Raviurheilun uudistustarpeet myönnetään alalla, mutta toteutusta kaivataan ripeästi myös Suomen Hippoksen rakenteelta – vaihtoehtoina tukioikeuden valmistelun ottaminen pois tai uusi raviurheilun keskusorganisaatio
Keskiviikkona luovutettu raportti tunnustaa raviratojen tukijärjestelmän ongelmat. ”Lähtökohtana on oltava kohdentaa tukia niin, että nekin, jotka ajaisivat vähemmän, voisivat tehdä tulosta eivätkä ajaa tappiolla”, sanoo Juha Vidgrén.Tilaajalle
Puheenjohtaja Juha Vidgrén (vas.) ja työryhmän jäsenet Matti Lakkisto ja Jaana Husu-Kallio allekirjoittivat ministeri Antti Kurviselle luovutetun hevostalouden työryhmän raportin. Kuva: Ville ToivonenElinvoima on rakenteellisten uudistusten lisäksi se sana, johon hevostalouden selvitystyötä johtaneen Juha Vidgrénin ajatukset kiteytyvät raportissa, johon on koottu raviurheilun keskeiset uudistustarpeet:
”Jos mennään ykköspalkinnoissa tuhannella eurolla maailman tappiin, ei synny investointeja eikä uutta toimintaa. Mutta kohdentamalla palkintoja raha tulee omistajille ja valmentajille. Sen kautta valmentajan on mahdollisuus tarkistaa työntekijöiden palkkaa ja tehdä investointeja”, metsäkoneyhtiö Ponssen hallituksen jäsen ja pitkäaikainen hevosenomistaja toteaa.
Raportissa perätään ravipäivien kohdentamista ja listataan konkreettisia keinoja tilanteen muuttamiseen: divisioonasarjojen palautus sekä lisää nuorten ja erityisesti nuorten suomenhevostammojen omia sarjoja ja niihin paremmat palkinnot.
”Raviurheilua pitää pystyä harrastamaan ja tekemään ammattimaisesti joka puolella Suomea. Kaikilla radoilla on siinä tärkeä rooli. Mutta profilointia tarvitaan tähän kohtaan, kun toimintaympäristö on muuttunut niin paljon.”
Yksi keino on myös suunnitella sunnuntain ravit niin, että lähtöjen taso olisi matalampi.
Pohjois-Savon Hevosjalostusliiton toiminnanjohtaja Hannu Ala-Korpi , joka tekee myös osaksi töitä Kuopion raviradalle, pitää ehdotusta kannatettavana:
”Ammattitallit voisivat silloin pitää vapaapäiviä. Se myös madaltaisi vähän kustannustasoa ja sopisi varmasti harrastajavalmentajillekin.”
Kilpailutarjonnassa tulee kaikkiaan huomioida raviurheilua harjoitettavan erilaisilla tasoilla. Hyvinvoiva raviurheilu on elinehto kaikille toimijoille.
Raportin yksi kipupiste on puuttuminen ympäri vuoden ajavien ratojen verkostoon. Nykyisellään vuoden ympäri ajaa pitkälti toistakymmentä rataa Vermosta Rovaniemelle, joskin niiden välillä on isoja eroja ravipäivien määrissä.
”Kun talvella ylläpidetään nykyistä laaja verkostoa, siitä riittää kuluja. Toki siinä toteutuu se (raportin tavoite), että ravipäivät sijoittuvat sinne, missä hevosetkin ovat”, Vidgrén toteaa.
Talvella kuitenkin korostuvat energiakustannukset valaistukseen ja lämmittämiseen sekä huollon ammattimaisuus: kunnon katokset ja muut tilat, ratojen ylläpito.
Vidgrén arvioisi tilannetta puhtaasti talouden näkökulmasta. ”Ei tämä sulje minkään radan mahdollisuutta toimia vaan kysymys on siitä, ovatko ne tuottavia.”
Ala-Kopi arvelee alan tunnustavan laajemmin myös tarpeen talviravipäivien keskittämiseen.
”Jotta lajissa pystytään pitämään järkevä rahoitus ja palkintotaso, kyllä siihen pitää mennä. Montako ratoja on ja mitkä ne ovat, se on sitten vaikeampi päätös. Ja niin kuin raportissa lukee, samalla on tärkeä säilyttää kattava toiminta ympäri maata”, hän summaa.
”Kun tehdään isoja rakenteellisia muutoksia, aina jotkut kokevat kärsivänsä. Pitää vain ajatella alan kokonaisetua, että mennään yhteen suuntaan.”
Raviratojen arvioimat investointitarpeet eivät perustu alalla selkeästi määriteltyihin yhteisiin mittareihin. Olisi syytä luoda yhteiset laatumittarit ja teettää ratojen tilanteista ulkopuolinen arvio.
Raportinkin keskeinen ajatus on tämä yhteisen hyvän löytäminen. Keskinäiseen nokitteluun ei yksinkertaisesti ole enää varaa, jos ala halutaan säilyttää toimivana.
Monista keskiviikkona julkistetun raportin nostamista asioita on periaatteessa jo käyty keskusteltua. Suomen Hippoksen toimitusjohtaja Minna Mäenpää pitää niiden listaamista selkeästi esiin ehdottoman hyvänä.
