

Kenttäratsastaja Veera Manninen lähti Pieksämäeltä olympiamatkalleen viime viikon perjantaina. Lauttamatka Hangosta Gdyniaan pienehköllä rahtilaivalla kesti vajaan vuorokauden, ja sen jälkeen hevonen sai toipua muutaman vuorokauden tallilla lähellä satamaa. Nyt se on Strzegomissa kilpailupaikalla. Perjantaina edessä on koulu, lauantaina maastokoe ja sunnuntaina rataesteet. Menestymistä ei haeta, vaan viimeistelyä, vaikka toki perussuorituksella pitäisi pärjätäkin.
”Tosi hyvillä mielillä ollaan. Kiva päästä tekemään kunnon kisa ennen Pariisia. Näkee, millaista hienosäätöä pitää vielä tehdä”, Manninen sanoo. ”Pärjääminen ei ole supertärkeää, vaan haetaan hyvää fiilistä. Tämä on rutiininhakukilpailu.”
Maastokokeen hän on jo pyöräillyt läpi, ja se oli mieleinen. Vesiesteitä on kolme, on paljon kapeita kulmaesteitä ja on myös pitkiä esteyhdistelmiä.
”On oikein hyvä, että kaikki asiat testataan nyt läpi”, hän sanoo.
Kilpailun jälkeen Sir Greg jatkaa Saksaan, ja sieltä lähdetään aikanaan olympialaisiin.
”Vasta kun todella ollaan siellä starttiviivalla, voi miettiä, että pitäisikö alkaa jännittää.” Sanna Siltakorpi
Toisen suomalaisen kenttäratsastajan Sanna Siltakorven suunnitelmat kohti Pariisia sen sijaan menivät jo keväällä uusiin puihin. Suunniteltu viimeistelykilpailu Wiesbadenissa Saksassa jäi väliin, kun hänen ratsunsa Bofey Clickin kaviot otettiin viime kengityksessä liian lyhyiksi, eikä Siltakorpi ehtinyt saada sitä sopivaan kuntoon ennen kilpailua. Toista sopivaa kilpailua ei löytynyt kalenterista, ja Puolaan Siltakorpi ei halunnut lähteä.
”Click on 15-vuotias hevonen ja käynyt Strzegomissa niin monta kertaa, että sille ei ollut tarvetta. Se on voittanutkin siellä kolmesti. Wiesbaden olisi ollut uusi kilpailupaikka, ja siksi olisin halunnut sen sinne”, Siltakorpi selittää.
Heinäkuun kilpailut taas ovat jo liian lähellä Pariisia.
Korvaavana valmisteluna Siltakorpi lähtee viikon päästä Clickin ja miehensä Elmo Jankarin kanssa Luhmühleniin. Siellä luokat ovat Clickille turhan helppoja, mutta Siltakorpi saa ratsastaa olympialaisten kouluohjelman kilpailun ulkopuolisena kilpailuolosuhteissa, ja mahdollisesti hän pääsee myös hyppäämään esteradan kisatunnelmassa.
Maastostarttia Siltakorpi ei pidä välttämättömänä. Click on jo kokenut hevonen, eikä se ole koskaan saanut maastossa estevirhettä.
”Mitä mä sitä enää testaan, ennemmin joku voisi mennä pieleen kuin että siitä olisi hyötyä”, ratsastaja kuittaa.
Olympialaiset eivät jännitä häntä, mutta ensi maanantain kengitys jännittää. Epäonnisesta kengityksestä on jo kahdeksan viikkoa, ja nyt Click päästään laittamaan uudestaan, jo olympiakenkään.
”Kauhulla odotan!” Siltakorpi huokaa, mutta korostaa, että kengittäjä on kelpo ammattilainen. Viimeksi vain jotain meni pieleen, niin kuin joskus ihmisellä voi mennä. Hän lupaa, että ei myöskään ole vieressä neuvomassa, kun ruuna kengitetään.
Olympialaisia Siltakorpi ei jännitä.
”Hevosihminen oppii, että etukäteen ei kannata. Vasta kun todella ollaan siellä starttiviivalla, voi miettiä, että pitäisikö alkaa jännittää”, hän paaluttaa.
Juhannusviikonloppuna nähdään kisaradoilla myös muita olympialaisiin lähteviä tai pyrkiviä suomalaisratsastajia. Kouluratsastajista Emma Kanerva tuo Kronbergissä radalle sekä Greek Airin että Mist of Titaniumin, Henri Ruoste kilpailee sekä Quentanolla että Tiffanys Diamondilla ja Joanna Robinson starttaa Glamouralinella.
Jo kertaalleen olympiaunelmasta luopunut kouluratsastaja Ville Vaurio taas kilpailee Dantellaan Sopotissa Puolassa.
”Olin Hagenin kilpailun jälkeen ihan syystä aika rikki, ja päätin, etten kilpaile pitkään aikaan ja pistän treenin kuntoon Mutta voihan sitä kerran vielä itseään nöyryyttää ennen kuin vetäytyy koloonsa. Ihmeitä täytyy kyllä tapahtua”, Vaurio viestittää.