Santtu Raitala tietää, ettei olisi Suomen paras raviurheilija ilman tärkeää taustatukeaan ja tukipilariaan Martti Ihalaista. Kuva: Petteri KivimäkiPihtipudasHuippuohjastaja Santtu Raitalan menestyksen taustalla on hiljainen oppi-isä, josta kaikki puhuvat hyvää
Suomen paras raviurheilija Santtu Raitala sanoo, ettei olisi ravialalla ilman Martti Ihalaista. Nyt Raitala ja Ihalainen puhuvat ylisukupolvisesta ystävyydestään – ja itkevät.TilaajalleElämä on jatkuvaa kiertokulkua.
Aina jotain alkaa, jotain loppuu.
Joku kuolee, joku syntyy.
Tämä ajatus konkretisoituu ja iskee poikkeuksellisen voimakkaasti tajuntaan Luomalan tilan pihassa Pihtiputaalla heinäkuisena perjantai-iltapäivänä.
Laajassa pihapiirissä käyskentelee paljon eri-ikäistä väkeä. Maisema on kuin suomalaisesta postikortista, äänimaisema on moniulotteinen. On tuttua ja vierasta läheltä ja kaukaa, on satunnaista matkustajaa, omaa poikaa, miniää ja lastenlasta.
Vähän väliä pienokaiset huutelevat Martti-pappaa, järven rannassa vanha aittarakennus on saamassa suojakseen uutta pärekattoa.
Martti-pappa joutuu poikkeuksellisesti vastaamaan lastenlapsilleen, ettei nyt ehdi osallistumaan näiden askareisiin. Martti-pappa ja vieressä istuva nuorempi mies, Santtu, kertovat vieraalle – ja Suomen kansalle – tarinaa, joka kannattaa kuunnella.
Se tarina kertoo elämän kiertokulusta.
Ja ihmisten hyvyydestä.
Santtu Raitala on luvannut ajaa ystävänsä Martti Ihalaisen puoliksi omistamaa Wish Will Win -ruunaa aina, kun se kilpailee. Kuva: Petteri KivimäkiMartti Ihalainen syntyi Pihtiputaan Elämäjärvellä vuonna 1960 Jaakko ja Maija Ihalaisen lapseksi. Jaakolla oli pihapiirissä hevosia.
”1970-luvun alussa meillä oli astumassa nelinkertainen ravikuningas Ero-Lohko. Olin noin 10-vuotias, kun sain olla sen kyydissä ja pitää kiinni suitsiperistä”, Ihalainen muistelee yhä selvästi haltioissaan.
”Peruskoulun jälkeen minua ei oikein mikään muu kiinnostanut kuin hevoset. Jäin harrastelemaan niiden kanssa.”
Ennen armeijaa Ihalainen kävi puolivuotisen hevosenhoitaja ja -valmentajakurssin Kiuruvedellä. Viimeistään sen jälkeen suunta oli melko lailla selvä.
”Sen kurssin veti Jukka Grönfors, V.G. Voiton omistaja”, Ihalainen kertoo.
”Jukka innosti minua ja hommasi kurssiin liittyvän harjoittelupaikan Kaarlo Partaselle, jolla oli viisinkertainen ravikuningas Vieteri ja joka oli ajanut kuninkuudet myös Ero-Lohkolla”, Ihalainen kertoo.
”Kalle ajoi Vieterillä ja minä Sieterillä samoja lenkkejä hänen kanssaan. Sain kokea hänen harjoitusmetodinsa. Vielä tänä päivänäkin tulee välillä mieleen, että tätä se Kalle tarkoitti.”
Armeijassa Ihalainen luonnollisesti hoiti hevosia.
”Sain hoitaa Parviaisen Heikin hevosia. Olin muun muassa varsottamassa Ilta-Postia, Parviaisen kantatammaa, kun se varsoi ensimmäisen jälkeläisensä I.P. Vikken”, Ihalainen kertoo.
Sittemmin Ihalaisen elämä on kulkenut pääasiassa hevosten parissa, tavalla jos toisellakin.
Paljon tuli tehtyä ravireissuja Elämäjärven lahden toisella puolella asuneen Kinnusen pariskunnan, Laurin ja Pirkon kanssa, sittemmin myös näiden tyttären Eijan kanssa.
Vuonna 1991 Eija Kinnunen synnytti Santtu-pojan, jonka sukunimeksi tuli Harri-isänsä mukaan Raitala.
Kapaloikäisestä alkaen Santtu kulki vanhempiensa ja isovanhempiensa mukana Ihalaisella.
