Supervarsa Weikon tie vie jatkossakin Suomeen, vaikka Öystein Tjomsland toivoo lähtöjen aukeavan suomenhevosille myös muualla – ”Yksilöt ratkaisevat”

Tiistai-iltana ravatuissa Pikkupelimanni-ajon karsinnoissa karsintavoittajat Cimallus ja Weikko eivät ole urallaan kohdanneet parempaansa. Seppo Suurosen valmentama ja Henri Bollströmin ohjastama Cimallus (Välähdys) voitti ensimmäisen karsinnan vahvan esityksen päätteeksi. Valioperiyttäjätamma Cordiitan (Cameron) tytär otti uransa kolmannen voiton ajalla 29,4a. Tamman omistaa Marko Häkkilä.

Öystein Tjomslandin ohjastama, valmentama ja yhdessä Pekka Lillbackan kanssa omistama Weikko (Välähdys) hallitsi jälkimmäistä karsintaa johtopaikalta helposti. Ori irtosi lopussa ylivoimaiseen voittoon tuloksella 24,4a. Voittoaika jäi vain kaksi kymmenystyä V.G. Voiton nimissä olevasta ikäluokan yli 2000 metrin Suomen ennätyksestä. Weikolla olisi selvästi ollut varaa myös SE-tuloksen tekemiseen.

”Otin alun varman päälle. Tänään oli tärkeintä selvittää tie finaaliin. Annoin hevosen mennä omaa vauhtiaan johtopaikalla. Kaikki vaikutti olevan kohdillaan”, totesi Öystein Tjomsland radan voittajahaastattelussa.

Weikko laukkasi maaliintulon jälkeen, mutta se ei valmentajaa huolestuttanut.

”Weikko on niin fiksu kaveri, että se tietää milloin olemme maalissa. Sen keskittyminen on täydellistä lähdön aikana, ja ylitettyämme maalilinjan keskittyminen herpaantuu. En ole huolissani laukasta. Nyt suuntaamme Ruotsin yksikköömme Sundsvalliin, ja palaamme finaaliin ensi viikon perjantaiksi.”

Pikkupelimanni-ajon finaali ravataan heinäkuun viidentenä päivänä 15 000 euron ykköspalkinnolla. Weikko kiihdyttää matkaan kakkosradalta Cimalluksen valittua radan Weikon ulkopuolelta.

Cimallus puristi Pikkupelimannin karsinnassa ohi suosikki Rokkijätkän. Kuva: Suomen Hippos / Toni Salo

Suomalaisyleisö saa nähdä Weikon kilpailuja tulevillakin kausilla paljon. Suomenhevosten kilpailumahdollisuudet sekä Ruotsissa että Norjassa ovat tunnetusti rajalliset. Öystein Tjomsland avasi Weikon kilpailuttamisen haasteita MT Hevosille jo ennen Pikkupelimanni-ajon karsintoja.

Tällä hetkellä Ruotsissa ja Norjassa on vain kourallinen suomenhevosille avoimia lähtöjä. Niistä suomalaisille tutuimpia ovat Elitloppet-viikonlopun Elitkampen sekä Oslo GP -päivän kylmäveriottelu. Muutenkin suomenhevosille avoimet lähdöt ovat lähes yksinomaan kovimman tason lähtöjä. Suomenhevoset on käytännössä poikkeuksetta suljettu pois paitsi kylmäveristen rahasarjoista, myös ikäluokkalähdöistä.

”Eihän tämä mikään uusi asia ole, mutta onhan tämä harmillista. Ruotsissa ja Norjassa kylmäveristen ikäluokkakisat loppuvat nelivuotiskauden jälkeen. Viisi- ja kuusivuotiaille on jonkin verran lähtöjä tarjolla, mutta ainakin tänä vuonna ne vaikuttavat olevan suljettuja suomenhevosilta”, Tjomsland harmittelee.

Weikon toukokuun lopulla voittama Prinsessan Madeleinen Pokal -lähtö on ollut jo useamman vuoden ajan avoin suomenhevosille.

”Yritän parhaani mukaan saada asennemuutosta Norjan ja Ruotsin kylmäverikulttuuriin. Olisi todella hienoa saada viisi- ja kuusivuotislähtöjä auki jo ensi kaudeksi suomenhevosille.”

Tjomsland painottaa useampaan otteeseen, että hän ajattelee kylmäveriurheilun parasta halutessaan avata lähtöjä suomenhevosille.

”Toki minulla on tallissani todella huippulupaava suomenhevonen, mutta en minä sen takia halua avata lähtöjä Norjassa ja Ruotsissa suomenhevosille”, hän alleviivaa.

”Minusta on nurinkurista, että me voimme tulla kylmäveristen kanssa ajamaan kilpaa Suomeen, mutta suomenhevoset eivät saa tulla vastavierailulle tavallisiin lähtöihin. Eikö ravien seuraajille pyrkiä tarjoamaan urheilullisesti mielenkiintoisia lähtöjä, ja silloin mukana pitää olla parhaat kylmäveriset, oli kyse sitten suomenhevosista tai kylmäverisistä.”

Weikon voittama Prinsessan Madeleinen Pokal -lähtö on yksi harvoja suomenhevosille avoimia lähtöjä Ruotsissa ja Norjassa. Kuva: Kaj Närhinen

Tjomsland kuitenkin huomauttaa suomenhevosten ja kylmäveristen olevan tavallisissa lähdöissä jokseenkin samalla viivalla.

”Härmässä minun kylmäveriseni mittelivät tasaisesti tavallisissa lähdöissä suomenhevosten kanssa. Juoksunkulut ratkaisivat, ei hevosten rotu”, hän kuvailee.

”Toki Brenne Borken (Bork Odin) oli ylivoimainen viisivuotislähdössä Härmässä, mutta samalla tavalla Weikko oli Bollnäsissa omaa luokkaansa. Yksilöt ratkaisevat, ei se onko valjaissa suomenhevonen vai kylmäverinen.”

Öystein Tjomsland on jo aiemmissa haastatteluissa kertonut toiveestaan viedä kylmäveriyhteistyö vielä astetta pidemmälle. Hän haluaisi Pohjoismaihin myös yhteisen kylmäverirodun.

”Astutusmäärät ovat Ruotsissa ja varsinkin Norjassa huolestuttavan alhaisella tasolla. Eivät ne Suomessakaan ole kehittyneet kovin myönteisesti, mitä olen ymmärtänyt. Jotakin on tehtävä kylmäverirodun aseman parantamiseksi, ennen kuin on liian myöhäistä.”