Kommentti: Laiha ori on eläinsuojelutapaus, mutta lihava hevonen on vitsi – ja sen pitäisi muuttua

Harva asia ruokkii somekohua kuten hevonen, jonka kylkiluut näkyvät.

Sen todisti keväällä Suikun Rilla -suomenhevosesta noussut jupakka. Oriista levisi sosiaalisessa mediassa kuvia, joissa hevonen oli selkeästi laiha. Eläinsuojeluviranomaiset hälytettiin paikalle ja omistaja sai rytäkässä kylmää kyytiä.

Sama ilmiö näkyi hiljattain eräässä Facebook-ryhmässä, jonne omistaja oli lisännyt kuvan hoikasta hevosestaan. "Mitä se tuollaisen kuvan laittaa?" kommentoijat ihmettelivät. Eikö hevonen saa syödäkseen? Missäs se oikein asuu?

On hienoa, että suomalaiset ovat eläinten hyvinvoinnin suhteen valppaina. Valppaus on kuitenkin valikoivaa. Miksei lihava hevonen aiheuta kohua?

Ehkä siksi, että läski on uusi normaali. Jopa viidennes hevosista on liian lihavia.

Hevosen kuoleminen aliravitsemukseen Suomessa on harvinaista. Paljon yleisempää on lopetus lihavuuden seurauksena ilmenneen jalkavaivan tai kaviokuumeen takia.

Vuosituhansien niukkuuden jälkeen hevoset elävät yhtäkkiä leveän leivän äärellä. Rehut ovat laadukkaita, laitumet reheviä ja omistajat kiireisiä.

Viime vuosina julkisuuteen on noussut monille vaivoille altistava peikko: metabolinen oireyhtymä. Se on hevosten elintasosairaus, jota voisi verrata ihmisten II-tyypin diabetekseen. Laiha hevonen lihoo, mutta metabolinen oireyhtymä on kerran puhjettuaan peruuttamaton riesa.

Silti hevosten lihavuus on yhä vitsi. Kentillä vyöryy ratsastaja selässään ihramahoja, joiden maha keinuu kuin heiluri. Jalka ei tahdo nousta ja nivelet ovat koetuksella.

Katsojien puheissa sairaalloinenkin lihavuus voi muuttua poninpyöreydeksi ja hassuksi heinämahaksi.

Eläinlääkärit ja kengittäjät törmäävät työssään lihavuuden aiheuttamiin ongelmiin. Myös vakuutusyhtiöt ovat huomanneet läskin vaarat: Ylipainoinen hevonen voi joutua sokerirasituskokeeseen, ennen kuin sille myönnetään vakuutusta.

Ongelmana on sekin, että läskiin tottuu. Tiedän sen omakohtaisesti.

Perheemme hevonen on ollut pullea jo vuosia. Sen maha ja loputon ruokahalu olivat naurunaihe. Eikä se minusta niin ylipainoiselta näyttänyt. Kuuluuhan sen olla kesälaitumen jäljiltä vähän pulla.

Sitten ylipaino lakkasi olemasta hassua. Tuli päiviä, jolloin hevosen ilme muuttui sisäänpäin kääntyneeksi ja se alkoi puuskuttaa sieraimet suurina. Se kärsi ummetuksesta ja pysähteli ratsastaessa. Epäiltiin kasvainta tai tulehduksia.

Eläinlääkäri tutki ja antoi karun tulkinnan vaivojen syystä: läskiähän se. Syy voi olla muuallakin, mutta ennen tarkempia tutkimuksia paino pitäisi saada putoamaan.

Eläinlääkärin mukaan ylipainoa on rapeat 60 kiloa. Kylkiluiden pitäisi tuntua helposti, kaksi alimmaista saisi silmälläkin erottaa.

Hevosemme kylkiluut ovat kuin vasen lapaseni. Varmasti jossakin, mutta enpä ole löytänyt.

Nyt hevonen on laihdutuskuurilla. Se vaatii yllättäen enemmän itsehillintää kuin oman syöpöttelyn suitsiminen: kyllä tuollainen silkkiturpa aina pari leipäpalaa ansaitsee!

Niin lihavien kuin laihojenkin hevosten omistajien somelynkkaus on tarpeetonta, mutta suhteellisuudentajusta olisi hyötyä. Jos pulleille hevosille naureskellaan ja vain laihoja kauhistellaan, unohtuvat missä piilevät nykyajan hevosten oikeat hyvinvointiongelmat.

Ne piilevät väärin osoitetussa rakkaudessa: herkkupaloissa ja helpon yltäkylläisessä elämässä.

Lue lisää:

Ponin lihavuudelle sokeutuu, kunnes se vie jalat alta – näin ennaltaehkäiset vaarallisen kaviokuumeen

Liikalihavuus vaivaa monia harrastehevosia