

Risto Airaksinen ajaa tätä nykyä kilpaa todella valikoidusti. Yli 60 vuotta sitten ensimmäisen starttinsa ajanut veteraani haluaa ylläpitää ajolupansa luokitusta.
”Ettei putoaisi kortti C-luokkaan. Silloin tällöin jollain kiltillä hevosella ajan kilpaa. Ensimmäisen kerran ajoin 1965, ja se on edelleen kivaa hommaa. Joka vuosi olen jotain ajanut, että tuntuma säilyy”, Airaksinen kertoo.
Airaksinen, 76, ei ollut aivan vielä täyttänyt kuuttatoista, kun ajoi ensimmäiset starttinsa. Siihen aikaan ei tarvittu varsinaista ajolupaa, vaan vakuutus riitti tositoimiin pääsemiseksi.
”Viisterän Martti taisi muistaa mun ikäni väärin, että sai mulle vakuutuksen”, Airaksinen hörähtää.
Sen enempiä suunnitelmia ei ”Pappa” Airaksisella ole kilpailla lähitulevaisuudessa. Mieli on kuitenkin avoinna, jos sattuu sopiva lähtö tai hevonen kohdalle.
”Kyllähän sen alkaa tällä iällä huomaamaan, ettei kilvanajo ole samanlaista kuin nuorena. Varsinkin, kun vähemmän ajaa. Antaa nuorten ajaa, niillä on siihen kova hinku ja halu.”
Hevosia Airaksinen ajaa kuitenkin paljon. Haastattelua tehdessä mies on matkalla Juvalle ajamaan Seppo Suurosen tallin hevosia.
”Silloin tällöin käyn auttamassa ja paikkaamassa Sepon tallilla. Myös Lahden ympäristössä käyn pojilla kylässä, ja ajelen muutaman hevosen.”

Mikkelin ajotehtävät ovat nimenomaan Suurosen tallin hevosilla. Airaksinen ajaa kilpaa itselleen tutulla Johan Coccolalla. Lisäksi koelähdössä haetaan kilpailuoikeutta nelivuotiaalle suomenhevoselle Arvolle. Menestyspaineita ei ole, ja hämeenkoskelainen kokee Johan Coccolan voittomahdollisuudet ohuiksi.
”Takarivin paikka on Mikkelissä huono, ja hevonenkin on huono kiertämään. Keulasta se vastaa hyvin, mutta ohittaminen on ollut vähän haasteellista.”
Airaksinen on tyytyväinen, että on päässyt ajamaan uransa alusta asti erilaisia, ja myös hyviä hevosia.
”Jo nuorena pääsin ajamaan ihan avoimen sarjan hevosilla. Kävi hirveän hyvä tuuri, että pääsi sellaisiin paikkoihin töihin, missä sai ajaa kilpaa. Kiinnostus säilyi erilaisena, kun pääsi ohjastamaan.”

Kokenut raviammattilainen pitää kuntoaan yllä monipuolisella liikunnalla.
”Olen koittanut käydä kuntosalilla ja uimassa, että liikkuvuus säilyy. Kun välillä on tullut pieniä sairauskatkoksia, sitä huomaa, että kunto heikkenee tosi äkkiä. Pyöräily ja vesijuoksu on hyviä lajeja kunnon ylläpitoon.”
Airaksinen seuraa edelleen raveja tiiviisti, vaikka mies naurahtaa, ettei muisti ole enää samaa luokkaa kuin ennen.
”Katson kyllä raveja tavallaan vähän liikaakin. Myös Ruotsin lähtöjä tulee seurattua.”
Hevosten ja kuntoilun lisäksi ravilegendan elämään ei miehen omien sanojen mukaan mahdu mitään muuta ihmeellistä. Elämä soljuu eteenpäin ilman turhia paineita.
”Saarelan Jampan kyydissä käyn raveissa. Sanon pojille leikilläni, että tulin kaiken varalta, jos tarvitaan kuskinvaihdoksia”, Airaksinen nauraa.