Etelässä kohistiin vuonna 2008 – mikä ihme tämä jättiläinen on?

Monen luokkaravurin uusi kausi alkaa toden teolla Porin Kultaloimesta, joka ravataan taas tulevana lauantaina. Kilpailun historia kätkee sisäänsä upeita tarinoita. Yksi niistä on vuodelta 2008, jolloin pohjoisesta tuuli lujaa. Kyseessä ei ollut polaaripyörteen vapauttama kylmä ilmavirtaus, vaan Sompion jätiksi kutsuttu Aslak, joka tuli kaukaa Sodankylästä viemään Kultaloimen suuret setelit.

Kaudesta 2008 tuli loppujen lopuksi Aslakin huippukausi. Laukkastartti Finlandiassa jätti kosolti jossiteltavaa, mutta Elitloppet-viikonloppuna juostu kakkossija Sweden Cupissa oli varsinainen voimannäyte jättimäiseltä ruunalta.

”Isännälle sanottiin kylällä ennen Solvallan kisaa, että mitä te menette Ruotsiin nolaamaan meidät ja pilaamaan Suomen raviurheilun maineen”, Kaija Piironen kuvailee elämänkumppaninsa Mauri Uusitalon kuulemaa epäilyä pariskunnan kasvatin mahdollisuuksista.

Epäilijöitä Highest Gloryn pojalla riitti, mutta ihailijoita vasta sankoin joukoin olikin. Konkreettisin osoitus tästä oli vuoden 2008 Aslak-juna Kemijärveltä Helsinkiin. Täysi junallinen faneja tuli katsomaan, miten pikkutallin hontelosta varsasta huikeaksi kilpahevoseksi kasvanut Aslak pärjäsi isoja nimiä vastaan Finlandia-ajossa.

Palataan kuitenkin sympaattisen ravurin syntymään. Aslakin lähtökohdat eivät olleet kummoiset, sillä tosi kipeänä olleelle varsalle ei annettu toiveita henkiinjäämisestä. Aslak taisteli itsensä elämälle, mutta kilpahevosena lähtökohdat olivat silti vaatimattomat.

”Kolmivuotiaana saatiin eläinlääkäriltä ohjeet, että laittakaa laitumelle. Hevonen kasvoi vielä nelivuotiaanakin. Viisivuotiaasta eteenpäin se sai raameja ja lihasvoimaa, jolloin ruuna oli valmis parhaaseen kauteensa seitsenvuotiaana. Tosin jo edellisenä vuonna 2007 se voitti Uumajassa VK-Mästarenin. Aslak jäi kilpailun ainoaksi ulkomaalaiseksi voittajaksi.”

”Haluan korostaa Martti Karjalaisen roolia. Hän ajoi ruunalla koelähdön ja ensimmäiset startit. Martti hevosen opetti siihen kilpailujuttuun. Kemijärvellä hän sanoi, että kunhan tämä koikkura oppii liikuttamaan jalkoja, niin sitten kyllä kulkee. Se oli sellainen hontelo varsa, vähän niin kuin murrosikäiset pojat.”

Noihin aikoihin 178 sentin kunnioitettavaan korkeuteen kasvaneen Aslakin luotto-ohjastajaksi valikoitui torniolainen Petteri Joki. Piironen kuvaa yhteistyötä torniolaisen ravipersoonan kanssa tiiviiksi.

”Ajattelin aina, että kuski voi kehittää hevosta. En kehdannut kiireistä perheellistä miestä pyytää, mutta Pete sanoi itse, että saako hän kengittää tämän. Pete on maailman rauhallisin ajamaan hevosta. Ei ole mikään käskijä, vaan oikea viilipytty.”

Ja voittajana maalissa on... Aslakin tarina hakee vertaistaan. Kuva: Ville Toivonen

Vuoden 2008 alussa Aslak napsi useita voittoja pääasiassa eteläisiltä raviradoilta. Silti Petteri Joki sanoo, että vasta Kultaloimi avasi etelässä ravi-ihmisten silmät Aslakin luokasta.

Kultaloimessa keulat ottanut jättiruuna sai matkan varrelta raakaa prässiä kahdeltakin eri hevoselta. Silti Aslak vastasi loppusuoralla varmoin ottein Don Giovannin kiriin ja otti komean voiton.

”Ei etelän kaverit ymmärtäneet, kuinka hyvä hevonen se oli. Minulta meinasi jo mennä hermot siihen prässäämiseen. Hevonen teki ihan hirveän juoksun. Se vielä pykäsi kerran vetolappujen vetämisen jälkeen”, Joki muistelee kisaa.

Joki sanoo, että Porin esitys oli ruunan uran parhaimpia juoksuja. Piironen nostaa Kultaloimen voiton rankimmaksi suoritukseksi.

”Se oli Aslakin kovin juoksu. Mie en uskonut matkan aikana, että se voi voittaa. Ajattelin, että varmasti hapottaa.”

Vermossa Finlandia-ajon laukka oli luonnollisesti suuri pettymys. Erityisesti se oli sitä ohjastajalle, jonka mielestä hevonen tuntui vielä paremmalta kuin Porissa.

