Laatuarvostelun paras FWB-hevonen kasvoi raviperiyttäjän hoivissa

Finnish Warmblood -ruuna Backwoods Divino on ypäjäläisen Anna Kärkkäisen kasvatti. Sen emä oli Donna Dolcini Sil, Sanna Silvon kasvattama hieno FWB-tamma. Donna Dolcini Silin omisti Aulangon Ratsastuskoulu, ja jo se oli Kärkkäisellä ratsastettavana.

Hän ehti ratsastaa tammalla kuitenkin vain parikymmentä kertaa, kun Suomessa vieraillut, Saksassa asuva kouluratsastaja ja -valmentaja Warwick McLean näki sen ja ihastui. Hän halusi heti ostaa tamman, tähtäimessään kansainvälinen ura.

Donna Dolcini Sil lähtikin Saksaan, mutta lopulta asiat eivät menneet toivotusti. Hevonen loukkaantui, ja kun tamma oli kahdeksan, McLean lähetti sen takaisin Suomeen.

Kärkkäinen yritti aikansa kuntouttaa tammaa, ja muutamat kisatkin käytiin. Pian ratsastaja tuli kuitenkin tulokseen, että kilparadat eivät ole tammalle enää oikea paikka. Se astutettiin, ja vuonna 2021 syntyi Backwoods Divino. Suureksi suruksi se jäi hienon tamman ainoaksi jälkeläiseksi, sillä Donna Dolcini Sil kuoli suolikierteeseen varsan ollessa kaksiviikkoinen.

”Näistä lähtökohdista kun aloitettiin, tästä on muodostunut erittäin tärkeä hevonen. Se on alusta asti ollut hyvin spesiaali, ja se jää perheeseen, jos vain mahdollista”, Kärkkäinen sanoo.

Divinon isäori Vivino oli nopea valinta, kakkosvaihtoehto, sillä tammalle suunniteltua oria ei saatu oikeassa aikataulussa ja siemennyksissä oltiin jo loppukesässä. Vivinosta Kärkkäinen halusi Vivaldin sukua ja hyvää ratsastettavuutta tasoittamaan tamman äärimmäistä herkkyyttä.

Emä kantoi varsaa pitkään, 367 vuorokautta, eli yli vuoden, siinä kun hevosen normaali kantoaika on 11 kuukauden kieppeillä. Varsa kaipasi vähän hierontaa elämänsä alkuun, mutta pian se osoittautui kaikin puolin reippaaksi pikkuoriiksi.

Kun emä sai ähkyn, varsa matkusti sen kanssa Helsinkiin hevossairaalaan. Emän kunto romahti kuitenkin jo ennen leikkaukseen pääsemistä, ja matkan surulliseksi lopuksi Kärkkäisen piti tuoda pieni orpovarsa yksinään kotiin. Sijaisemä löytyi onneksi heti samana päivänä ravihevoskasvattajalta Liisa Savolta, ja tamma Abracadabra muutti Ypäjälle Divinon luokse.

Aikaisin keväällä kuolleen varsan saanut Abracadabra oli jo 15 kertaa varsonut lämminveriravitamma, joka oli jättänyt raviurheiluun kuusi haamumaileria. Se saatiin lääkkeillä maitoon ja hoitamaan pikku-Divinoa, josta tuli kokeneen emän viimeinen hoidokki.

Nyyti Timosen valmentama tamma Agnese on Abracadabran varsa. Kuva: Ville Toivonen

Lisämaitoa varsa sai muutaman kuukauden ajan, ja sille jäi voimakas yhteys ihmisiin.

”Kun se kuulee ääneni, se tulee yhä aina vastaan”, Kärkkäinen kertoo hymyillen.

Tosin hän näkee, että kyse on eniten ruunan persoonasta. Se nyt vain on hevonen, joka viihtyy ihmisten seurassa.

”Toinen meillä syntynyt orpovarsa on ihan normaali”, Kärkkäinen kertoo.

Mutta kyllä Divino tykkää olla myös lajitovereidensa kanssa. Se on erityisen puuhakas hevonen, joka elää yhä pihatossa kavereidensa kanssa.

Kärkkäinen on kouluttanut varovaisen ja herkästi huolestuvan hevosen itse, ja lisäksi se oli kesällä kuukauden verran Aulangolla Salla Varentilla.

Emän herkkyyden huomioon ottaen Kärkkäinen haluaa olla Divinon kanssa äärimmäisen huolellinen.

”Haluan huolehtia, että kaikessa varmasti säilyy rentous”, hän sanoo.

Laatuarvostelu oli ruunan elämän ensimmäinen kilpailu, toki tutussa ympäristössä. Rakennearvostelussa ruuna yllätti omistajansa saamalla päivän parhaat pisteet.

Kouluradalla tuomarit kehuivat keveyttä, tasapanoa ja luonnetta. Askellajeista paras on laukka. Voitto jäi 0,1 prosentin päähän, kun halkaisijalla oikeassa laukassa tuli rikko.

”Huonoa ratsastusta”, Kärkkäinen toteaa.

Mutta ei hän halua sitä sen enempää murehtia. Kilpailut olivat hevosen ensimmäiset, ja sillä oli jopa letit päässä ensimmäistä kertaa.

”Tämä oli sille hirmu hyvä kokemus”, Kärkkäinen painottaa.

Backwoods Divino viihtyi palkintojenjaossa. Kuva: Ansku Ankelo

Syksyllä on tarkoitus treenata vielä vähän, ja sitten huonojen kelien aikaan voi pitää taukoa. Hän haluaisi mennä ruunansa kanssa niin pitkälle, kuin vain tuntuu mahdolliselta.

”Luulen, että ei ole mitään sellaista syytä, miksi siitä ei tulisi GP-hevosta”, Kärkkäinen sanoo Divinosta.

Paitsi tietenkin se, jos yhteistyö katkeaa. Harmi kyllä sillä on puhtaat röntgenkuvat, eli se on arvokas hevonen, jolle varmasti on kysyntää. Isolla ruunalla on ratsastajansa sydämessä erityinen paikka, mutta se ei takaa, että sen voisi pitää ikuisesti omassa tallissa.

”Köyhän ihmisen ei ole välttämättä mahdollista pitää tällaista hevosta. Mutta nyt toivon, että ei löydy sellaista ostajaa”, Kärkkäinen sanoo.