Unto Kärkkäinen voi olla nuoremmille raviharrastajille tuntematon, mutta pitkään lajia harrastaneille ”Untti” on hyvin tuttu hahmo.
Unto Kärkkäinen oli 1980- ja 1990-luvuilla Kuopion seudun menestyneimpiä ammattivalmentajia, ja lisäksi hänet tunnetaan yhtenä aikansa merkittävimmistä hevoskauppiaista.
Unto Kärkkäinen tunnetaan laajalti paitsi saavutustensa, myös persoonansa johdosta. Untti tunnetaan vilpittömänä, avuliaana ja ystävällisenä hahmona, jolle on kilpailu- ja kauppareissuilla muodostunut laaja tuttavapiiri ympäri maan. Keväällä 75 vuotta täyttävän Unton ja hänen vaimonsa Eevan koti on Kuopion Hiltulanlahdessa. Syntymäkoti sijaitsee linnuntietä vajaat 10 kilometriä nykyisestä asuinpaikasta.
Suomen Hippoksen tilastojen mukaan keväällä 75 vuotta täyttävä Untti on ohjastanut 519 voittoa. 1970-luvun loppupuolelta alkanut tilastointi ei kerro hänen kohdallaan koko totuutta.
”Ajoin ensimmäistä kertaa kilpaa 12-vuotiaana. Ajoimme naapurissa asuneen Veikko Okkolan kanssa 23 kilometriä suuntaansa saadaksemme osallistua jäärata-ajoihin hevosillamme. Siihen aikaan ravitouhu oli aika erilaisissa kantimissa.”
Unto Kärkkäisen meriittilistalta löytyy viisi ratakohtaista ajajaliigan voittoa.
”Kolme ajajaliigan voittoa taisi tulla Kuopiosta ja loput Joensuusta. Kyllähän tuohon voittomäärään on aika monta kertaa saanut auton nokan kääntää reissuun kotitallilta.”
Unto Kärkkäinen joutui nuoresta pitäen ottamaan vastuuta kodin asioista. Hän oli vain 15-vuotias, kun sodassa 50-prosenttisesti invalidisoitunut isä kuoli, ja perheen elättäminen jäi Unton vastuulle.
Jo ennen isän kuolemaa Unto oli aloittanut eläinkaupan, jossa hevosilla oli iso osuus. Kaupanteon avulla perhe pysyikin hyvin leivän syrjässä kiinni. 1960-luvulla eläinkauppa kävi vilkkaana paikallisilla markkinoilla.
”Lähtiessäni armeijaan vuonna 1966 vaihdoin hevosen lehmään. Kotiväellä oli enemmän hyötyä lypsävästä lehmästä minun ollessani armeijan harmaissa.”
Kaupankäynnin lisäksi Unto teki talvisin savottahommia hevosella 1960-luvun loppuun saakka. Kaupankäynti markkinoilla sekä hevossavotat loppuivat samoihin aikoihin.
”1971 tein viimeiset hevoskaupat talvimarkkinoilla. Sen jälkeen kaupankäynti siirtyi enemmän kahdenkeskiseksi. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että kaupankäynti olisi hiljentynyt. Päinvastoin, parhaimpina päivinä 1980-luvulla myin viidestä kuuteen hevosta. Välillä vaihdoin hevosen esimerkiksi kanoihinkin. Poikani Kimmon ilme oli näkemisen arvoinen aamulla hevosen vaihduttua kanoihin edellisiltana”, naurahtaa Untti.
Kärkkäisen arvioidessa ostamiensa ja myymiensä hevosten määrää, on vastaus savolaisen ympäripyöreä.
”Onhan niitä tullut paljon ostettua ja myytyä. Useampi tuhat varmaankin.”
”Kotisohvalta on helppo seurata raveja. Mistä saamme uusia hevosenomistajia ja alan seuraajia, elleivät he ole saaneet ensikosketustaan raveihin paikan päältä.”
Unto tutustui sosiaalisena ihmisenä hevoskaupan myötä useisiin sen ajan merkittäviin raviurheilijoihin. Muun muassa Korven perhe Allanin, Pekan ja Ilkan johdolla, Tapio Perttunen ja Jorma Kontio tulivat tutuiksi vuosien varrella. Erityisellä lämmöllä Unto muistelee Mikkelissä Tähkämäen tilan isäntää Martti Viisterää ja hänen Eeva-puolisoaan.