”Se lähtölaukka harmittaa. Ja lopussa oltiin vielä rintaman takana pussissa. Varmuudella voi sanoa, että hevonen olisi ehjällä juoksulla taistellut kärkisijoista sinä päivänä”, Joki manaa.

Piironen puolestaan antaa sapiskaa Vermon sen päivän järjestelyille.

”Sanon suoraan, että Vermossa järjestelyt pettivät. Yleensä saatiin olla rauhassa varikolla, mutta Vermossa siellä oli asiattomia ihmisiä. Jouduin laittamaan hevoselle vinkan oven lukkoon, että se sai olla edes hetken rauhassa. Se varmasti vaikutti siihen.”

Aslak ja Petteri Joki valmistautumassa Sweden Cupin finaaliin Solvallassa. Kuva: TR BILD/Janet Pers Sparthan

Joki kertoo, ettei Aslak varsinaisesti loistanut Sweden Cupin karsinnassa, mutta paransi paljon finaaliin, jossa se sijoittui toiseksi Scarlets Ainon jälkeen. Hulina finaalin jälkeen oli valtava.

”Ei ole koskaan niin paljoa haastateltu voitonkaan jälkeen. Silloin tuntui, että revittiin hihasta joka suuntaan. Muutenkin ne ajat olivat hevosen kanssa yhtä lentoa. Menin joka paikkaan junalla ja lentokoneella ajamaan yhtä hevosta.”

Aslak oli herättänyt Solvallan kiinnostuksen jo varhain keväällä. Hevosta oltiin käyty katsomassa Vermossa.

”Ne kertoivat, että Aslak kutsutaan mukaan, kun se on kansansuosikki, joka vetää porukkaa”, Piironen muistelee.

Keskikesän isoimmat ravit jäivät Aslakilta väliin. Piirosen mukaan sekä siitepöly että hyönteiset kiusasivat hevosta, jolloin suoritus olisi kärsinyt. Urheiluvammoja uran loppupuolella tuli kaksi.

”Hankkarivamman jälkeen huomasin jossain vaiheessa, että juoksuhaluista huolimatta fysiikka alkaa tulla vastaan. Ajattelin, että Aslakin on mukavampaa viettää eläkepäivät terveenä. Ja terve se on ollutkin. Se on vieläkin kotona pystypäinen ja iloinen.”

Piiroselle ja Uusitalolle Aslakin tapainen hevonen oli unelmien täyttymys. Töiden lisäksi kilpaileminen kairoilta käsin oli kuitenkin vaativaa ja aikaa vievää.

”Ei ollut hirveästi voitonjuhlia. Kotiin tullessa ruokittiin hevoset ja aamulla töihin. Tehtiin montaa hommaa ja lisäksi sitten raviurheiltiin. Enää meistä ei niihin hommiin ole. Suloa ei tämän takia ole treenattu”

Sulo on Aslakin seurana kotona oleva viisivuotias Saitalan Ranttu, jonka nimeen piilevä sanaleikki oli naurattanut Hippoksessa asti.

”Santtu Raitala ajoi Sodankylässä 2012 Aslakin viimeiseksi jääneen voiton. Kysyin Santulta, että tuleeko hän ajamaan, ja hän oli älyttömän innokas nuorimies. Myöhemmin kysyin Santulta, että saako hänen nimeään käyttää tällä tavalla hevosen nimessä. Santtu antoi luvan. Hän on loistava hevosihminen ja raviurheilun edistäjä.”

Harvinaisempi kuva kotiradalta Kemijärveltä heinäkuussa 2006. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Aslakin nimissä tehtiin myös hyvää. Pieni osa hevosen tienesteistä annettiin Lapissa vaikuttavalle pelastushelikopteri Aslakille. Pohjoisen raviväelle tutun Markus Keskimaunun kanssa tehtiin myös erinäisiä hyväntekeväisyystempauksia. Lapin Keskussairaalan lastenosastolle kerättiin pienille potilaille monenlaista tavaraa.

”Ihmiset lähti siihen tosi hienosti mukaan. Olen itse saanut niin paljon ihmisiltä apua, niin halusin laittaa hyvän kiertämään. Pelastushelikopteri auttoi minuakin, kun aikoinaan tipuin tallin katolta kotona.”

Aslak on ollut eläkkeellä yli puolet elämässään. Piironen iloitsee, että hevonen voi edelleen hyvin ja on nuorekas.

”Se on ihan terve, kotona syö porkkanoita ja heinää. Aslak on älyttömän kiltti ja ihmisistä pitävä hevonen. Ei sillä ajeta enää. Sulo on sen horsenal trainer. Ne leikkii, pelaa palloa ja jumppaa renkaiden kanssa. Aslak on saanut viettää eläkepäivänsä rennosti.”

Piironen on ikionnellinen, että pariskunnalle on osunut Aslakin tapainen kultakimpale. Mutta kyse ei ole vain menestyksestä, vaan ihmisen ja hevosen välisestä ystävyydestä.

”Saa olla onnellinen, että tämmöisen ruunan kanssa on saanut 24 vuotta elää. Kun hevosen hörinän kuulee, se on päivän paras hetki. Fiksu laittaisi rahansa muuhun kuin hevosiin, mutta tähän puremaan ei ole parannusta”, Piironen toteaa.