
Huippuraviurheilun pariin voi päätyä useammalla eri tavalla. Usein hevosten pariin johdattaa joko oma perhe tai nuorena aloitettu hevosharrastus. Amir Garchin polku raviurheilun pariin ei kuitenkaan ollut edellä kuvatun kaltainen. Ruotsissa syntyneen, mutta alle vuoden ikäisenä Suomeen muuttaneen Amirin perheessä hevoset eivät kuuluneet arkipäivään.
”Muutimme takaisin Ruotsiin ollessani kymmenen vanha. Muistan isäni seuranneen raveja televisiosta kavereidensa kanssa. He olivat enemmän kiinnostuneita pelipuolesta, eivät urheilusta.”
Ensimmäisen fyysisen kontaktin hevosiin Amir sai kymmenisen vuotta sitten. Hänen hyvä ystävänsä työskenteli Ruotsin eturivin ravivalmentajiin kuuluneen Roger Walmannin tallilla.
”Minulla oli silloin paljon ylimääräistä aikaa. Aloin käydä auttelemassa kaveriani tallihommissa. Tallilla olo tuntui mukavalle ajanvietteelle.”
Amir ehti käydä puolen vuoden ajan tekemässä tallitöitä aikansa kuluksi Walmannin tallilla. Sitten tallilla oli tarvetta työntekijälle, ja Walmann kysyi Amirin halukkuutta alkaa työskennellä tallilla säännöllisesti.
”Enhän minä ymmärtänyt mitään ihmisten selittäessä, että sinun passihevosesi veli on Readly Express.” Amir Garchi
”Aloitin hevosurani opettelemalla karsinoiden siivousta ja hevosten taluttamista riimunnarusta. Tunsin kuitenkin löytäneeni oman alani.”
Amir muistelee pilke silmäkulmassa, kuinka vasta-alkaja hän raviurheilun saralla oli. Hänen yksi passihevosistaan oli Caddie Lisieux. Yli kolmen miljoonan kruunun voittosumman keränneen tamman vuotta vanhempi veli oli muuan Readly Express, joka oli aikanaan Euroopan paras kilpahevonen.
”Enhän minä ymmärtänyt mitään ihmisten selittäessä, että sinun passihevosesi veli on Readly Express. Minulle Caddie Lisieux oli mukava nuori passihevonen. En ollut oikein vielä silloin päässyt raviurheiluun sisälle”, naurahtaa Amir vajaan 10 vuoden takaisille muistoille.
Amir työskenteli Walmannin tallilla suurimman osan ajasta nuorten hevosten parissa. Tuolloin lähemmäs 200 hevosen valmennustallia pyöritteen menestysvalmentajan varsat opetti ajolle Per-Erik ”Bullen” Pettersson.
”Bullen oli todella hyvä oppimestari. Hänellähän on vuosien kokemus varsojen opettamisesta ja nuorten hevosten valmentamisesta.”
”En ollut käyttänyt suomen kieltä käytännössä lainkaan useaan vuoteen. Sieltä se palaili hiljalleen mieleen.” Amir Garchi
Roger Walmannilta Amir suuntasi Timo Nurmokselle kilpahevosten pariin. Menestysvalmentajalla on ollut suuri rooli Amirin raviammattilaisuralla.
”Hän jaksoi neuvoa minua niin varusteisiin, valmentamiseen kuin vaikkapa kengittämiseen liittyvissä asioissa. Häneltä sai aina hyvin laajan ja perustellun vastauksen eri asioihin.”
Amirin elämä ei muuttunut pelkästään ammatillisessa mielessä Nurmoksen vuosina. Hän tapasi siellä työskennellessään nykyisen puolisonsa Tessa Länsimäen. Lisäksi vuosia unohduksissa ollut suomen kieli alkoi palata mieleen.
”En ollut käyttänyt suomen kieltä käytännössä lainkaan useaan vuoteen. Sieltä se palaili hiljalleen mieleen”, toteaa sujuvalla suomella kysymyksiin vastaava Amir.

Viimeiset pari vuotta Amir on työskennellyt Eskilstunan valmentajiin kuuluvan Markus B Svedbergin varsojen kanssa. Paluuseen varsojen kanssa työskentelyyn oli useampikin syy. Nuorten hevosten kanssa työskentely on lähellä Amirin sydäntä.
