
TotoTv:stä ja raviradoilta tunnetun Sara Perttusen podcast puhuttelee erilaisten vanhempien tarinoilla. Yle Areenassa julkaistun Kelvoton vanhemmaksi -podcastin keskiössä ovat kymmenen erilaisen vanhemman tarinat.
Podcastin teemoja ovat muun muassa henkinen väkivalta perheessä, yksinhuoltajan univaje, uraäitiys, tahaton lapsettomuus ja lapsettomuushoidot sekä sateenkaariperhe. Rankimmasta päästä ovat lapseen kohdistunut väkivalta, vankilaisyys ja erityislapsen isyys.
Tarinakokonaisuus onkin monipuolinen paketti. Jokaiselle kuuntelijalle löytyy todennäköisesti jotain, joka tarjoaa samastumispintoja ja vertaistukea omaan elämään.
Perttunen suhtautuu ymmärtäen vanhempien kokemuksiin, vaikka tarinat olisivat traagisia ja vanhempiin olisi kohdistunut ennakkoluuloja. Hän kohtaa vanhemmat ihmisinä haavojensa ja keskeneräisyyksiensä kanssa.
Ymmärtävää kohtaamista edesauttaa varmasti Perttusen sosionomikoulutus ja työ lastensuojelussa sekä riippuvuussairauksien parissa. Hän on myös itse kahden lapsen äiti.
Vaikka aiheet ovat rankkoja, Perttunen korostaa MT:lle, että haastateltavien valinnassa on käytetty erityistä tarkkuutta. Haastateltavien on pitänyt käsitellä kokemuksiaan ja tapahtumista on pitänyt kulua jo jonkin aikaa. Haastateltavien valinnassa on käytetty siis journalistista eettistä harkintaa.
Hän kohtaa vanhemmat ihmisinä haavojensa ja keskeneräisyyksiensä kanssa.
Erityisen pysäyttävä tarina on erityislapsen isyys. Julkisuudessa kuullaan usein erityislapsien äitejä, mutta myös iseille on annettava tilaa.
Perttunen kysyy erityislapsen isältä, pystyykö uutisen lapsen harvinaisesta oireyhtymästä ikinä hyväksymään.
”Se on varmasti koko loppu elämän prosessi. Ei sitä varmaan ikinä pysty hyväksymään. Mutta ehkä se on enemmänkin niin päin, että oppii elämään asian kanssa eikä se sitten vie niistä omista ajatuksista ja tekemisistä kapasiteettia enää”, isä vastaa.
Kelvoton vanhemmaksi -podcastia on miellyttävä kuunnella Perttusen rauhallisen ja selkeän äänen vuoksi, joka on jopa myönteisellä tavalla unettava. Hän antaa vanhempien puhua rauhassa eikä kiirehdi.
Reilu 40 minuutin pituisissa jaksoissa on juuri riittävästi asiaa – ei liikaa eikä liian vähän.
Perheellisen kannattaa kuunnella jaksot ilman lapsia tai kuulokkeilla, sillä monissa jaksoissa ollaan riipaisevien tarinoiden äärellä.
Lue lisää: