Kosketus maaseutuun keskellä taajamaa: Hevoset ovat monelle henkireikä, mutta alan tukemisessa se ei näy – Kilon talli liikuttaa jopa 360 ihmistä viikossa

Sama näky toistuu tänäänkin ympäri Suomen: kypäräpäiset ratsastajat taluttamassa hevosia jonossa kentälle tai maneesiin.

Kilon tallilla maisemassa on kuitenkin jotakin poikkeuksellista. Maneesin takana häämöttää rivi kerrostaloja.

Ympäristö on muuttunut paljon siitä, kun espoolaisen Kilon tallin yrittäjä Sandra Burmeister-Lundell oli lapsi.

Hän muistaa yhä, kuinka ratsasti poneillaan Sellon parkkihallin paikalla olleilla pelloilla. Kauppakeskuksen tilalla oli tuolloin Maksimarket.

Vaikka kaupunki on kasvanut, hevosten rooli alueella ei ole kutistunut. Päinvastoin.

Korona-aika on nostanut ratsastamisen merkitystä poikkeuksellisella tavalla. Kilon tallillekin on palannut monia vanhoja asiakkaita. Erityisesti ponipuolelle on tunkua.

Tärkeää ei ole pelkkä liikkuminen ja ratsastaminen vaan hevosen kanssa oleminen, Burmeister-Lundell korostaa. ”Tallille pääsy on monelle henkireikä.”

Kilon talli on Burmeistereiden perheyritys: mukana on äiti sekä perheen kaksi tytärtä ja poika. Kuvassa vasemmalla Sandra Burmeister-Lundell, vieressä Frida Burmeister-Sahenkari. Kuva: Kari Salonen

Alan yrittäjille ajat eivät silti ole helpot.

Kuluja kasvattaa esimerkiksi sähkön ja polttoaineen kallistuminen.

Erityisesti Burmeister-Lundell nostaa esiin aiempaa hintavamman lannan poiston. Fortum lopetti lantahuoltopalvelunsa tarjoamisen helmikuussa 2021. Tällä hetkellä tallin lanta menee yrittäjälle, joka tekee siitä multaa.

Hevosenlannan polton hyväksyntää tilatasolla ei ole saatu läpi. ”Se olisi ollut superhyvä juttu. Olisi saatu lämpöä ja kulujen sijaan säästöä.”

Talli on lisäksi remontin tarpeessa. Se aiotaan lähiaikoina uusia sisältä kokonaan. Entä paljonko perusteellinen remontti maksaa? Liikaa, Burmeister-Lundell naurahtaa. Liki puoli miljoonaa euroa.

Kilon talli liikuttaa noin 360 ihmistä viikossa.

Silti, kuten muutkaan ratsastuskoulut, yritys ei saa julkista rahaa toimintansa pyörittämiseen.

Burmeister-Lundellin mielestä ihmisten hyvinvoinnille tärkeä laji ansaitsisi enemmän panostusta osakseen.

Monia lajeja tuetaan Suomessa esimerkiksi tarjoamalla julkisin varoin rakennettuja harrastustiloja. Ratsastuksen suhteen tilanne on toinen.

”En tiedä, miksi asia on jäänyt. Sitä ei ehkä ole vaadittukaan tarpeeksi.”

Tunnettu vertailukohde löytyy länsinaapurista. Ruotsissa ratsastuksen tukemisella on pitkät perinteet.

Ylen vuonna 2020 haastattelema Haaparannan ratsastajien puheenjohtaja mainitsee, kuinka ratsastustunti maksaa Haaparannan puolella noin 15 euroa, kun Suomessa tunnista saa pulittaa helposti 30 euroa.

Lajin tukemisen juuret eivät liity heppatyttökulttuurin vaalimiseen vaan sodankäyntiin. Aihetta valottaa viime vuonna julkaistu Malmön yliopiston tutkimus.

1900-luvun alkupuoliskolla Ruotsin hallinnon päämääränä oli suojella ruotsalaista puoliveristä hevosta (SWB). Siihen pyrittiin lanseeraamalla ratsastuksesta ”koko kansan laji.”

Muutos oli merkittävä, sillä aiemmin satulaan olivat kavunneet lähinnä sotilaat ja eliitti. Taustalla häälyi tavoite saada Ruotsille sodan varalta reservi koulutettuja hevosia.

Tarkoitusta varten perustettiin ratsastuskouluja ja seuroja, joiden hoiviin ”Ridfrämjandet” antoi lainaksi Ruotsissa kasvatettuja SWB-hevosia.

Hevosten rooli sodankäynnissä hupeni nopeasti, mutta merkitys lasten ja nuorten harrastuksena vahvistui.

Vuonna 2018 Ridfrämjandetiiin kuului 862 ratsastusseuraa. Sittemmin järjestö on sulautunut osaksi Ruotsin ratsastajainliittoa (SEF). Lajia tuetaan edelleen nimenomaan seurojen kautta.

Ylen nostama esimerkki, Haaparannan ratsastajat, saa kunnalta 80 000 euroa vuosittain toimintansa pyörittämiseen ja lisäksi rahaa valtion kassasta.

Jatkuu seuraavalla sivulla.

Tyystin ilman tukia ala ei Suomessakaan ole.

Esimerkiksi maneesien rakentamiseen on myönnetty investointitukea. Vuosina 2015–2020 sitä haettiin liki 40 maneesin rakentamiseen (MT 1.12.2020).

Kilon tallin tallirakennus on vuodelta 1980. Suunnitteilla on mittava remontti, jonka yhteydessä pilttuut muutetaan karsinoiksi. Kuva: Kari Salonen

Tallit eivät ole varsinaista maataloutta, mutta silti ne tuovat mukanaan välähdyksen elävästä maaseudusta: Traktorin pörinää, peltoja ja laiduntavia eläimiä.

”Maanläheisyys katoaa kaupungista, jos hevoset ja kosketus eläimiin häviävät”, Burmeister-Lundell toteaa.

Isoissa kaupungeissa taistelu kiinteistöistä ja maasta kiihtyy. Ja maata hevostalli tarvitsee paljon.

Lontoolainen Park Lanen talli keräsi viime vuonna joukkorahoituskampanjan avulla yli miljoona puntaa pysyäkseen entisellä paikallaan.

New Yorkin kaupungin viimeinen talli Staten Islandissa suljettiin vuonna 2019. Kuuluisa ratsastusreitti Central Parkissa on nykyään juoksijoiden käytössä.

Kilon tallilla maastot ovat vähentyneet alueella suhteellisen lyhyessä ajassa. ”Nopeiden junien takia ei voi enää mennä junaradan yli, missä olisi maastoja. Säälihän se on."

Espoon kaupunki saa talliyrittäjältä myös kiitosta.

Kaupungilta otettiin yhteyttä koskien Leppävaaran urheilupuistoa ja ratsastusreittien suunnittelua.

”Se oli positiivinen juttu. Urheilupuisto suurenee, ja siinä haluttiin ottaa huomioon, että hevoset pääsisivät yhä kulkemaan urheilupuiston takana sijaitsevaan metsään.”

Kilon talli on osa kartanomiljöötä ja vanhaa kulttuurimaisemaa. Kuva: Kari Salonen

Mutta miten hevosten hyvinvointi taataan näin lähellä kaupunkia?

Kilossa tuntihevosilla on päivittäisen monituntisen tarhauksen lisäksi kuukauden kesäloma, jolloin ne saavat olla laumassa laitumella.

”Perheellemme on aina tärkeintä, että hevoset voivat hyvin. Äitini on ollut tästä aina supertarkka.”

Jotakin huolenpidosta kertoo tallin hevosten kestävyys. "Moni hevosistamme on mennyt tunneilla 25- tai 26-vuotiaana ihan hyvin", Burmeister-Lundell kuvailee.

Kuumina käyviltä hevosmarkkinoilta uusienkin ratsujen löytäminenkin on ollut monille viime aikoina haastavaa.

Osa myyjistä ei halua myydä hevosta ratsastuskoulukäyttöön. Sitä Burmeister-Lundell ei täysin ymmärrä.

”Ennemmin möisin vanhan kisahevoseni ratsastuskouluun. Liikutus ei olisi kovia rykäyksiä vaan valvottua ja tasaista. Liikkuminen on hevosen hyvinvoinnille tärkeää.”