

Seppo Vanhakartanon ensimmäinen kasvatti syntyi vuonna 1983 ja Savoy-kasvattajanimi otettiin käyttöön vuotta myöhemmin. Savoy-varsoja syntyi Porissa joka vuosi vuoteen 2004 asti, mutta sen jälkeen kasvattamisessa oli kolmen vuoden tauko.
”En mitenkään kyllästynyt hevosten kasvattamiseen, mutta erehdyin vuonna 2003 ostamaan kesämökin”, Seppo Vanhakartano nauraa. ”Kun on kesämökki, siellä viettää mielellään aikaa kesäisin, ja se oli vähän huono yhdistelmä hevosten kasvattamisen kanssa. Molempiin ei aika riittänyt, ja siinä kohtaa valitsin kesämökkeilyn.”
Valintaa voi pitää suorastaan vääränä, ainakin jos on uskominen Seppo Vanhakartanon tytärtä Laura Vanhakartanoa.
”Tytär yllytti aloittamaan uudelleen. Hän sanoi, että elämäni on liian tylsää ilman hevosten kasvattamista”, Seppo Vanhakartano muistelee.
Isä otti tyttären neuvosta vaarin, ja vuodesta 2008 alkaen varsoja on taas syntynyt joka vuosi. Nykyisin siitostammat ovat pääosin isän ja tyttären yhteisiä.
”Laura pitää kotipaikkaani, jolla myös hevoset asuvat. Itse asun nykyään Luvialla”, Seppo Vanhakartano kertoo. Kotitila on nimeltään Savo, josta kasvattajanimi on syntynyt yksinkertaisesti.
Savoy-hevosia on syntynyt yhteensä lähemmäs sata. Kasvateista parhaita ovat olleet yli 400 000 euroa ansainnut Noa Savoy (Choctaw Brave) sekä 1990-luvun alkupuolella mahtavasti menestynyt King Savoy (Choctaw Brave), joka oli mm. kahdesti Suur-Hollola-Ajon kakkonen.
”Vuoden 1993 Suur-Hollola on jonkinlainen kohokohta kasvattajana. King Savoy oli silloin toinen ja Shah Savoy (Sandy Bowl) samassa finaalissa viides”, Seppo Vanhakartano muistelee.
King Savoy ja sen sisarukset olivat Seppo Vanhakartanon edesmenneen puolison Hilkka Vanhakartanon kasvatteja.
”Minua oli kotona kielletty hankkimasta lisää hevosia, ja kiersin sen ostamalla Lovely Me -tamman Hilkan nimiin”, Seppo selvittää.
Enimmillään Savoy-varsoja on syntynyt neljä vuodessa. Kasvatustoiminnassa on painotettu enemmän laatua kuin määrää.
”Ollaan yritetty tähdätä korkealle ja osittain siinä on onnistuttukin”, Seppo Vanhakartano kiteyttää.

Vanhakartanot ovat panostaneet siitosainekseen sekä tammoissa että orivalinnoissa. Takavuosina hyviä Savoy-varsoja jättivät mm. jenkkitammat Kassay (Archie) ja Tribal Rights (Super Bowl) sekä kokoranskalainen Moon Rose (Danino).
”Kassay on varmaan ollut merkityksellisin tamma. Se oli hyvä ja miellyttävä hevonen kaikin puolin”, Vanhakartano kuvailee. ”Omiin sukuihin ei kuitenkaan ole tullut rakastuttua, vaan tammoja on uudistettu. Olen kokenut sen parhaaksi tavaksi päästä eteenpäin ja saada kehitystä.”
Nyt siitostammoina ovat yli kymmenen miljoonaa kruunua tienanneen Sanityn täyssisko Love You So Much (Love You) 15,1a ja Arctic Michelle (Prodigious) 13,0a, jonka emä on 11,7a mennyt Arctic Dream ja emänemä huipputamma Plant The Seed 11,6a. Love You So Much kantaa Orlando Vicistä ja Arctic Michelle Brad de Veluwesta.
”Love You So Much oli ihan löytö. Satuin huomaamaan sen Travrondenin myyntipalstalta, mutta tamma itse oli Itävallassa. Olen Love Youn fani, ja täytyy sanoa, että Love You So Much oli edullinenkin.”
Ensimmäiset Savoy-varsansa Love You So Much teki Ruotsin rekisteriin. Niistä paras on nyt nelivuotias Jezzet Savoy (Credit Winner), joka on aloittanut uransa Pekka Korven käsissä erittäin lupaavasti.
”Siinä mielessä on käynyt vähän huonoa tuuria, että Ruotsissa syntyneistä varsoista kaksi kilpailee nykyään Suomessa. Ruotsi ei nykyään maksa kasvattajapalkintoja ulkomailla juostuista palkinnoista”, Seppo Vanhakartano huomauttaa.
Jezzet Savoyta nuoremmat varsansa Love You So Much on tehnyt Suomen rekisteriin. Kolmevuotias Vicky Savoy (Orlando Vici) on jo voittanutkin.
”Aikaisemmin ei ole kasvatettu Ruotsissa syntyneitä, mutta 1980-luvulla käytettiin paljon tammoja Ruotsissa siemennettävänä”, Vanhakartano kertoo.

