Jukka Grönfors hötkyili kotikatsomossa enemmän kuin V.G. Voitto kuninkuusjahdissa

Viikonloppuna toisen peräkkäisen ravikuninkuutensa juossut V.G. Voitto on monen osaavan ihmisen yhteistyön tulos. Taustalla ovat inkoolaiset Soile ja Jukka Grönfors perheineen, he ovat hevosen kasvattajia ja yhtiönsä kautta myös sen omistajia.

Valmentaja Seppo Suuronen, ohjastaja Ari Moilanen ja hoitaja Kaisa Tamminen ovat elintärkeitä palasia.

Vaikka ravikuningas V.G. Voitto ja raviurheilu muutenkin käänteineen osaavat välillä yllättää, ei Voittoa ja sen esikuntaa noin vain kammeta vallasta. Juuri nyt on Kuninkuusraveista sellainen tunne, että ne ovat kisat, joissa ajetaan kaksi päivää kilpaa ja V.G. Voitto voittaa.

Jos oli ravifaneilla Oulussa meno tunteiden vuoristorataa, voi vain kuvitella millaista oli Jukka ja Soile Grönforsilla. He seurasivat viikonlopun jännitysnäytelmää kotikatsomosta, paikalla Oulussa oli perheen nuorempaa polvea.

”Kyllä siinä sattui ja tapahtui”, Jukka Grönfors myöntää.

Kuninkuuskisan vaiheet pikakelauksena kerrattuna V.G. Voitto laukkasi avausmatkan alkuvaiheessa mutta oli vielä senkin kisan kakkonen. Sunnuntain molemmilta osamatkoilta ja myös kokonaiskisasta tuli voitto.

V.G. Voiton ympärillä sen tiimistä Alexandra Grönfors-Jurvelin, Kaisa Tamminen, Seppo Suuronen ja Daniel Grönfors. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Jukka Grönfors on ollut hevoskuvioissa vuosikymmenet ja tuntee alan läpikotaisin. Huippuhevosen omistaminen ja seuraaminen on aivan omanlaistaan.

”V.G. Voitto on laittanut riman niin hirmuisen korkealle, että homma menee välillä älyttömyyksiin. Niin kuin esimerkiksi Suur-Hollolassa, kun tappio tuntui ensin jotenkin pettymykseltä, vaikka esityshän oli hirmuinen. Kyse on eläimistä, ja kaikkea voi tapahtua, niin kuin nähtiinkin”, Grönfors pohtii.

Hän tunnustaa itse hötkyilleensä viikonlopun tapahtumien äärellä liikaakin.

”Lauantain laukan jälkeen oli sellainen tunne, että mikä tässä nyt on vikana. Onneksi on niin jämerä hevonen ja jämerä tiimi sen taustalla. Eihän Seppo Suuronen edes päästä sellaista hevosta starttiin, jolla ei olisi kaikki kunnossa.”

Grönfors naurahtaa, että valmentaja Suurosta ei käy aina kateeksi.

”Koko Suomella, tai ainakin ravi-Suomella, tuntuu olevan mielipide, miten asiat pitäisi Voiton kanssa hoitaa. Koko joukkueeseen voi onneksi tässä tapauksessa luottaa.”

Äimärautiolla tosiaan oli tapahtumia, kuten Kuninkuusraveissa usein aiemminkin. V.G. Voiton lauantain laukka pani kuninkuuskilpaa jännäksi, vaikka Voitto paikkasi erheensä vahvasti jo heti avausmatkalla.

Sunnuntain kahdeksannessa lähdössä Pikkukunkussa puolestaan V.G. Voiton ohjastaja Ari Moilanen tömähti rataan Välkkerin kyydissä.

”Siinäkin meinasi paniikki iskeä. Että pystyykö Aku ohjastamaan päätösmatkan, ja ellei pysty, mitäs sitten tehdää”, Jukka Grönfors kertaa.

”Onneakin oli onnettomuudessa, ja onneksi tosiaan toiminta taustalla on niin osaavaa, tässäkin tapauksessa. Ari Moilasta parempaa miestä juuri Voiton rattaille on vaikea kuvitella. Hän tuntee hevosen ja osaa omalta osaltaan viedä sitä eteenpäin ja ajatella jatkoakin. Hän ei hermoile.”

