Varsat syntyvät usein laitumelle ja tammat varsoineen laiduntavat isoissa laumoissa. Kuva: Johanna Vaurio-Teräväinen
Kirja-arvio: Tietoa ja tunnetta hevosten saarelta
Tuulisen saaren hevosista kertova teos on yhdistelmä laadukasta kuvateosta ja napakkaa tietokirjaa hevosesta.
Kesälläkin Islannissa on jäätiköitä. Vaelluksilla on yleensä mukana vapaasti kulkevia vaihto- ja kuormahevosia. Kesäauringon paisteessa yksi vaihtohevosista viilentää itseään piehtaroimalla lumessa. Kuva: Johanna Vaurio-TeräväinenIslanti – hevosten saari -kirjan takana on eläinlääkärikaksikko Johanna Vaurio-Teräväinen ja Sanna Elfving. Jo lapsina ratsastustallilla toisiinsa tutustuneet naiset opiskelivat saman ammatin ja ovat olleet parhaat ystävykset puolen vuosisadan ajan.
Pitkään islanninhevosia harrastanut Elfving tutustutti ystävänsä Islantiin ja islanninhevosiin. Yhdessä naiset ovat reissanneet lukemattomia kertoja Islannin luonto- ja hevoskohteisiin. Nelijalkaisten matkamuistojen lisäksi reissuilta on viime vuosina tarttunut mukaan valokuvaajaksi opiskelleen Vaurio-Teräväisen ottamia kuvia maan luonnosta, erityisesti hevosista sekä hevosihmisistä.
Uran ja perheen ruuhkavuosien helpotuttua kaksikko päätti koota teoksen islanninhevosen elämästä sen kotisaarella. Työelämästä happitaukoa pitävä Elfving jatko-opiskelee parhaillaan Edinburghin yliopistossa hevosten käyttäytymiseen ja koulutukseen liittyviä tieteitä.
Harvoin saa lukea kirjaa, jossa yhdistyy kuvateos ja tietokirja. Tämä teos on sellainen. Kirjan sivuja täyttävät suuret Vaurio-Teräväisen ottamat tunnelmakuvat, jotka jo itsessään pitävät sisällään myös paljon tietoa siitä, miten hevonen elää Islannissa.
Elfvingin teksti kiteyttää ja selittää napakasti, ilman mystifiointia tai hurmosta saaren ja sen ainoan hevosrodun elämää.
Tekstiä ei ole liikaa mutta ei myöskään liian vähän. Elfvingin teksti kiteyttää ja selittää napakasti, ilman mystifiointia tai hurmosta saaren ja sen ainoan hevosrodun elämää. Ihmisen kanssa ja ilman ihmiskäden kosketusta. Tekstissä on tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa hevosesta laiduntavana laumaeläimenä ja islanninhevosen koulutuksesta ja käytöstä ratsuna
Erityisen ansiokasta tekstissä on islanninhevosen geeniperimän saneleman käyttäytymisen väärinymmärtämisen sanoittaminen kaunistelematta. Islanninhevosia on Elvingin mukaan vuosikymmenet markkinoitu väärin perustein helppoina ratsuina, joilla kuka vain voi ratsastaa ilman aiempaa kokemusta. Tämä on tuonut ja tuo vielä tänäkin päivänä hallaa sekä rodulle että suurelle joukolle hevosyksilöitä.
Pohjoisten alueiden hevosista polveutuva islanninhevonen ei ole tyypiltään aukeiden arojen pakoeläin, jollaisena mantereella usein hevosesta puhutaan.
”Islanninhevonen on toisenlainen, metsätyypin hevonen, joka pelätessään saattaa ennemmin sulkeutua ja hidastua. Tällaista hidastumista ei pidä tulkita hevosen pelottomuudeksi tai varmuudeksi, eikä se ole merkki hevosen rauhallisuudesta”, Elving kirjoittaa.
Kirjassa todetaan, että ajattelutapa helposta ratsusta on islanninhevosta kohtaan epäreilu.
”Vaikka tämä hevonen on pienikokoinen, on se kuitenkin voimakas ja nopea eläin, jonka kanssa toimimisessa tarvitaan aina ymmärrystä eläimen tunteista, tarpeista ja tavasta havainnoida maailmaa.”
Hevosten saari tarjoaa hyvin esitettyä tietoa myös niille, joita islanninhevonen rotuna ei lähtökohtaisesti kiinnostaisikaan. Kuvat hivelevät pohjoisen luonnon ystävää sieluun saakka. Eloisat tarinat pitkiltä vaelluksilta taas saattavat sytyttää ennakoimattoman ratsastusmatkakuumeen.
ISLANTI Hevosten saari, Johanna Vaurio-Teräväinen ja Sanna Elfving. Readme.fi 2024. ISBN 978-952-373-766-2
- Osaston luetuimmat