Pyrkimys laatujalostukseen on tuottanut Vanhakartanoilla tulosta, sillä muutaman todellisen huippuyksilön lisäksi jalostustyö on tuottanut paljon hyviä kilpahevosia. Savoy-hevoset ovat tulleet starttiin kovalla prosentilla, ja Vanhakartanoiden kasvateista mediaanivarsakin on voittanut ravikilpailun.
”Siitä pitää olla tyytyväinen, että ne lukemat ovat käsittääkseni keskimääräistä korkeampia. Varsoja myytäessä on pyritty siihen, että ostajat olisivat tyytyväisiä ja saattaisivat sen myötä tulla uudestaankin. Aikanaan varsoista saatiin aika hyviä hintoja, mutta nykytammoilla ei ole vielä päästy suhteessa samaan tilanteeseen.”
Kasvattiensa edesottamuksia Vanhakartano seuraa tototv:stä tiiviisti.
”Kyllähän niitä seuraa radalla vähän kuin olisi itsekin niissä osakkaana”, hän kuvailee. ”Varsinkin menestyksen hetket tuntuvat hienoilta. Viimeisen vuoden aikana kasvateilla on ollut Vermossa kaksi kahden voiton päivää, kun Jezzet Savoy ja Yolo Savoy (Classic Photo) ovat voittaneet samana päivänä. Sellaiset ovat kovia juttuja näillä varsamäärillä.”

Seppo Vanhakartanon ravi-innostus alkoi ravien kovan nousun aikaan 1970-luvulla.
”Toton kautta se alkoi ja ensimmäinen hevonen oli kimpassa omistettu, tuhoon tuomittu suomenhevonen”, hän nauraa. ”Siitä innostus kuitenkin kasvoi pikkuhiljaa. Rupesin tutkimaan sukuja, ja kun sitä rupeaa tekemään, alkaa helposti myös kasvattamaan hevosia.”
Kasvatustoiminnassaan Seppo Vanhakartano on ollut tiiviisti lämminverimies.
”Yhtä hyvää suomenhevostammaa kyllä yritin aikanaan ostaa, mutta sen hinnalla olisi saanut siihen aikaan kaksi hyvää lämminveritammaa”, hän muistelee. ”Kyllä se tamma jonkinlaisia juoksijoita jättikin, mutta ei mitään ravikuninkaita kuitenkaan, eli ei sen ostamatta jättämistä ole tarvinnut harmitella.”
Vanhakartanon hevostoiminta on painottunut kasvatuspuoleen, mutta on hänellä kokemusta myös hyvän kilpahevosen omistamisesta. Hän omisti Jari Laihosen kanssa Sanda Spiritin, joka menestyi vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä mainiosti sekä Ruotsissa, Suomessa että Ranskassa, ja ansaitsi kaksikon omistuksessa reilusti yli 200 000 euroa.
”Sanda Spirit ostettiin samoihin aikoihin kun lopetin kasvatustoiminnan. Vaikka kasvattaminen silloin loppui, mielenkiinto alaa kohtaan ei hiipunut. Tämä on niin hieno ala, että halusin olla mukana, vaikka juuri silloin en hevosia kasvattanutkaan.”