

Ravihevoskasvatus on Hanna Kaihlajärven sanoin "hirveän monen tekijän summa". Pitkäjänteisyyden hyvä esimerkki on Topeva, joka uudenvuodenpäivänä voitti komean voiton Vermossa.
7-vuotias Topeva (isä Tähen Topelius) edustaa saarijärveläisen perheen omaa kasvatusta viidennessä polvessa. Tallista löytyvät myös emä Tuumaus (Viesker) ja ruunan sisarukset 9-vuotias Lentoemo (I.P. Lento) ja 5-vuotiaaksi kääntynyt Tuumakas (Suivikas).
"Tämä on meillä perheessä ollut koko ajan "vakava" harrastus. Topevankin kohdalla se näkyy. Paljon on valmennettu mutta on edetty varovasti hevosen ehdoilla", Hanna Kaihlajärvi kuvaa.
"Ajattelin Topevasta aina, että se on liian kiltti pärjätäkseen. Mutta hevoseen kannattaa uskoa."
Kannattaa tosiaan: toista kauttaan kilpaileva ruuna napsii vain voittoja, kunhan pysyy ravilla ihan loppuun.
" Tiina Nurmosen hieronnassa alkoi löytymään asioita ja ravi muuttui liitäväksi. Tiina on tuonut muutenkin meille nykyajan osaamista ja rohkaissut", Hanna Kaihlajärvi kiittää Saarijärvelle muuttanutta hevosammattilaisystäväänsä.
Toinen tärkeä lenkki ketjussa on kengittäjä Mikko Peränen, joka tekee tarkkaa työtä.

Hevosten hyvinvoinnissa tärkeää ovat tilavat laitumet ja se, että talvellakin niitä pidetään paljon ulkona.
Topeva oli kiltti orinakin. Kun se ruunattiin 1,5 vuotta sitten, se pääsi tarhaamaan yhdessä siskonsa kanssa, mikä on ollut molemmille hyvästä.
"Olen aina tykännyt oreista. Ajattelin jopa, että ori on ainoa oikea hevonen. Mutta nyt myönnän, että kun on ruuna, eihän tässä ole mitään väärää, se palvelee niin loistavasti."

Kun Topevalla ei kilpailtu ikäluokkalähdöissä, vaatimukset ovat kasvaneet tasaisemmin.
Isä Matti Kaihlajärvi kasvatti ja ohjasti aikanaan innokkaasti. Hänen kasvatillaan Suviyöllä Hanna ohjasti menestystä jo ikäluokkalähdöistä.
"Se on nuorelle hevosille iso harppaus, kun äkkiä joutuu kilpailemaan hevosten kanssa, joilla on jo kymmeniä startteja", Hanna vertaa.
Hänelle kertyi plakkariin yli sata voittoa sekä amatööriohjastajien Suomen- ja naisohjastajien Euroopanmestaruudet.
"Aikanaan ajattelin, että en muuta tekisikään kuin ajaisin kilpaa. Mutta kun vähensimme hevosia, ohjastamista tuli vain silloin tällöin. Se oli vähän räveltämistä."
Topevaa on ohjastanut Hannan mies Jaakko Honkonen muutoin paitsi Vermossa, jossa Jaakon lisenssi ei riittänyt ja pukille hyppäsi oman kylän Jouko Tarvainen.
Pariskunta treenaa hevosia yhdessä: Hanna ajaa Topevaa, Jaakko nyt perusvalmennuksessa olevaa Lentoemoa.
"Vauhtia sillä on hirveästi, mutta myös omaa päätä", Kaihlajärvi kuvaa tammaa, joka edelleen peittoaa veljensä hieman niin voittosummassa kuin ennätyksessä.

Yli 200 vuotta vanhan sukutilan he ottivat haltuun vuonna 2008. Hevostaloutta on harjoitettu ansiotöiden ohella.
"Hevoshommasta en halunnut luopua. Kun tallimääräykset tiukkenivat muutama vuosi sitten, pohdittiin korjataanko vai ei. Sanoin Jaakolle, että en tule eläneeksi, jos meillä ei ole hevosia."
Tilalla on 50 hehtaaria metsää ja 20:tä peltoa, joka riittää laitumiksi ja heinille. "Kasvinviljelyn työt teetetään koneurakointina. Metsähommia tykkäämme tehdä itse."
Nyt Honkonen on eläkkeellä. Kaihlajärvi piti juuri opintovapaan ja suoritti metsätalouden ammattitutkinnon.
"Vuosi oli sikäli tosi hyvä, että sain myös tehdä hevoshommaa ilman, että oli koko ajan ihan tuli takamusten alla. Se on palkinnutkin", hän tuumii.
Samaa mallia on tarkoitus jatkaa. Kaihlajärvi tekee palkkatyössään lyhyennettyä viikkoa, jotta aikaa jää niin hevosten- kuin metsänhoidolle.

Hevosten kanssa toimiminen on Hanna Kaihlajärvellä ylipäätään "rankasti tunnepuolen hommaa".
"Tämä on laji, joka pitää nöyränä mutta antaa niin valtavasti. Mikä energia siitä tulee, kun silität hevosta ja se vastaa siihen."
Hevosenomistajiksi tarvitaan uusia ihmisiä. Kimpat ovat tähän hyvä keino ja ystäviäkin on lajista kertynyt.
"Meillä käy usein naapurin lapsia. Topeva on pomminvarma, sitä voi silitellä ja vähän ratsastaakin. Sitä työtä voisi tehdä itse kukin enemmänkin."

Hanna Kaihlajärvi on työkseen maaseudun kehittämisen ammattilainen Jyväskylän ammattikorkeakouluun kuuluvassa Biotalousinstituutissa, joka toimii Saarijärvellä.
"Mikä tässä on työtä ja mikä harrastusta, sitä on vähän vaikea väliin sanoa. Tämä on niin lähellä sydäntäni", hän nauraa lämpimästi.
Asiakkaana on nyt muun muassa uusi hevostilan yrittäjä. Yleensä kehitys- ja neuvontatyötä tehdään maatila- ja lähiruokayrittäjien kanssa.
Kotikylä Koskenkylä ja sen kolme naapuria ovat julistautuneet yhdessä Onnenlaaksoksi. Kolmena kesänä peräkkäin järjestettiin avointen ovien tapahtuma Päivä Onnenlaaksossa, jonka taustalla oli yhteinen Leader-hanke.
"Mukana oli 30 tilaa, yritystä ja kotipihaa. Tuhat ihmistä paukahti meille kylään sinä heinäkuun päivänä."
Kylissä on yhteensä noin 200 asukasta ja paluumuuttoakin on nähty. Esimerkiksi yksin Koskenkylässä on toistakymmentä alle kouluikäistä lasta.
Yhteisöllisyydestä hyvä esimerkki saatiin Topevan Vermon voiton jälkeen.
"Itsellä oli paluumatkalla tietenkin kovat adrenaliinit päällä. Sitten täällä kotona oli vastassa jätkänkynttilöiden kuja, kuoro, kakut ja kuohuviinit. Miten mahtavaa se oli!" Kaihlajärvi hehkuttaa.
Illan kuluessa tärkeässä roolissa oli myös TotoTV, josta katsottiin Topevan ja Jouko Tarvaisen suoritus moneen kertaan.