Ely-keskuksen tukemassa kaksivuotisessa hankkeessa mitattiin 90 ratsukolta muun muassa ohjastuntumaa ja lihasaktivaatiota. Kuva: Elina Paavola
Mittausteknologia auttaa parantamaan ratsastajan tuntumaa hevosen suuhun
Vanha hokema siitä, että kuolain on juuri niin pehmeä tai kova kuin ohjaa pitelevä käsikin, on saanut vahvistuksen.TilaajalleKalajoki
Niina Kirjorinne ja Tonya Siipola tarkastelevat treenin lomassa ohjaspainemittarin antamia lukemia, jotka kertovat Siipolan ja hänen ratsunsa Bellan välisestä ohjaskontaktista. Kuva: Elina PaavolaSuomalaishankkeessa jalostettiin mittausteknologian avulla täsmämenetelmä, jolla ratsastajan ohjaskontakti hevoseen paranee. Menetelmä on kehitetty mittaamalla 90 ratsukolta lihasaktivaatiota sekä ohjaskontaktin painetta ja yhdistämällä mittaustieto klassisen ratsastuksen tekniikoihin. Mittaustiedon lisäksi hyödynnetään toiminnallisen anatomian ja vahvan käytännön kokemuksen tietämystä.
Ratsukkotesteissä ohjaspainemittari kertoi ratsastuksen aikana, millaista painetta ratsastajan kädestä siirtyy hevoseen eri askellajeissa ja liikkeissä. Käden voiman lisäksi mittaustulokset kertoivat ratsastajan mahdollisesta toispuoleisuudesta. Ratsastajaa ohjeistettiin tuntuman korjaamisessa klassisen kouluratsastuksen tekniikoilla ja tulosta seurattiin mittauksin. Ratsastukset myös videoitiin analysointia varten.
Lopputuloksena ratsastaja parhaimmillaan löytää juuri sen näppituntuman ja kehonhallinnan, jossa hevonen rentoutuu ja työskentelee tehokkaasti ja oikealla tavalla. Seurauksena on terveempi, taipuisampi ja paremmin voiva hevonen.
Menetelmän on kehittänyt kalajokinen eläinfysioterapeutti ja ratsastusvalmentaja Niina Kirjorinne. Hän toivoo ratsastusalan ammattilaisten levittävän omille oppilailleen osaamista, jota on kehitetty ely-keskuksen tukemassa hankkeessa.
”Tuntuman korjaamisessa pääsee alkuun vartissa. Eikä tuntumaongelmien ratkaisemisen aloittamista kannata lykätä”, Kirjorinne kannustaa.
Kirjorinne on syventynyt hevosen suuongelmiin, lähinnä ratsukoiden ohjaskontaktiin, vuosikymmenen ajan. Oman kouluratsun vaikea ohjastuntumaongelma oli alkusysäys kiinnostukselle.
”Hevonen jännitti ja oli suustaan sitkeä. Ongelma sen kanssa lähti ratkeamaan, kun aloin vuonna 2013 osallistua eversti Christian Carden kouluratsastusvalmennuksiin hevoseni kanssa”, Kirjorinne kertoo.
Maailmankuulun klassisen kouluratsastuksen valmentajan Carden opit toimivat käytännössä, ja ratsukon yhteistyö parani. Kirjorinne kertoo vuosien mittaan ajatelleensa, että jotenkin ohjastuntuman parantamiseen liittyvät ratkaisut pitäisi myös pystyä todentamaan, jotta tuntuman korjaamisen tekniikat eivät jäisi väittelyn asteelle.
Hän vietti vuosia ulkomailla opiskellen ratsastusta, hevosen biomekaniikkaa ja anatomiaa sekä valmistui Britanniassa eläinfysioterapeutiksi.
”Suomen pitää teknologian kärkimaana olla edelläkävijä myös ratsastusteknologian viennissä”, Niina Kirjorinne toteaa. Kuva: Elina PaavolaRatsun muodossa liikkumisesta ja siihen liittyvistä ongelmista on saatu aikaan maailmanlaajuisia sanasotia. Niin sanotulla rollkurilla leuka rintaan "rullatut” hevoset nostattivat laineita 2010-luvulla. Hevosten suuvammatutkimus on tällä vuosikymmenellä tuonut esiin sen, miten yleinen ja maailmanlaajuinen ongelma eri lajien kilpahevosten suuvammat ovat.
Kirjorinteestä alkoi keskustelua seuratessa tuntua, että ongelmien luetteleminen ja analysointi on hyvin hallussa, mutta ratkaisuja ei tarjota. Hän päätti tarttua ydinongelmana pitämäänsä asiaan, eli siihen, millainen vaikutus ratsastajan tai ohjastajan ohjaskontaktilla on hevosen rentouteen ja liikkumiseen.
”Ihmiset usein miettivät, että tuntumaongelman voisi korjata varusteita vaihtamalla, koska asiat on opittu ajattelemaan varusteiden kautta. Kyse on kuitenkin siitä, miten ratsastat tai miten ajat hevosta.”
Kirjorinne kertoo esimerkin viime syksynä päättyneen hankkeen silmiä avaavasta mittauskerrasta. Viime kesänä ohjaspainemittarit kiinnitettiin ravurin ohjiin ja reipastahtinen juoksu videoitiin valjakon vieressä ajaen.
Kirjorinne tiimeineen huomasi, että ajaessakin kuskin käden asennolla on suuri merkitys hevosen liikkumiseen. Ensin ohjastaja piti nyrkkejään ”pianonsoittaja-asennossa”, mutta kun hänet ohjeistettiin nostamaan nyrkit pystyyn ja peukalot päällimmäisiksi, tapahtui muutos.
”Käden asennon muuttaminen vaikutti niin paljon kuskin asentoon, että se heijastui heti positiivisesti hevoseen ja näkyi ohjaspainemittarien lukemissa.”
Vastaavia tuloksia saatiin ratsastajillakin. Käden asennolla ja käyttämisellä on väliä.
”Entä jos käden taitavuus onkin ratkaisun avain?” Kirjorinne esittää pohdittavaksi kysymyksen.
”Ihmiset usein miettivät, että tuntumaongelman voisi korjata varusteita vaihtamalla, koska asiat on opittu ajattelemaan varusteiden kautta. Kyse on kuitenkin siitä, miten ratsastat tai miten ajat hevosta”, Niina Kirjorinne sanoo. Kuva: Elina Paavola- Osaston luetuimmat