Alexandra Grönfors-Jurvelin otti kuninkaallisen seppeleen harteilleen. Kuva: Maisa Hyttinen / Suomen Hippos

Kuninkuuskisassa kamppailivat pitkin viikonloppua avausmatkan voittaja Pro ja V.G. Voitto. Suurta eroa ei syntynyt, mutta ei lopulta suurta draamaakaan. V.G. Voitto piti vuorenvarmaan tyyliinsä ykkösenä myös pitkällä matkalla.

Jukka Grönfors myöntää, että juuri nyt hän ei osaa pelätä, että joku ajaisi ravia menevästä V.G. Voitosta ohi.

”Mutta ei se tee suuria erojakaan”, Grönfors mainitsee.

”Isänsä Vieskerhän otti niitä voittoja vielä pienemmillä marginaaleilla, turvanmitalla usein. Voitto tuntuu päästävän kupeelleen, muttei edemmäs.”

Viime viikolla nähtiin kiinnostavaa kylmäveriurheilua myös Ruotsin Gävlessä. Norjalaisen Öystein Tjomslandin valmentama ja ajama Brenne Borken ravasi perjantai-iltana kylmäveristen maailmanennätyksen 17,7a.

Edellinen maailmanennätys oli Järvsöfaksin reilut 20 vuotta sitten juoksema 17,9a.

Myös V.G. Voitto on ollut aika lähellä ennätyslukemia. Viime kesänä Mikkelissä se voitti Suurmestaruuden tuloksella 18,2a.

Juhannuksena Härmässä Brenne Borken ja V.G. Voitto kohtasivat, eikä norjalaisella silloin ollut jalan jakoa ravikuningasta vastaan. Jukka Grönfors ei kuitenkaan koe, että maailmanennätyksen kaataminen olisi ”kuulunut” V.G. Voitolle.

”Kaikki kunnia norjalaisoriille. Kyllä siinä joka metri piti juosta”, hän painottaa.

”Ennätykset syntyvät, jos ovat syntyäkseen. Ei meidän Voitto olisi tuolla tavalla yksin juosten mitään ennätyksiä tehnytkään. Se tarvitsee kirittäjän tai kirittäjiä.”

Soile ja Jukka Grönfors ovat pitäneet yhtä vuosikymmeniä ja nähneet samalla hevosalan monet nousut ja laskut. Kuva: Sanne Katainen

Tänä keväänä oli kovasti kohinaa ja toiveita V.G. Voiton lähdöstä Elitkampeniin norjalaisia ja ruotsalaisia kurittamaan sekä ehkä ennätyksiä lyömään. Mitään Solvallan reissua ei kuitenkaan tullut.

”V.G. Voitto tarvitsee muutamia startteja saadakseen koneet käyntiin, kuten keväällä nähtiin. Kyllä sekin koviin aikoihin pystyy, muttei heti kättelyssä talvitreenin jälkeen. Valmentaja Suuronen päättää miten Voitolla mennään jatkossakin. Häneen on 110-prosenttinen luotto.”

Parina viime vuonna V.G. Voittoa on käytetty myös siitokseen. Tänä vuonna kausi on rauhoitettu kilpailemiseen.

”Nyt on tosi aikaista suunnitella sellaisia, mutta vähän on ollut ajatuksia ilmassa, että ensi vuonna mentäisiin kilpaileminen edellä. Kuitenkin siinä vaikuttaa moni asia. Esimerkiksi se, millainen kevät on kovempien ajojen kannalta ja onko hevosen vointi hyvä. Silti tuntuisi, että tässä vaiheessa vuodet ja rutiini toimisivat V.G. Voiton eduksi. Turha mennä suunnitelmissa asioiden edelle ja Suuronen tosiaan päättää.”

Kilpaileeko V.G. Voitto loppukauden aikana?

”Senkin valmentaja päättää, mutta jos kaikki on kunnossa, niin miksei? Pohjoismaiden Mestaruus esimerkiksi on sellainen paikka, missä voisi juosta, jos ollaan iskussa siinä vaiheessa.”