Kuningatarkisan pisteet tiukassa – silloin ei kilometrejä lasketa

Viime viikonlopun sisupuukko on vahvasti tarjolla Sauli Martimolle. Mies teki pistokeikan Simosta Kokemäen sunnuntairaveihin. Aikaa urakkaan kului matkoineen lähes vuorokausi. Auton mittariin kertyi yhteensä noin 1340 kilometriä.

Motivaatio Satakunnan reissulle on selvä. Viime kesänä jännevamman takia pitkälle tauolle jäänyt Martimon suojatti Passin Liinu tarvitsee kipeästi pisteitä, jotta tamma pääsisi keräämään tarvittavia sijoituksia Kuningatarkisan pistelähdöistä.

Valmentaja ottaa Passin Liinun vaikean tilanteen omaan piikkiinsä.

”En ehtinyt huomata, että tamman rahapisteet nollautuivat, joten tässä ollaan hyvinkin epävarmoja Oulun kuningatarkisaan pääsystä. Tämä on oma vikani, sillä olisin kyllä saanut hevosen starttiin aikaisemmin”, Martimo harmittelee.

Oulun pääkilpailuun pääsy on siis kiven takana, mutta simolaisvalmentaja ei ole heittänyt pyyhettä kehään. Suunnitelma kesäksi on selvillä.

”Kuopioon ilmoitettiin paljon hevosia, joten ajatuksena on katsoa seuraavaksi Vieremän pistelähtöä. Ensisijaisesti tulemme ajamaan tammalähtöjä. Joudutaan kyllä automaattisesti olemaan pitkämatkalaisia, sillä Oulun tammalähtö on jo tältä vuodelta ajettu. Usko on edelleen kova, että saadaan pisteitä kerättyä.”

Kokemäelle Martimon houkutti myös tammalähdön lyhyt juoksumatka. Passin Liinu sijoittui toiseksi keulajuoksun jälkeen, ja kuittasi arvokkaita Kuninkuusravipisteitä.

”Tamma pystyy suorittamaan hyvin maililla, sillä se on todella nopea lähtemään, ja saa hyviä juoksupaikkoja. Ollaan tyytyväisiä, vaikkei ihan voittoa tullutkaan. Reissu siis kannatti.”

Niporille tuli sunnuntain startista hylkäys. Kuvassa Sauli Martimoa on saapunut katokselle jututtamaan legendaarinen hevoskauppias Otto Salojensaari. Kuva: Ville Toivonen

Passin Liinu on tottunut pitkämatkalainen. Seuraksi lähteneelle viisivuotiaalle Niporille reissu oli raskaampi. Hevonen hylättiin omassa lähdössään pitkästä laukasta.

”Niporista näki paikan päällä, että pitkä kuljetusmatka vastusti. Maanantaina se makasi tarhassa, vaikkei yleensä tee niin.”

Hevoset ovat kuuluneet Martimon, 62, elämään pienestä pitäen. Armeijan jälkeen yrittäjän ura vei kuitenkin mennessään.

”Jollain lailla hevoset olivat aina mielessä. Hevoset eivät sovi yrityshommiin kovin hyvin. Tässä iässä pystyy antamaan jo enemmän aikaa harrastuksille. Tosin ajankäytön puolesta työ alkaa olla harrastuksen asemassa.”

Martimon nuoruudessa työhevoset olivat hevoshommissa pääosassa. Myös paluu hevosten pariin 2010-luvun alkupuolella tapahtui työhevosella.

”Sitten alkoi mopo keulimaan. Ei ollut tarkoitus, että touhu hevosten kanssa menee tälle asteelle. Mulla on semmoinen periksiantamattomuus joka hommassa, enkä oikein osaa tappioitakaan käsitellä. Sitä sitten tekee vaan enemmän ja enemmän töitä”.

Sauli Martimo lämmittämässä Passin Liinua Kokemäellä. Kuva: Kaisa Stengård

Martimon ja hänen puolisonsa Tarjan omistamaa Passin Liinua on helppo valmentaa, sillä treenilenkillä tammalta ei tarvitse ikinä pyytää erikseen vauhtia. Hevosen valjastus onkin sitten haastavampaa.

”Se on kiukkuinen valjastaa. Kyllä se on vähän sellainen tasainen luonne, eli aina pahalla päällä. Mutta toisten hevosten kanssa se on sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen.”

Martimo kantaa huolta myös ravien kiinnostavuudesta. Kuninkuusraveissa kokeneen hevosmiehen mielestä olisi tärkeää, että pääkilpailuihin saataisiin osanottajia mahdollisimman laajasti eri maakunnista.

”Kun jostain tulee oikein hyvä hevonen, se tuo alueella nostetta lajille, ja lisää kiinnostusta. Hippos voisikin tulevaisuuden varalle miettiä, millä perusteilla pääkilpailuihin valitaan hevosia”, Martimo päättää.