Hevonen väkijoukossa on riski, joka pitää hallita

Tilanteesta uutisoi ensin Turun Sanomat, ja sittemmin tapahtuneesta on julkaistu useita epäselviä videoita. Mitään vakavaa ei onneksi lehtitietojen mukaan päässyt tapahtumaan, mutta ainekset olivat pahempaankin.

Onnettomuus tapahtui hevosten aitaamattoman kulkureitin vieressä, kun yksi esiintymään kulkeneista hevosista liirasi lähellä olleeseen väkijoukkoon ja useampi ihminen jäi hevosen jaloihin.

Ylitarkastaja Kielo Erkko Tukesista kertoo, että tilannetta selvitetään, jotta jatkossa vastaavaa ei pääsisi tapahtumaan. Erkko mainitsee, että hevosten kanssa huomiota on kiinnitettävä esimerkiksi riittäviin, kaksinkertaisiin turva-aitoihin, jos kyseessä on massatapahtuma.

Tapahtuneessa ei toki ollut hevosihmiselle mitään yllättävää. Kun hevonen jostain syystä menee tiloihin, taitavakin ratsastaja menettää hetkeksi vähintään tarkimman hallinnan.

Tosin mainittakoon, että hevosella on erityinen ominaisuus, että jos ihminen jää jalkoihin, hätääntynytkin hevonen osaa yleensä olla laittamalla jaloilleen painoa. Se on pelastanut vuosisatojen varrella valtavan määrän ihmishenkiä. Ehkä hevonen varoo astumasta pehmeään kohtaan tai sitten ominaisuus on kehittynyt siksi, että tammat eivät talloisi varsojaan.

Tähän ei tietenkään pidä liikaa luottaa. Hevonen on iso eläin, ja ihmisten ja hevosten yhteentörmäykset tulee yleisötapahtumissa pystyä välttämään. Hevosilla on oltava tarpeeksi tilaa, kulkureitit on merkittävä hyvin ja mukana on oltava tarpeeksi henkilökuntaa opastamassa ja komentamassa yleisöä.

Raveissa tallialueille ei kaivata lastenvaunuja eikä koiria. 

Se hevosihmisten on jo aika unohtaa, että tavallisten kaduntallaajien pitäisi itse ymmärtää jotain hevosista. Eivät he ymmärrä. On turha toitottaa, että hevonen on iso pakoeläin, jota pitää varoa. Kaupunkilaisjärki kun sanoo, että jos elukka painaa 600 kiloa ja se saattaa juosta rautakengät jalassa ihmisen päältä, sen paikka on korkeintaan Korkeasaaressa.

On syytä muistaa, että me elämme Suomessa, jossa Tukes vastuutti Kalajoen hiekkasärkien toimijat tekemään toimenpiteitä alueen turvallisuuden parantamiseksi. Eli jonkun tehtävänä on ollut keksiä, miten huolehditaan, ettei kukaan pääse hukkumaan reilun kolmen kilometrin pätkällä Perämerta.

Ei samassa maassa millään voi olettaa, että markkinakansa kännykameroineen, lastenvaunuineen ja rollaattoreineen ajattelisi, että heidän pitäisi huolehtia omasta turvallisuudestaan, jos paikalla on hevosia. Saati sitten että heillä olisi jokin vastuu, että he itse eivät säikytä hevosia.

Jos ihan rehellisiä ollaan, ei hevonen oikeastaan edes sovi nyky-yhteiskuntaan. Etupää puree, takapää potkii ja liukas keskeltä, sanotaan.

Oikeasti nykyään vihaiset hevoset ovat harvassa, ehkä siksi, että hevosten pito ja kohtelu kaikkiaan on kehittynyt. Silti hevonen on hevonen, joskus vaarallinenkin eläin ikiaikaisine vaistoineen – ja ehkä siksi niin kiehtova.

On hienoa, että hevosia yhä tuodaan tapahtumiin ihmisten ihasteltaviksi. Silloin hevosihmisten vastuulla on huolehtia niiden turvallisuudesta, jotka eivät ymmärrä maailmaa hevosten kannalta.