Uutistausta: Onko korona ainoa syypää ravien yleisöpulaan?

Ainutlaatuinen tilaisuus nähdä maailman ykkösravuri Face Time Bourbon ei riittänyt houkuttamaan Mikkeliin sununtaina väkeä järjestäjien toivomassa määrin.

Mikkelin raviradan toimitusjohtaja Kari Tiainen totesi MT Ravinetille tapahtuman jälkeen, että aikansa ME-ravuri Varennen luomassa "hypessä" olivat apuna suomalaiset taustat. Olivathan sekä oriin valmentaja Jori Turja että hoitaja Iina Rastas suomalaisia.

Varennen kaltainen ilmiö vuonna 2002 oli sen vuoksi todella ainutlaatuinen. Ori paranteli Mikkelissä omaa ME:tään ja alitti tuhannen metrin radoilla ensi kertaa 1.10:n rajan. Ennätystä todisti kuvien perusteella todellinen yleisömeri, liki 27 000 katsojaa. Lisäksi lehdistö oli huippuhevosen saapumisesta todella kiinnostunut.

Samaan ei päästy nyt lähimainkaan, vaikka kahden maailmanennätyksen haltija Face Time Bourbonin olisi luullut liikauttavan niin järvi-Suomessa lomailevaa, koronasta vapautunutta kansaa kuin virittävän keskikesän uutispulasta kärvistelevää lehdistöä.

Varovaisuus koronan suhteen saa luonnollisesti yleisön välttämään isoja tapahtumia.

Vastuullisuus onkin aivan syystä paikallaan. Niin oma kuin muiden turvallisuus lähtee meistä yksilöistä. Se tuli myös St Michel -ravien kohdalla selväksi, kun lauantaina raveissa on maanantain iltapäivän tiedon valossa mahdollisesti tapahtunut altistuksia.

Tilanteen vakavuus selviää lähipäivien kuluessa, kun tartuntaketjut selkiytyvät ja tartuntojen todellinen määrä saadaan selville.

Ravithan ovat pyörineet läpi talven yleisöttä. Kilpailijoiden keskuudessa ei ole todettu altistuksia. Paluuta yleisön rajoittamiseen ei kukaan halua.

Hevostalouteen ketjuuntuvien yritysten taloudelle samoin kuin kotimaan matkailulle ja maakuntien taloudelle ylipäätään on ratkaiseva kysymys, kuinka kansalaisten luottamus palautuu. Meidän on joka tapauksessa opittava elämään koronan kanssa niin kuin on opittu elämään muidenkin tarttuvien tautien kanssa. Lainarahalla emme voi taloutta vuositolkulla pyörittää.

Se, että Mikkelin järjestäjät saivat houkuteltua tänne maailman ykkösravurin, on jo tässä kohtaa ja koronan jälkeisessä taloustilanteessa erityisesti vuoden raviteko ja varmasti myös yksi Etelä-Savon maakunnan matkailuteoista.

Sitä olisi kaiken järjen mukaan pitänyt tulla todistamaan suurempi joukko kuin keskimäärin St Michelissä on nähty sunnuntaisin. Viime vuosikymmenen aikana lukema on liikkunut 11 000–14 000 katsojassa. Nyt paikalle saapui alle 7 000 ihmistä.

Korona ja ukkoskuuro, jollaisia joka kesä pyyhkii Suomen yli, eivät ole ainoita syitä tilanteeseen, kun jopa lähemmäs puolet normaalistakin yleisöstä jäi kotiin tai mökkirantaan.

Ravikentällä onkin koronan jälkeen sisäisen tutkiskelun paikka. Miksi edes maailman paras ei kiinnosta suomalaista suurta yleisöä? Mitä se kertoo lajin asemasta vetovoimaisimpien urheilulajien kentässä? Ja ennen kaikkea: mitä tehdä, jotta hevosurheilun mielikuva kirkastuisi ja veto kohenisi?

St Michel oli raviurheilun juhlaa. Tunnelma oli hieno. Jokainen paikalla ollut tiesi, että samanlaisia hevosia kuin Face Time Bourbon ei pääse näkemään "ihku"-aitona joka vuosi. Ja sitten se eleettömän upea suoritus! Ennätystä ei tullut, mutta pysyvä muisto jäi verkkokalvoille. Monelle tuo juoksu saattoi olla ainutkertainen elämys. Eikö se ole juuri sitä "hypeä", mitä nykyihminen yleensä niin kovasti janoaa?

Lue myös:

St Michelin yleisömäärä pettymys, mutta radan talous kestää – uusi huoli mahdolliset korona-altistukset

Mikä näytös St Michelissä! "Face Time on täydellisen rento itsensä joka kerran"