”Vierailimme useasti toistemme luona. Ravireissut eivät olleet kuten nykyään. Kilpailumatkat kestivät usein monta päivää. Iltaa istuessamme teimme usein hevoskauppoja. Yksi mukavimmista kaupoista oli Polk-Par -nimisen tamman kauppa. Martti ihastui luonteikkaaseen tammaan. Barboassasinilainen tamma meni 1.16-ennätyksen. Se oli kovaa valuuttaa itäisessä Suomessa 1980-luvulla.”
Unto onkin oikea henkilö arvioimaan raviurheilun kehitystä aina 1960-luvulta nykypäivään asti. Siinä missä ravit olivat vielä parikymmentä vuotta sitten sosiaalinen tapahtuma sankan yleisömassan kerääntyessä radan varteen, ovat ne nykyään usein TV-tuote.
”Ravit olivat luonnollisesti sosiaalisempi tapahtuma aikoinaan. Ei otettu asioita turhan vakavasti. Itse ravireissu oli pääasia. Toki menestyminen oli aina mielessä. Nykyajan ravitapahtuma on muuttunut koko ympäröivän yhteiskunnan vanavedessä kiireisemmäksi. Kun paikan päällä ei ole yleisöäkään, tulee koko tapahtumasta vähän kuivahko. Yleisö tekee kuitenkin ravitapahtuman.”
Pienen hiljaisuuden päätteeksi hän lisää kuitenkin rehellisesti, ettei itsekään käy nykyään edes Kuopion raveissa, ellei poikansa Kimmo Kärkkäinen ole ajamassa kilpaa omilla tai Unton valmennettavilla.
”Kotisohvalta on helppo seurata raveja. Mistä saamme uusia hevosenomistajia ja alan seuraajia, elleivät he ole saaneet ensikosketustaan raveihin paikan päältä”, Unto Kärkkäinen pohtii.
Kaupankäynnissä tarvittavaa hevossilmää Unto Kärkkäinen käytti myös menestyksekkään valmennustoiminnan pyörittämiseen. Kärkkäisen tallista hevoset menestyivät mainiosti rodusta riippumatta.
Vuonna 1985 syntynyt Fabian on yksi Untin ehdottomista taidonnäytteistä valmentajana. Voitto Karppisen omistama Fabian kilpaili mainiosti Eero Huotarin käsistä kolme- ja neljävuotiskausilla.
Loukkaantumisista kärsinyt ori siirtyi viisivuotiskaudeksi Kärkkäisen talliin. Fabian saavutti Unton käsistä yli 20 voittoa ja nousi suomenhevosten absoluuttiselle huipulle. Urallaan ainoastaan 58 kertaa kilpailleen oriin meriittilistaan lisättiin Unto Kärkkäisen valmennuksesta käsin muun muassa Suviyön Suurravien, Kirppu-ajon sekä kotiradalla Kuopiossa ravatun Alopaeuksen Muistoajon voitot.
”Fabianilla oli paljon ongelmia jalkaterveyden kanssa uransa aikana. Sain avitettua sitä kengityksellä paljon, ja ori kilpaili hyvällä voittoprosentilla. Jos se olisi vain saanut olla terveempi, luulisi sillä olleen paljon isompi voittosumma.” Lämminveristen puolella Unto Kärkkäisen nimi yhdistetään usein jenkkituonti White Grapeen. Homesickin pienikokoisen pojan osto oli monen sattuman summa.
Untti oli 1980-luvun lopulla huutokauppamatkalla Amerikassa suomalaisporukassa. Ylölän Oriasemaa Suonenjoella siihen aikaan pyörittänyt Heikki Koponen oli ostanut White Grapen aiemmin päivällä huutokaupasta.
”Istuimme saman päivän iltana illallispöydässä Lahtisen Esan, Koposen Veijon ja Heikin sekä Mack Lobellin silloisen omistajan kanssa. Puhe kääntyi Heikki Koposen ostamaan orivarsaan. Eihän siinä kauan mennyt kuin olin ostanut näkemättä White Grapen sekä pari Suomessa olevaa kantavaa siitostammaa Koposelta. Kauppamies ei voi luonteelleen mitään”, naurahtaa Unto Kärkkäinen.
Siitostammat Unto myi melko nopeasti eteenpäin, mutta White Grape siirrettiin Amerikasta Pohjois-Savoon. Pienikokoinen ori ihastutti raviyleisöä useamman vuoden ajan kautta Suomen.
”Nähdessäni sen ensimmäistä kertaa ajattelin, että mitä tulikaan ostettua. Koollahan sitä ei ollut pilattu.”
