

Vakiintuneen käytännön mukaan hevosten ikä nousee vuodella tammikuun ensimmäisenä päivänä riippumatta siitä, milloin niiden varsinainen syntymäpäivä on. Näin ollen kaikki hevoset ovat taas vuodenvaihteesta lähtien olleet vuoden vanhempia kuin pari päivää sitten.
Raviurheilussa lisävuosi tarkoitti muutamille hevosille pakollista eläköitymistä kilparadoilta. Lämminveristen kilpailuoikeus päättyy Suomessa hevosten kääntyessä 13-vuotiaiksi, suomenhevosilla taas niiden tullessa 16-vuotiaiksi.
Kilpailuoikeutensa loppuun asti käyttävät hevoset ovat varsin harvinaisia, mutta myös tällaisia teräsravureita löytyy. Yksi vuodenvaihteessa eläkkeelle siirtyneistä on suomenhevosori Veeran Poika.
Veeran Poika on nykyravuriksi harvinainen, sillä se kilpaili kolmenatoista kautena. Suomenhevoset saavat alkaa kilpailla kolmevuotiaina, mutta varsin pieni osa ikäluokasta kilpailee vielä tuolloin. Veeran Poika kuitenkin juoksi jo kolmevuotiaana kolme starttia, voittaen kaikki kauden kisansa.
Kilpailuoikeutensa Veeran Poika käytti tasan loppuun asti, sillä se kilpaili viimeisen kerran viime vuoden viimeisenä päivänä. Jäähyväiskisasta Tampereen Teivosta tuomisina oli viitossija laukan kanssa.
Kaikkiaan Veeran Poika kilpaili kolmentoista kauden aikana 181 kertaa. Voittoja sille kertyi 22, totosijoja 70 ja ansioita 243 305 euroa. Veeran Poika kilpaili suomenhevosten absoluuttisella huipulla osallistuen neljä kertaa kuninkuuskilpailuunkin.
”Hevosen parasta pitää aina ajatella.”
Kilpailu-uransa viimeiset neljä ja puoli vuotta Veeran Poika oli Jussi Suomisen valmennuksessa. Oriin taustalla on hämeenkyröläinen Palmrothin perhe. Sen kasvattajiksi on merkitty veljekset Kyösti ja Terno Palmroth, ja hevosen omistaa Hyper Stable, jonka edustaja on Terno Palmroth.
”Raviurheilu ja hevoset ovat meidän perhettämme yhdistävä asia. Kun omalla kotikasvatilla saa kokea näin paljon kuin Veeran Pojan kanssa olemme saaneet, se on melkein kuin unta”, Terno Palmroth hehkuttaa.
Vaikka omistajat ovat olleet koko ajan samat, Veeran Pojan valmentaja on vaihtunut vuosien aikana monesti. Suomen Hippoksen Heppa-järjestelemässä Veeran Pojalla on vuosien varrelta peräti yhdeksän eri valmentajaa.
”Veeran Poika on itseään säästävä luonne. Olemme ihan oriin oman yrityshalun säilymisen takia kokeilleet useita eri valmentajia.”
Omistaja pitää Veeran Pojan luonnetta myös sen pitkän ja menestyksekkään uran salaisuutena. Kun hevonen ei ole laittanut itseään aivan liian tiukille, kilpailu-ura saattoi jatkua pitkään.
”Kykyjähän sillä oli jo varsana. Se voitti uransa kolmannessa startissaan Varsat vauhdissa -kisan finaalin, ja se voitto on minulle edelleen yksi Veeran Pojan uran kohokohdista yhdessä Porin Kultaloimen kanssa”, Terno Palmroth kertoo.

Veeran Pojan neljä viimeistä kilpailukautta olivat sen uran parhaat. Jussi Suomisen valmennuksessa Veeran Poika ansaitsi runsaan neljän vuoden aikana yli 160 000 euroa eli suurimman osan koko uransa voittosummasta.
Oriin meriittejä ovat muun muassa Erkon Pokaalin ja Karjalainen-ajon voitot. Hienoja hetkiä ovat Palmrothin mukaan olleet myös neljä kuninkuusraviosallistumista. Parhaina saavutuksinaan Veeran Poika oli kahdesti kokonaiskisan neljäs.
”Vasta ollessamme omistajien aitiossa Kuninkuusraveissa iski totuus vasten kasvoja. Meidän itse kasvattamamme oma hevonen oli mukana Kuninkuusraveissa. Ei sitä tunnetta pysty edelleenkään kuvailemaan.”
Terno Palmroth kiittelee kaikkia oriin kanssa toimineita valmentajia ja hoitajia oriin hienosta urasta. Samanaikaisesti Palmroth muistuttaa hevosen hyvyyden ratkaisevan lopulta kaiken.
”Älkääkä ymmärtäkö väärin, mutta eihän ilman hyvää hevosta saa kukaan valmentaja aikaiseksi hyviä tuloksia”, hän kuvailee.
”Toivoisin, että jokainen hevosihminen saisi omistaa Veeran Pojan kaltaisen hevosen. Saimme seurata sen kilpailu-uraa kolmentoista kauden ajan, ja startteja tuli melkein pari sataa. Tällaiset pitkäikäiset kilpahevoset ovat parasta markkinointia koko raviurheilulle.”

Aikaisemmin suomenhevosilla sai kilpailla niiden 16-vuotiskauden loppuun asti. Vaikka Veeran Poika eläköityi radoilta täydessä kilpailukunnossa, Terno Palmroth ei purnaa nykyisistä säännöistä.
”Minusta ikärajan laskeminen nykyiseen oli oikea päätös. Hevosen parasta pitää aina ajatella”, Palmroth painottaa.
”Jos Veeran Pojan olemuksessa olisi ollut aistittavissa kilpailuväsymystä, sen ura olisi loppunut aikaisemmin. Omistajan vastuu on hevosten kanssa toimittaessa todella iso.”
Palmrothin perhe on valmentanut Veeran Poikaa vuosien varrella myös itse. Terno Palmroth kertoo muistavansa hyvin ajokerran, jonka jälkeen hän päätti siirtää oriin ammattivalmennukseen.
”Käytin Veeran Pojan hiitillä Teivossa kolmevuotiskauden alussa. Kotiin tullessani sanoin isälleni, että nyt meidän täytyy etsiä tälle uusi valmentaja. Veeran Poika oli niin lahjakkaan oloinen, että meidän ei ollut järkeä pitää sitä kotivalmennuksessa, mutta ei tällaisesta osannut unelmoidakaan.”
Veeran Poikaa on käytetty toistaiseksi vähän siitokseen, ja oriilla onkin vasta seitsemän jälkeläistä. Jatkossa omistajat toivovat varsamäärän kasvavan selvästi. Siitokseen ori on saatavana Ypäjällä.
”Monena vuonna sen kanssa keskityttiin tarkoituksella kilpailemiseen, ja siitoshommat ovat olleet sivussa. Oriilla on todella kova emälinja, ja myös sen isä Erikasson tuo mielenkiintoisen lisän sukuun”, Terno Palmroth kiittelee.