”Muistan lapsuudesta, kun mummoni ja pappani kävivät joka viikko Martin kotona lauantaisaunassa”, Santtu Raitala kertoo.
Santtu Raitala muistaa lapsuudestaan hyvin vierailut Martti Ihalaisen kotona. Kuva: Petteri KivimäkiSantusta ja Martin Iiro-pojasta tuli hyviä ystäviä. Nämä pelasivat jääkiekkoa samassa joukkueessa Pyhäsalmessa ja kävivät mielellään yhdessä nauttimassa Iiron mummon Maijan antimista.
”Olimme molemmat vähän nirsoja ruuan suhteen. Mikään muu ei tahtonut maistua kuin ranskalaiset ja nakit. Se oli aina juhlapäivä, kun kävimme Maijan ja ”Jaskan” luona. Maija kunnioitti meidän toivettamme”, Raitala nauraa.
”Äidille oli pääasia, että lapset olivat tyytyväisiä”, Ihalainen hymyilee vieressä.
Toteamukseen sisältyy oppi tai arvo, jota Ihalainen ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi.
Martti Ihalainen, 66, tunnetaan hevospiireissä nimenomaan muiden ihmisten auttajana. Varsin yleisen käsityksen mukaan Ihalainen on suunnilleen mukavin ja avuliain mies, jota maa päällään kantaa.
”Se on juuri noin”, Santtu Raitala vahvistaa.
”Kun olen itse aina tarvittaessa saanut apua, olen yrittänyt vuorostani auttaa muita”, Ihalainen vähättelee.
Hippoksen tilastot kertovat Ihalaisen ohjastaneen kilpaa vuodesta 1980 vuoteen 2013 yhteensä 376 kertaa, vuodesta 1991 alkaen enää hyvin satunnaisesti. Valmennustilastosta hänen hevosiltaan löytyy vuosilta 1999–2014 yhteensä 636 starttia.
Siitä, että Ihalainen on jättänyt Suomen raviurheiluun paljon suuremman kädenjäljen kuin tilastot kertovat, saadaan pitkälti kiittää hänen tytärtään Juttaa. Vuosituhannen vaihteessa oli vuorostaan Jutan aika alkaa miettiä, mitä elämällään tekisi yläasteen jälkeen.
”Sanoin, että hänen pitää lähteä opiskelemaan itselleen kunnon ammatti. Mutta ei hän millään lähtenyt”, Ihalainen muistelee.
Isänsä tyttö, siis.
”No ei siinä ollut muuta mahdollisuutta kuin suurentaa tallia. Ihan Jutan takia tuo isompi talli rakennettiin”, Ihalainen kertoo.
Ja havahtuu siihen, minkä vuoksi täällä Luomalassa oikeastaan kahvitellaan.
”Missäs vaiheessa sinä, Santtu, tulit mukaan touhuihin?”
Oulun Kuninkuusraveissa valokeilaan nousi Santtu Raitalan isoäiti Pirkko Kinnunen – raviurheilun oma Pihtiputaan mummo. Kuva: Maisa Hyttinen / Suomen HipposSanttu Raitala, 34, muistaa kyllä tarkasti.
Ei päiviä tai vuosia, mutta tapahtumat ja tunteet.
Raitala oli noin 10-vuotias, kun hän alkoi kulkea säännöllisesti Ihalaisen hevosauton kyydissä ravireissuilla.
”Martilla oli siihen aikaan iso hevosauto, jonka ohjaamossa oli ihan pieni kolo, johon ei mahtunut kukaan muu kuin minä siihen aikaan”, Raitala muistelee nauraen.
”Kuljin paljon Martin mukana raveissa ja auttelin sen verran kuin sen ikäisenä osasin. Se oli tosi mielenkiintoinen maailma. Sain kuunnella hevosmiesten juttuja ja oppia asioita. Ja monesti raveista tullessa minulle oli täällä yöpaikka pedattuna”, Raitala kertoo.
Kun tuossa iässä imeytyy koko sielullaan ja sydämellään mukaan johonkin maailmaan, se vie yleensä lopullisesti.
”Muistan vieläkin sen euforian, joka kotimatkalla vallitsi, kun Martin hevosille tuli onnistumisia. Ehkä se tunteiden positiivinen kirjo ruokki kiinnostusta tähän lajiin”, Raitala arvelee.
Myös yhteisöllisyys oli Raitalasta kiehtovaa.
”Niillä reissuilla tutustui kuin huomaamattaan uusiin ihmisiin alan parista. Martilla on aina ollut positiivinen kaiku ihmisten mielessä, ja kun kuljin Martin mukana, kaikkien suhtautuminen itseenikin oli varauksetta positiivista.”