Pienen koon White Grape kompensoi kultaisella juoksupäällään. Vuonna 1987 syntynyt ori kilpaili koko uransa Kärkkäisen tallista käsin. Uran 89 kilpailusta yli puolet päättyi kolmen parhaan joukkoon. Ori voitti viisivuotiaana neljä V65-lähtöä perättäin, joista St Michel-viikonlopun ykkössijaa Unto muistelee erityisellä lämmöllä.
”White Grapen voittotulos Mikkelissä oli uusi Suomen ennätys 2 600 metrin voltista. Ennätys kesti useamman vuoden. Ori tarjosi unohtumattomia elämyksiä useamman kerran”, muistelee Unto erityistä lämpöä äänessään.
White Grapesta jäi yhteensä 110 jälkeläistä. Parhaiten menestyi Son Of Person, joka Kimmon valmennuksesta käsin juoksi 2000-luvun vaihteessa lähes 50 000 euron voittosumman.
”Asiallisia kilpahevosia White Grapesta tuli useampi. Oriin saamat tammat olivat kuitenkin tasoltaan melko kirjavia sen vaikutusalueella Pohjois-Savossa.”
Mönttisen Leksa oli aidan takana maalin jälkeen. Hän huikkasi onko tamma kaupan. Ehdin häthätää kääntää tamman voittajaesittelyyn, kun hän hyppäsi aidan yli ja tuli kättelemään kaupan.
Ennen White Grapea Kärkkäisen tallin värejä piti 1980-luvulla parrasvaloissa useampi Eeva Kärkkäisen kasvatti. Vuonna 1976 syntynyt Charlie Chaplin (Mr Saunders) ehti kilpailla 189 kertaa ollen kolmen parhaan joukossa lähemmäs 70 kertaa. Puoliveli Buster Keaton (Circus) selvitti tiensä puolestaan vuoden 1984 Derby-finaaliin karsintavoittajana.
”Oli todella hieno kokemus päästä finaaliin kotikasvatilla, vaikka finaalissa ei valitettavasti sen suuremmin menestyttykään.”
Eeva Kärkkäisen ravitoiminta ei ole rajoittunut pelkästään hevosten kasvattamiseen. Suomen Hippoksen Heppa-järjestelmän mukaan hän on ajanut 145 starttia, joista 10 on päättynyt voittoon.
Unto Kärkkäinen laskeskelee perheen omistamien hevosten voittaneen arviolta 300 lähtöä vuosien saatossa.
”Voiton jälkeen hevonen oli helppo myydä eteenpäin, eikä kaikkia ostohevosia ehditty edes siirtää omiin nimiimme. 1970- ja 1980-luvuilla ei ollut niin tarkkaa omistajanvaihdosten suhteen. Menestyimme hevosmateriaaliin nähden mukavasti.”
Yhden nopeimmista hevoskaupoistaan Unto Kärkkäinen mainitsee tehneensä – ehkei niin yllättäen– toisen pohjoissavolaisen hevosmiehen Leo Mönttisen kanssa. Untti oli hieman aiemmin ostanut tamman, joka kengitysmuutosten jälkeen ilmoitettiin starttiin. Kuten usein kävi, Kärkkäisen tallin kengitysniksit auttoivat tammaa, ja se voittikin lähtönsä helposti.
”Mönttisen Leksa oli aidan takana maalin jälkeen. Hän huikkasi onko tamma kaupan. Ehdin häthätää kääntää tamman voittajaesittelyyn, kun hän hyppäsi aidan yli ja tuli kättelemään kaupan.”
Unto nostaa esiin hevosjalostuksen kehittymisen vaikutuksen hevoskauppaan 1980-luvun lopun lähestyessä. Siinä missä aiemmin kengitysmuutoksilla pystyi usein parantamaan hevosia paljon, ovat nykyajan hevoset niin ravureita, ettei niitä juuri tarvitse opettaa ravaamaan.
”1980-luvun lopulla alkoi vanhan ajan hevoskauppa olla kuihtumaan päin. Siinä samassa rytäkässä teurashevosen hinta laski huomattavasti. Teurashevosiakin vein yhdessä vaiheessa aika paljon teurastamolle. Ei auttanut muu kuin keksiä muita kaupankäynninkohteita kuin eläinkauppa perheen elättämiseksi.”
Kun kaupankäynti on veressä, ei Unto jäänyt toimettomaksi 1990-luvulle tultaessa. Eläinkaupan sijaan hän alkoi käydä kauppaa asunnoilla sekä metsäpalstoilla.
