Pitkään raveja seuraavat muistavat jämsäläisen Pentti Pullin kovista suomenhevosistaan. Pulli osallistui vuonna 1988 kuninkuuskisaan Konna-Toimilla ja 1990-luvulla kuningatarkisaan kolmesti Viskun Tytöllä. Paras saavutus oli kokonaiskisan kakkossija Oulun vuoden 1994 kuningatarkisasta. Osamatkavoittoja Viskun Tyttö ja Pentti Pulli saivat Kuninkuusraveista kaksi.
Myöhemmin Pulli on pärjännyt Viskun Tytön tyttärillä Viehkeys 24,5a ja Viskurilla 24,0a, mutta tänä vuonna kotitalli Jämsässä on tyhjentynyt. Viimeiset omat kasvatit myytiin alkuvuodesta.
Kovin kauaa Pentti Pulli ei ollut hevoseton, sillä ensi kuussa 90 vuotta täyttävä Pulli on nyt hankkinut uuden kilpahevosen.
”Isä sai lievän aivoinfarktin ja hävitti sen jälkeen varsat pois, mutta halusi nyt hankkia hevosen, että on jotain seurattavaa. Ei malttanut pysyä erossa”, Seppo Pulli naurahtaa isänsä kuvioista. ”Ei isä enää rupea sitä itse valmentamaan, vaan hevonen menee Hanna Niemisen talliin Jämsän radalle. Viime talvena isä kyllä vielä kengittikin hevosensa itse. Kova ukko hän on ollut, ja on vieläkin.”
Uusi hankinta on kolmevuotias tamma Digthislass (Uncle Lasse), joka on mennyt 13,0a maililla ja 13,4a täydeltä matkalta. Christoffer Erikssonin valmennuksessa olleella Digthislassilla on 11, neljä totosijaa ja 117 500 kruunun voittosumma.
”Etsittiin ensisijaisesti ruunaa tai oritta, mutta sopivaa sellaista ei osunut kohdalle. Tällainen sitten löytyi Tapani Raunion kautta”, Seppo Pulli kertoo.
Uusi hevonen tarkoittaa Pullin suvussa myös rodun vaihtamista.
”Ihan alkujaan isällä oli lämpöinen, mutta sen jälkeen onkin ollut suomenhevosia. Valiojuoksijoita on tainnut olla neljä.”
Pullit tunnetaan nykyisin ravipiirien lisäksi myös yleisurheilupiireissä. Seppo Pullin poika Kristian Pulli on ennätyksellään 827 pituushypyn Suomen ennätyksen haltija. Seppo Pulli on poikansa valmentaja.
”Nyt opiskelen yleisurheilupuolella ammattivalmentajaksi työn ohella. Työkseni vedän rakennusosastoa paperitehtaalla”, joulukuussa 62 täyttävä Seppo Pulli kertoo.
Vaikka onkin nyt keskittynyt ihmisvalmennukseen, ravivalmennuskin on Seppo Pullille tuttua.
”Kun 18-vuotiaana piti ostaa auto, minä ostin hevosen. Se oli Konna-Toimi”, Pulli nauraa. ”Vajaat kymmenkunta vuotta valmentelin kotona hevosia, eli kyllä se homma on ihan tuttua. Allergia vaan rupesi vaivaamaan, ja ainakin osin senkin takia harrastus hiipui minulta.”
Hevosten ja ihmisten valmentamisessa on paljon samaa, mutta myös eroja.
”Jos tammoja katsoo, täytyy olla tarkkana niiden treenissä. Isä oli hyvä tammojen treenaaja, hänellä oli näkemystä ja tuntemusta siihen, että niitä treenattiin sopivasti”, Seppo Pulli arvioi. ”Oriita on helpompi valmentaa, ne ovat usein voimakkaampia luonteeltaan ja kestävät ehkä enemmän treeniä. Tarkkana pitää kuitenkin olla fiiliksestä, tunteesta ja palautumisesta, valmennetaan sitten hevosia tai ihmisiä. Jos kaikki ei ole kunnossa, treeni on osattava myös passata.”