”On hienoa nähdä varsojen kehittyvän ensimmäisistä opetushetkistä myöhempiin kilpailutilanteisiin. Varsojen oppiessa uusia asioita näkee selvästi oman työnjälkensä.”
Painavampana syynä työpaikan vaihtoon oli muuttunut perhetilanne. Pariskunnalla on nykyään kaksi lasta, joista vanhin on vasta kahden vuoden ikäinen. Pienten lasten isä ei halua viettää iltoja raveissa, vaan keskittyy perheeseensä iltaisin töiden jälkeen.
”Tämä on kaikin puolin oivallinen ratkaisu. Saan toimia varsojen kanssa, ja jää perheelle hyvin aikaa. Työmatkakaan ei ole pitkä, sillä asumme tilalla sijaitsevassa asunnossa.”
”Etenemme hevosten kehityksen mukaan.” Amir Garchi
Amirille on 10 vuoden aikana kehittynyt selkeä käsitys, kuinka varsojen kanssa tulee toimia. Varsat tulevat useimmiten yksivuotissyksyllä tilalle. Alkuaikoina panostetaan paljon varsojen käsittelyyn ja ihmisiin tottumiseen.
”Harjaamme varsoja sekä nostelemme jalkoja. On tärkeää, että varsat oppivat luottamaan ihmisiin. Melko pian alamme ajaa perästä varsoja. Emme kävele varsojen kanssa kovinkaan pitkään kerralla. Minusta varsat kyllästyvät melko nopeasti touhuun. Se ei edesauta oppimista.”
Melko nopeasti varsoilla aloitetaan syksyllä ajokerrat. Kaksivuotiskauden helmikuulle saakka varsoilla ajetaan neljä kertaa viikossa kuudesta seitsemään kilometriin. Sen jälkeen siirrytään kolmesti viikossa ajettaviin 12 kilometrin lenkkeihin. Amir korostaa hevosen ehdoilla etenemisen tärkeyttä.
”Etenemme hevosten kehityksen mukaan. Tärkeätä on kuitenkin, että varsat menevät reippaanlaista vauhtia lenkeillä. Varsojen on opittava ravaamaan hyvällä tyylillä.”
Amirin mukaan Svedbergillä sovelletaan melko samantyyppistä systeemiä kuin Walmannilla varsojen kanssa.
”Aloittaessani Markuksella hän halusi minun toimivan Bullenin opein. Pienet yksityiskohdat eroavat valmentajien välillä. Markus käy kerran viikossa ajamassa varsoja. Hänen kanssaan on helppo ja hyvä työskennellä. Hänelle työntekijöiden jaksaminen on tärkeä asia.”
Varsat siirtyvät yksilöllisellä aikataululla Svedbergin kilpatalliin. Osa nuorista hevosista on vielä kolmevuotiaanakin Amirin valvovan silmän alla.
”Kolmevuotiaille varsoille on hyvin palkintorahoja tarjolla koko kauden ajan. Osa varsoista on vähän myöhäisempiä, ja niillä on hyvä tähdätä syksymmälle.”
”Lähetin juuri hakupaperit Strömsholmin seppäkouluun.” Amir Garchi
Töiden ohessa Amir ehtii valmentaa yhtä omaa hevosta. Hän liisasi puolikkaan kaverinsa omistamasta Yrwingista vajaa pari vuotta sitten. Yhdeksänvuotias ruuna otti helmikuun alussa jo kuudennen voittonsa Amirin valmennuksesta.
”Ruuna oli ollut jo useammalla valmentajalla. Sanoin kaverilleni haluavani kokeilla ruunan valmentamista. Se meni meiltä jo ennen kurkkuleikkausta asiallisesti. Viime vuonna tehdyn leikkauksen jälkeen hevosen olemus on muuttunut paljon paremmaksi. Olemme ajaneet sillä monté-lähtöjä, mutta tarkoituksena on kokeilla myös kärrylähtöjä.”
Itsenäiseksi valmentajaksi ryhtymisestä Amir ei haaveile ainakaan lasten ollessa pieniä. Tulevaksi syksyksi arkeen tullee kuitenkin jonkinlainen muutos.
”Lähetin juuri hakupaperit Strömsholmin seppäkouluun. Tarkoituksena olisi suorittaa työn ohessa kengityssepän tutkinto. Kengitän tälläkin hetkellä pari‒kolmekymmentä Markuksen hevosta kuukaudessa. Haluan oppia lisää kengittämisestä.”