”Kuopion kaupunki kasvoi kovaa vauhtia 1990-luvulla. Matkuksen suuri kauppakeskusalue etelästä päin Kuopioon tultaessa on esimerkiksi rakennettu minun myymilleni maa-alueille.”
Käytännön hevostoiminnan lisäksi Unto Kärkkäinen ehti myös raviurheilun luottamustehtäviin. Yrittäjähenkinen mies oli myös aktiivisesti mukana pelastamassa Kuopion ravirataa konkurssilta 1990-luvun laman aikaan.
Unto oli tuolloin useamman vuoden Savon Hippoksen johtokunnassa. Perinteikäs pohjoissavolainen yhdistys oli ja on edelleen yksi Kuopion raviradan merkittävimmistä osakkeenomistajista. Moni nykyajan harrastaja ei tiedä, että yhdistyksellä oli merkittävä rooli Kuopion raviradan pelastamisessa.
”Ennen Kuopiolle myönnettyjä vuoden 1998 kuninkuusraveja radan taloudellinen tilanne oli tukala. Kävimme silloisen Savon Hippoksen puheenjohtajan Raimo Naumasen johdolla keskusteluja raviradan kohtalosta. Elinvoimainen ravirata oli mielestämme pohjoissavolaisen hevosurheilun elinehto.”
Kärkkäinen ja Naumanen olivat toimen miehiä, eikä raviradan pelastusoperaatio jäänyt ainoastaan hienojen puheiden tasolle. He ottivat Savon Hippoksen nimiin lainan, jolla osallistuttiin raviradan osakepääoman korottamiseen.
”Jos Kuopion ravirata olisi mennyt nurin, olisi ottamamme laina jäänyt meidän kahden maksettavaksi. Koko perhe osallistui muutenkin osakepääoman korottamiseen. Olemme edelleen Kuopion raviradan osakkeenomistajia.”
Ravirata pystyi osakeannin avulla jatkamaan toimintaansa ja Kuninkuusravit saatiin vietyä läpi onnistuneesti.
”Savon Hippoksen ottama lainakin saatiin maksettua takaisin ajallaan. Olihan se jälkikäteen ajatellen melko kova taloudellinen riski. Asiat menivät kuitenkin kaikkien kannalta oikeinpäin.”
Vaikka Unto Kärkkäinen on tehnyt mittavan uran ravivalmentajana, hän on toiminut uransa aikana käytännössä ainoastaan kahdessa tallissa. Ensimmäinen talli perustettiin Koivumäen kartanoon. Koivumäen valikoitumiseen asemapaikaksi selittää Eevan tausta. 1960-luvun lopulta yhtä pitäneen pariskunnan parempi puolisko Eeva kuuluu Lignell & Piispasen sukuun, ja liköörin valmistuksesta tunnettu suku omisti Koivumäen kartanon.
”Muutimme samana vuonna kuin Kimmo syntyi eli 1970 Koivumäkeen. Kartanon pellot olivat olleet viljelemättä kauan. Aikamoinen savotta oli raivata pellot uudestaan käyttökuntoisiksi.”
”Viihdyimme todella hyvin vuokralaisina Koivumäessä. Meillä oli siellä enimmillään 15 hevosta valmennuksessamme. Emme halunneet koskaan paisuttaa toimintaa liian suureksi, ja paljonhan hevoset vaihtuivat siihen aikaan kaupankäynnin kauttakin.”
Vaikka Unto ja Eeva vihtyivät Koivumäessä hyvin, he halusivat kuitenkin 1990-luvun alkupuolella hankkia vuokrapaikan sijasta oman paikan. Vajaat parikymmentä kilometriä Kuopiosta etelän suuntaan löytyi uuden karhea reilun kymmenen hevosen talli, joka oli joutunut laman kourissa pankin omistukseen.
”Lunastimme paikan pankilta. Samalla ostimme kivenheiton päästä omakotitalon. Siellä asumme edelleen. Kimmo osti meiltä myöhemmin tallin itselleen. Ajopaikat ovat kohdillaan. Treenarien on mentävä peilin eteen, mikäli menestystä ei tule”, nauraa Unto kertoessaan perheen nykyisestä tukikohdasta.
Unton lähestyessä 50 vuoden ikäpyykkiä 1990-luvun puolessa välissä, alkoi terveys asettaa reunaehtoja ammattivalmentajana toimiseen.