”Kun puhutaan raviradoista, kilpailupäivistä ja -kalenterin kestävyydestä, näitä mietitään yhdessä eteenpäin. Meillä on raviratavaliokunta ja hallituksen seminaarissa juuri eilen keskustelimme tilanteesta ensi vuoden kilpailutoiminnan osalta.”
Hän myöntää, että alueellista suunnittelua kuitenkin tarvitaan enemmän. Esimerkki sen toimimattomuudesta oli tiistai, jolloin ajettiin Teivossa ja Killerillä – keskeisillä maakuntaradoilla on välimatkaa 160 kilometriä.
Mäenpää pitää tärkeänä, että raportti tunnustaa raviurheilun valtiontukien toimimattomuuden. Järjestelmä passivoi sen sijaan, että se aktivoisi ratoja kehittymään asiakkaiden tarpeiden mukaan.
Vidgrén on samaa mieltä. ”Asiaa ei piilotella. Työryhmä ei kuitenkaan ottanut keinoihin kantaa. Se on maa- ja metsätalousministeriön ja Suomen Hippoksen ja ratojen yhteinen asia.”
”Lähtökohtana on oltava kohdentaa myös tukia niin, että nekin, jotka ajaisivat (jatkossa) vähemmän, voisivat tehdä tulosta eivätkä ajaa tappiolla”, hän sanoo.
Hevosalan tulee pyrkiä hevosen hyvinvointikeskustelun kärkeen ja suuntaa näyttämään, kun viime aikoina ala on ajoittain joutunut reagoijan osaan. Hyvinvoinnin suuntaviivojen tulee tulla uskottavasti alan sisältä.
Se kaikkein suurin kipupiste piilottuu silti raportin tekstin ensimmäiseen osaan. Raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestöltä perätään rakenteellisia uudistuksia.
Teksti on tältä osin tiukkaa.
”Työryhmä suhtautuu suurella varauksella Suomen Hippoksen kykyyn uudistua. Ministeriön onkin syytä alkaa valmistella vaihtoehtoisia malleja ravitalouden dynaamisuuden varmistamiseksi, jos Hippos ei ripeästi kykene rakenteellisiin uudistuksiin.”
Vaihtoehtoja ovat raportin mukaan esimerkiksi se, että hevostalouden tukien jakoesityksen valmisteluoikeus otetaan Hippokselta pois tai että perustetaan uusi ravikeskusjärjestö Ruotsin malliin. Työryhmä toteaa kaikkien muiden Suomeen verrattavissa olevien ravimaiden pystyneen uudistamaan päätäntärakenteitaan viime vuosikymmenten aikana.
”Se malli, mikä Hippoksen valtuuskunnassa on, on hyvin tasavertainen. Mutta edustaako se sitä, missä meillä on hevosia ja ennen kaikkea missä meillä on omistajuutta?” Vidgrén kysyy.
50 vuotta sitten sovittu päätöksenteon malli ei yksinkertaisesti kykene reagoimaan tarpeeksi nopeasti nykymaailman tilanteisiin. Raportti perääkin järjestön sääntöuudistusta jäsenjärjestöjen äänivallan ja toimielinten vallankäytön osalta:
”Uudistuksen tulee vastata yhdistystoiminnan yleisiä periaatteita päätösvallan ja siihen liittyvän vastuun tasapainoisesta jakautumisesta järjestön sisällä ja varmistaa siten päätöksenteon sujuvuus kaikissa tilanteissa.”
Viimeksi asiaan viittasi Vermon hallituksen jättävä hevosenomistaja ja K-kauppias Jouni Monto, joka ihmetteli valtuuskunnan muutamia jarrumiehiä, jotka torppaavat alan kehityksen.
”Tämäkin kuuluu asioihin, joista järjestössä on keskusteltu, ja sitä pitää jatkaa, että löytyisi tahtotila myös uudistua rakenteiden osalta”, vastaa Minna Mäenpää.
Raviurheilu on tasa-arvoinen laji, jossa ollaan ikään ja sukupuoleen katsomatta ollaan samalla viivalla. Alan vetovoimatekijänä on itse hevonen, joka ei varmasti syrji ketään.
Raportti pyrkii valamaan uskoa raviurheilun tulevaisuuteen. Kynnystä tulee kuitenkin madaltaa hevosharrastuksen aloittamiseen. Haaste on harrastuksen kalleus, mitä on kimppaomistuksella jo tasoitettu.
”Siinä missä yksi omisti viisi hevosta, nyt viisi omistaa yhtä”, Juha Vidgrén vertaa oman omistajauransa alkuun 1990-luvulla.
Vidgrén kääntää katseen myös poniravitoimintaan.
”Meillä on ammattitaitoiset ohjaajat ravikouluissa ja ponikerhoissa jo nyt paikallisesti. Kannattaa miettiä alueellisia malleja, kuinka päästä kilpailemaan. Pääsisikö alussa esimerkiksi vuokraamaan hevosta tai ponia?”
Hannu Ala-Korpi täydentää, että poniravitoiminta tuo lasten kautta lajiin myös heidän lähipiirinsä aikuisia. Lisäksi ravikouluissa moni aikuinen pääsee konkreettisesti alkuun.
”Ravikoulujen kautta myös aikuiset innostuvat. Kun pääsee itse tekemään, on ihan eri kuin seurata vain omistajana vierestä. Se sitouttaa paljon paremmin.”
Sitaattinostot ovat työryhmän raportista.
Lue keskiviikkona julkistetusta hevostyöryhmän raportista:
- Osaston luetuimmat
