: "Mutta onhan teillä paras hevonen!"

Maalin paikkaa siirretään Vitessessä 20 metriä kauemmaskin, mutta eihän 20 metriä mitään auta. Muuten tuolla radalla ei edes ajeta mailin matkalla tuosta kyseisestä syystä. Ori ei viime kisassa sitten ollutkaan sisäradalla muualla kuin lähdössä, ja 08,9 oli kova tulos tuolla juoksunkululla. Toisaalta rata on Cagnesissa 1307 metrin mittainen, ei tuhannen metrin, kuten yleensä Pohjoismaissa, joten tuloksia on vaikea verrata. Vermossakin laput ovat mukana matkatavaroissa, mutta ratkaisu varustuksesta muotoutuu vasta hevosen fiiliksen ja olosuhteiden mukaan.

Vermossa on kuulemma hyvä rata melkein aina. Ratamestarin homma onkin tärkeä, kuin leipurin homma. Hän ikäänkuin leipoo taikinaa, ja materiaali on silloin tunnettava tosi tarkasti. On tiedettävä tarvitaanko lisää vettä, suolaa vai ohuempaa tai karkeampaa materiaalia, mitä milloinkin. Vai onko jätettävä taikina vain seisomaan? Toivotaan muhevia herkkuja sekä sopivaa keliä lauantaille, jotta yleisö viihtyisi!

Esikuva numero 2: Timo Nurmos. Kuva: Anu Leppänen