”Minulla alkoivat muun muassa kädet oireilemaan eri tavoin. Mietimme perheen kesken, mitä teemme tallinpidon kanssa. Kimmo oli siihen aikaan ulkomailla hevoshommissa, mutta hän palasi kuitenkin niihin aikoihin Suomeen, ja otti pikkuhiljaa vetovastuun tallinpidosta”, kertoo Unto, joka itse ajoi viimeiset kilpailunsa vuonna 2004.
Unton puheessa toistuu usein perheen yhdistävä voima. Kaikki kolme Unton ja Eevan lapsista ovat ehtineet tehdä ammatikseen hevosalan töitä.
Unto arvelee poikien voittaneen noin 100 lähtöä perheen omistamilla hevosilla. Tällä hetkellä kolmesta lapsesta ainoastaan Kimmo on täysipäiväisesti hevoshommissa.
”Minun ja Eevan hevosetkin ovat Kimmon tallissa. Hän ei ole yhtä innokas kiertämään raveissa kuin isänsä, ja on vähentänytkin hevosmääräänsä viime vuosina. Kimmon mukaan saa paljon varmemman elannon käymällä kengittämässä hevosia iltapäivisin ja iltaisin”, Untti naurahtaa.
Raviurallaan 47 voittoa ajanut Tuomas toimii nykyään maansiirtoalalla, eikä ole ollut useampaan vuoteen juurikaan mukana hevoshommissa.
Tytär Laura työskentelee Kuopion kaupungin sosiaalitoimessa.
”Onhan se hyvä, että perheessämme on yksi yliopiston käynyt ihminen”, Unto toteaa Laurasta selvää ylpeyttä äänessään.
”Jos Kuopion ravirata olisi mennyt nurin, olisi ottamamme laina jäänyt meidän kahden maksettavaksi. Koko perhe osallistui muutenkin osakepääoman korottamiseen. Olemme edelleen Kuopion raviradan osakkeenomistajia.”
Hevoset pitävät keväällä 75 vuotta täyttävän Unton edelleen vireänä. Vuoteen ei mahdu montaa päivää, jolloin Untti ei ajaisi vähintään yhden hevosen. Vihoitteleva selkäkin on toivon mukaan saatu kUntoon jalkaan tehdyn pallonlaajennuksen ansioista.
”Selkäleikkaukseen oli jo aika varattuna. Löysivät kuitenkin toisesta jalasta tukoksen, johon tekivät pallolaajennuksen. Operaation tehnyt lääkäri arveli selkäkipujen mahdollisesti johtuneen tukoksesta. Nyt on ainakin jonkin aikaa ollut parempi olo selän suhteen.”
Unton viimeisin ostos on neljävuotiaaksi kääntynyt tamma BWT Gaia. Unto osti sen erään pitkäaikaisen hevosenomistajatuttunsa kanssa ennen lokakuisia Kymenlaakso-ajon karsintoja. Samaisen tutun kanssa Unto omistaa myös Gonzales Journeyn, joka syksyllä 2020 neljä voittoa putkeen.
BWT Gaia kilpaili kaupantekohetkellä Bodenissa talliaan pitävän Hanna Olofssonin valmennuksessa.
”Kouvolan karsinnassa tuli laukka ja finaalipaikka jäi harmillisesti haaveeksi. Otimme sen tähän kotiin Kimmon hoteisiin. Mukavan oloinen tamma ajaa. Katsotaan josko sillä pääsisi nelivuotiskauden tammalähtöihin. Kaikki hevosethan meillä on toki kaupan, kunhan hinnasta päästään sopuun”, Unto Kärkkäinen linjaa.
Kauppamies ei pääse tavoistaan eroon, näin se vain on.
Yli 60 vuotta kestänyttä hevosuraansa Unto Kärkkäinen pohtii hyvin unttimaisesti.
”Kun kahdeksanvuotiaasta lähtien on kiertänyt markkinoilla ja raveissa, ajattele kuinka monenlaisiin ihmisiin sekä hevosiin on ehtinyt törmätä ja tutustua kiertäessään raveja ja kauppapaikkoja Helsingistä Rovaniemelle. Ei ihan jokaisessa työpaikassa olisi saanut tällaista elämänkokemusta kartutettua.”
Pienen hiljaisuuden jälkeen seuraava lisäkommentti kertoo paljon miehestä ja hänen tyylistään.
”Kaupanteolla olen pitänyt perheen leivässä ja hyvässä voinnissa. Se on minusta melko hyvä saavutus.” ɷ
Uutinen on julkaistu MT Ravinetin vuosikuvastossa helmikuussa.
