
Karkkilassa asuva Alexandra Ahlqvist painottaa suhtautuneensa koko tekoälyyn alun perin todella skeptisesti, mutta varsomisvahdin käyttäminen muutti ajatukset täysin. Ahlqvist ehti tällä kaudella käyttää tekoälyvahtia yhden varsan kanssa, ja se toimi sataprosenttisesti ilman yhtään väärää hälytystä.
Idea lähti Saksasta, kun Ahlqvist puhui siellä hälyttimistä jo iäkkään hevoskasvattajamiehen kanssa. Ahlqvist tuskin uskoi korviaan, kun mies kehotti kokeilemaan tekoälykameraa.
Suomeen tultuaan Ahlqvist alkoi googlailla, löysi muutamia vaihtoehtoja ja tilasi Ranskasta yhden. Laite käsittää karsinaan asetettavan valvontakameran ja älypuhelimeen ladattavan sovelluksen. Tammaan ei siis kiinnitetä yhtään mitään, vaan kamera vain kuvaa ja tulkitsee sen tekemistä tarkasti.
Vanhastaan hevosilla käytetään erilaisia hälyttimiä, jotka reagoivat tamman hikoiluun, asentoon, synnytyskanavan aukeamiseen tai hännän liikkeisiin. Osa on vyönä ympärillä, osa ommellaan häpyhuuliin tai sidotaan pintelillä häntään.
Ahlqvist ehti tänä vuonna käyttää omaa tekoälyhälytintään vain yhdessä varsomisessa, mutta hän hämmentyi sen toimivuudesta. Hän ei tiedä, minkälaisia järjestelmiä nautojen poikimisvalvomiseen on jo tehty, mutta hän uskoo, että niidenkin kanssa tekoälystä tullee käänteentekevä. Amerikkalaisen Successful Farming -nettilehden mukaan japanilainen Nikon kehitteleekin parhaillaan poikimisvahtia lehmille.
Hevosille taas kehitetään esimerkiksi ähkyn oireisiin reagoivia tekoälysovelluksia. Suomessakin on vireillä hanke, jossa sovellus kartoittaa tallin äänimaailmaa ja reagoi poikkeavuuksiin.
Ahlqvistin tilaamassa mallissa kamera ensin kuvaa ja tarkkailee tammaa yhden - kahden viikon ajan, ja aamuisin se lähettää tiedot tamman toimista omistajan puhelimeen. Tämän kalibrointijakson jälkeen systeemi tietää vahdittavan tamman normaalit toimet. Jatkossa se vertaa tamman tekemistä niihin ja muuhun varsomisdataan. Kun varsominen alkaa, se hälyttää tapahtumasta puhelimeen ensin 30 ja uudestaan kymmenen minuuttia ennen varsomista.
Ahlqvistin tamman kohdalla tuli tavallaan yksi väärä hälytys, kun tamma yöllä makasi, puuskutti ja työnsi jalat suorina. Silloin varsa todennäköisesti kääntyi.
”Ajattelin silloin itsekin, että nyt se varsoo”, Ahlqvist kertoo.
Toisella kerralla Ahlqvist katsoi päivällä eläinlääkärin kanssa, että varsominen ei näytä vielä ajankohtaiselta. Aamukuudelta puhelin kuitenkin soi. Kamerassa tamma makasi rintansa päällä, joten Ahlqvist ei ottanut ilmoitusta tosissaan, vaan keitti kahvin ja palasi sänkyyn. Silloin tuli toinen hälytys.
”Ja kesti kaksi minuuttia, kun takajalat näkyivät”, Ahlqvist hymähtää.
Hän on valvonut noin 30 omaa kasvattia, ja olo oli tekoälyvahdin käyttämisen jälkeen enemmän kuin ilahtunut. Että hevosia voi kasvattaa ilman että kasvattaa samalla silmäpusseja!
”Me voidaan oikeasti nukkua kohta! En käsi sydämellä uskonut tähän, mutta nyt voisi laittaa enemmänkin varsoja tulemaan”, hän sanoo.
Kameroiden ja tekoälyllä toimivien varsavahtisovellusten hinnat ovat useita satoja euroja, mutta silti monia muita valvomisapuvaihtoehtoja edullisempia. Valmistajat lupaavat 94–97 prosentin onnistumista valvonnassa.