


Lisääntymistiedon opettajana Helsingin yliopiston Saaren klinikalla toimiva Maria Kareskoski luennoi jalostuspäivillä lisääntymisen biotekniikoista sekä oriiden hedelmällisyydestä ja siitoskyvyn arvioinnista.
Lisääntymisen biotekniikat kehittyvät, mutta Kareskoski muistutti myös niihin liittyvistä vastuista. Tavoitteena tulee olla sekä urheilukäytön että lisääntymisterveyden kannalta terveet hevoset.
”Kun lähdetään muokkaamaan asioita, meillä on myös aikamoinen vastuu siitä, minkälaisia hevosia meillä jatkossa on”, hän kuvaili.
”Biotekniikoilla on joissakin tapauksissa mahdollista saada jälkeläisiä sellaisista hevosista, joista niitä ei muuten saataisi. Tarkoittaako tämä sitä, että jatkossa hedelmällisyysongelmat yleistyvät, sitä on vaikea sanoa. Ne eivät ole aina periytyviä, ja on vaikea tietää, mitkä ongelmat ovat periytyviä ja mitkä esimerkiksi ongelmatammalla enemmän hankittu vaiva.”
Oriiden lisääntymiskyvyn ennustamisen Kareskoski kertoi olevan vaikeaa, koska siihen, tiinehtyykö tamma vai ei, vaikuttaa niin monta tekijää. Kareskoski arvioi tamman merkitykseksi lisääntymisessä 50 prosenttia, oriin osuudeksi 35 prosenttia ja ”managementin” eli projektin hallinnoinnin osuudeksi 15 prosenttia.
”Ei ole olemassa mitään yksittäistä tekijää, jota oriista voidaan mitata, ja sen perusteella arvioida, onko se hedelmällinen vai ei. Kaiken pitää sujua, että saadaan sikiö aikaiseksi”, Kareskoski muistutti.
”On erilaisia tekijöitä, jotka ovat yhteydessä hedelmällisyyteen, mutta yksikään niistä ei kerro koko totuutta, vaan ne mittaavat eri asioita siittiöistä tai oriista.”
Maria Kareskoski huomautti, että yleensä hedelmällisyyttä arvioitaessa voidaan arvioida vain lopputulosta.
”Hedelmällisyyden luotettava arviointi on tosi vaikeaa. Emme voi sitä varmasti ennustaa, vaan kaikki todenmukaiset mittarit ovat retrospektiivisiä, eli nähdään mitä tapahtui”, hän kuvaili.
”Oriiden välillä on tosi paljon vaihtelua. Myös tietoja saattaa olla puutteellisesti, ja varsinkin pienessä tammamäärässä tiineys- tai varsomisprosentista voi olla mahdotonta sanoa mitään oriin hedelmällisyydestä.”
Oriin siitoskykyä arvioitaessa käydään läpi hevosen esitiedot, tehdään oriille yleistutkimus ja lisäksi tutkitaan sen lisääntymiselimet, käyttäytyminen ja sperman laatu.
”Hyvä ori on nopea ja innokas, ja spermanottotilanne on tehty hyvinkin nopeasti”, Kareskoski kuvaili oriin toivottua käyttäytymistä.
”Se kiinnostuu tammasta heti, saa normaalin erektion nopeasti ja pystyy fyysisesti hyppäämään tamman selkään tai pukille sekä ejakuloimaan.”
”Astumistilanteen ulkopuolella sillä ei ole sen käyttöä tai olemista muuten haittaavia käyttäytymisongelmia, joita oriilla joskus saatetaan nähdä, kuten toistuvaa stereotyyppistä käyttäytymistä tai itseään vahingoittavaa toimintaa. Hyvin aggressiivinen käyttäytyminen on onneksi harvinaista.”
Hedelmällisyyden parantamiseen pätee vanha viisaus siitä, että monesta pienestä asiasta muodostuu yksi iso asia.
”Jos jokaista pientä työvaihetta pikkuisen parantaa, muutos loppupäässä voi olla merkittävä”, Maria Kareskoski painotti.
”Kannattaa miettiä läpi oriin koko elämä ja kaikki siihen liittyvät asiat, liittyen sen elämiseen, hyvinvointiin ja esimerkiksi kontakteihin muihin hevosiin. Niillä saattaa olla merkitystä oriin siittiötuotantoon ja testosteronimääriin.”
Oriin elinolosuhteiden säätämisen lisäksi tiinehtymisen mahdollisuuksia voi parantaa esimerkiksi siirtosperman säilytysolosuhteiden muuttamisella, keinosiemennysannoksen suurentamisella ja seminaaliplasman poistamisella.
Kareskoski muistutti myös yleisen huolellisuuden ja tarkkuuden tärkeydestä.
”On tosi helppoa pilata näyte sillä, että tekee jonkun mokan laboratoriossa”, hän painotti.