”Maailmassa ei varmasti ole ihmistä, joka sanoisi Martista pahaa sanaa. Kenelläkään ei ole mitään syytä”, Raitala tiivistää.
Ihalainen pyyhkii silmäkulmiaan.
”Tuo oli kyllä hienosti sanottu.”
”Maailmassa ei varmasti ole ihmistä, joka sanoisi Martista pahaa sanaa. Kenelläkään ei ole mitään syytä.”
Raitala sanoo suoraan, että Ihalaisen merkitys hänen raviurheilu-uralleen on ollut valtava – käytännössä korvaamaton.
”Olen täysin vakuuttunut, että ilman Marttia en olisi lainkaan ravialalla. Ei olisi ollut esimerkkiä, että tätä pystyy tekemään elääkseen. Martti antoi sen esimerkin, että näinkin pystyy tekemään. Sen alkusysäyksen ja kaikki alkuopit alalle”, Raitala kiittelee.
Raitala ei peittele kiitollisuuttaan, ja miesten välinen kunnioitus on lähes käsinkosketeltava. Ihalainen ja Raitala puhuvat toisilleen kaikista asioista maan ja taivaan välillä – joskus kirjaimellisesti.
”Kun Antilla oli isoja terveysmurheita, kävimme tosi paljon syvällisiä keskusteluja, jotka pitivät meidät molemmat elämänlangassa kiinni”, Raitala kertoo.
Tiivistetysti kyse on siitä, että Ihalaisen tyttären Jutan puolisolta, ravivalmentaja Antti Ojanperältä, löytyi viisi vuotta sitten vakava synnynnäinen sydänvika.
Siinä halauksessa oli tunnetta enemmän kuin kukaan ymmärtää. Jutta Ihalaisen mies Antti Ojanperä makasi sairaalassa vaikean sydänleikkauksen jälkeen, kun Santtu Raitala ohjasti Ojanperän valmentaman Mas Champin Suur-Hollola-ajon voittoon. Kuva: Suomen Hippos / Juho HämäläinenSairaus havaittiin tallin lähellä tapahtuneen kolarin jälkeen täysin sattumalta. Ojanperää hoitaneet lääkärit pitivät ihmeenä, että mies oli hengissä.
”Se juttu pysäytti meidät suurten kysymysten äärelle”, Ihalainen sanoo.
Tuolloin miesten välinen side lujittui entisestään.
”Se on mukavaa, kun olen tuntenut Santun vaippaikäisestä. Keskustelut ovat aina olleet ikätasoisia. Nyt aikuisiällä Santun kanssa on mahdottoman mukava keskustella syvällisesti kaikenlaisista asioista. Pystyn kertomaan hänelle huoleni ja murheeni”, Ihalainen sanoo.
”Onhan tällainen matka ihan ihmeellinen, jos oikein rupeaa miettimään.”
Antti Ojanperä, Santtu Raitala ja Jutta Ihalainen ovat Suomen ravien kova menestyskolmikko. Santun ja Jutan takana on myös jo sukupolvia kestänyt ystävyys. Kuva: Ville ToivonenRaitalan mukaan Ihalaisessa korostuu erityisesti yksi luonteenpiirre. Tai elämänarvo.
”Martti yrittää aina helpottaa toisten ihmisten elämää ja pitää muista ihmisistä huolta. Hän on sellainen tukipilari, johon kukin vuorollaan turvautuu, kun tarvitaan hyvää miestä”, Raitala pohjustaa.
Arvaatte, että Ihalainen pyyhkii silmiään.
Sitten Raitala haluaa kertoa aivan erityisen tarinan.
”Tätä en pysty kertomaan niin, ettei ääni väräjä.”
Martti Ihalainen sanoo, että nykyään hänelle riittää hyvin yksi puolikas ruuna. Kun kaikki aika ei mene omien hevosten parissa, jää enemmän aikaa auttaa muita. Viisivuotias Wish Will Win on pärjännyt mukavasti: 17 startistaan se on voittanut yhdeksän ja ollut viidesti toinen. Kuva: Petteri KivimäkiHänen Pirkko-mummonsa ja Jarmo Hartikaisen omistama lämminveriruuna Anton Von Bentz tuli vuodenvaihteen 2012–2013 tienoilla Raitalalle valmennukseen. Hän ajoi sillä vuosina 2013–2014 yhteensä 30 starttia, joista voitti 19.
”Se oli minulle aivan äärimmäisen tärkeä hevonen.”
Keväällä 2015 harjoituslenkillä tapahtui kohtalokas haaveri.
”Hevonen loukkaantui niin, että näki, ettei siitä tule enää eläjää”, Raitala kertoo vuolaasti kyynelehtien.
”Olen pitänyt itseäni aina muka kovana jätkänä. Silloin Martti tuli kesken omien kiireidensä paikalle ja kysyi, pärjäänkö. Vastasin, että pärjään.”
Raitala arvelee olleensa jonkinlaisessa shokissa.
”En ollut täysin ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut, ja mitä tapahtuu, kun lähdetään viemään hevosta klinikalle”, Raitala kertaa.
”Martti keskeytti omat työnsä siihen sekuntiin ja sanoi, että tuo on sellainen reissu, mitä hän ei anna minun yksin tehdä. Martti lähti saman tien käyttämään meitä Antonin viimeisellä matkalla.”
Siltä matkalta palatessa Raitalan ajatukset olivat tietysti äärimmäisen sekavat.
”Mutta sen ymmärsin, että siitä matkasta en olisi koskaan selviytynyt yksin. Siinäkin tilanteessa näkyi, että Martti toimii aina ihmisiä kohtaan oikein”, Raitala kiittelee.
”Martti yrittää aina helpottaa toisten ihmisten elämää ja pitää muista ihmisistä huolta. Hän on sellainen tukipilari, johon kukin vuorollaan turvautuu, kun tarvitaan hyvää miestä.”
Raitala sanoo, että on mahdoton eritellä yksittäisiä oppeja, joita hän on Ihalaiselta saanut.
”Jos on ihminen, jolta imee oppia ja vaikutteita, ne tulevat lähes kyseenalaistamatta omiksikin toimintatavoiksi”, hän miettii.
”Toivottavasti ne ovat olleet oikeita oppeja. Nuorillehan voi näyttää hyvää tai huonoa esimerkkiä”, Ihalainen pohtii.
Raitala kertoo, mikä on päällimmäinen esimerkki, jonka hän on Ihalaiselta saanut.
”Olen nähnyt, miten paljon tässä on ollut hommaa koko elämän ajan. Ja silti Martti oli se ihminen, joka vei minua ja Iiroa kolmen tunnin reissuille jääkiekkoharjoituksiin.”
”Myöhemmin enemmän hevosarkea eläessäni olen oppinut ymmärtämään, kuinka sitoutunut Martin piti olla, kun hän halusi mahdollistaa meille asioita”, Raitala kiittelee.
Ihalainen yrittää taas väistää itseensä kohdistuvat kehut.
”Olihan se minullekin henkireikä katsella noita nappuloita touhuamassa.”
”Ja nyt, kun kuskaan Jutan ja Antin lapsia, pystyn järjestämään sen helpommin, koska olen eläkkeellä”, hän virkkoo.
Santtu Raitala ja Martti Ihalainen kulkevat rinta rinnan, kuten jo yli kolmen vuosikymmenen ajan. Usein miesten välissä tai rinnalla on ollut hevonen. Kuva: Petteri KivimäkiOpit ja esimerkit ovat tarttuneet Raitalaan erinomaisesti. Hänet on valittu seitsemän kertaa peräkkäin sekä Vuoden raviurheilijaksi että Vuoden ohjastajaksi.
Raitala ei välitä puhua saavutuksistaan, mutta Ihalaisista hän puhuu mielellään. Niin Martista kuin tämän isästä Jaakosta.
”Martti on opettanut minulle, kuten Jutallekin, kaiken ammatillisen hevososaamisen ja suhtautumisen hevosiin sekä ihmisiin”, Raitala sanoo.
”Jaskakin oli erittäin arvostettu hevosmies ja kengitysseppä. Kun harjoittelin omalla hevosellani kengittämistä, aina treenilenkin jälkeen käytin ylpeänä hevosen Jaskan pihassa arvioitavana, miten kengitys on sujunut”, Raitala kertoo.
Poikkeuksetta näytti kuulemma hyvältä.
Raitala ajoi ensimmäisen hevosstarttinsa Jaakon omistamalla ja Martin valmentamalla hevosella, Quick Uponilla, Pihtiputaan paikallisraveissa elokuussa 2008.
Aika jätti Jaakko Ihalaisesta vuonna 2018. Martti muistaa yhä tarkasti viimeisen kerran, kun hän näki isänsä.
”Se oli sunnuntai-ilta. Isälle piti tietysti kertoa ravitulokset. Kerroin, että Santtu oli voittanut jollain hevosella.”
Martin lähtiessä Jaakko lausui viimeiset sanat, jotka poika isänsä suusta kuuli.
”Isä sanoi, että kyllä siitä Santusta tuli kova poika.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
