

Hevosparka ei ole päässyt mukaan, koska se piehtaroi märässä maassa itsensä likaiseksi juuri silloin, kun jutun tekeminen alkoi. Mutta kun kuvaukset ovat ohi, pilkullinen päästetään pelipaikalle. Se juoksee toisten hevosten kanssa työskennelleen Elena Molchanovan luo ja alkaa kysyä, että mitä tehdään. Se liikkuu, laukkaa ja leikkii, kiertää Molchanovaa leijuvassa ravissa ja hyppää pyynnöstä takajaloilleen.
Ollaan Alavudella, jossa ovat muutaman vuoden ajan asuneet ukrainalainen Elena Molchanova ja valkovenäläinen, mutta Englannista Suomeen muuttanut Elena Smirnova. Heillä on neljä hevosta. Yksi edustaa espanjalaista PRE-rotua, yksi on paperiton friisiläinen ja uusin tuttavuus on lämminveriravuri. Pilkullinen on appaloosa.
Hevosista ainoastaan yksi on edes totutettu ratsastajaan, ja lämminverisen kanssa vasta aloitellaan.
Hevoset ovat äärimmäisen taitavia. PRE-hevonen osaa esimerkiksi jambette-piruetin, jossa se pyörii toisen etujalkansa ympäri pitäen toisen etujalan ojennettuna eteenpäin. Se on vanha, maailmanlaajuisesti arvostettu liike.
Molchanova ja Smirnova ovatkin Suomessa ehkä taitavimpia libertyn osaajia. Liberty tarkoittaa vapautta, ja suomeksi voitaisiin puhua vapaana olevan hevosen kanssa työskentelemisestä.

Suomalainen, Englannissa asunut ja USAssa paljon aikaa viettänyt hevostenkouluttaja Laura Koskenmäki asuu muutaman kilometrin päässä Elenoista. Hän painottaa, että vapaana työskentely on hyvä lisä hevosten kanssa olemiseen.
Koskenmäki itse käyttää hevosten kanssa kehonsa kieltä. Kun hän astuu taakse, hevonen tulee häntä kohti, ja kun hän tulee hevosta päin, se siirtyy kauemmas.
Elenoilla taas on käytössä samanlainen namipaloihin perustuva koulutus kuin koirilla. Smirnova on kouluttanut koiria ammatikseen muun muassa varmistamaan turvallisuutta Lontoon metrossa olympialaisten aikaan.
”Hevoset ovat helpompia kouluttaa kuin koirat. Ne ovat fiksumpia”, hän sanoo.

Alussa makupaloja ja naksutinta käytetään paljon, mutta niiden käyttöä vähennetään koko ajan. Suurimmaksi osaksi Molchanova vain puhuu hevosten kanssa, hymyilee niille ja kuin tanssii niiden kanssa.
Smirnova kertoo, että kun alku on tehty naksuttimella ja metodi on hallussa, voi koulutusta alkaa varioida hevoskohtaisesti. Tärkeitä seikkoja ovat ihmisen energia ja hänen asentonsa, mutta kaikkein tärkein on ajoitus.
Hän mainitsee, että hevosten kanssa oleellista on saada tarvittaessa niiden energia alas. Vaikka hevoset olisivat kuinka innokkaina, niiden pitää odottaa, mitä niiltä pyydetään.
”Niiden pitää olla kontrollissa ja rauhallisia, eikä siinä saa olla painetta, jännitettä tai ärtyisyyttä. Niillä pitää olla selkeä ymmärrys tehtävästä”, Smirnova selittää.
Uuden tehtävän kohdalla he käyttävät hevosilla joskus kaulanarua, jonka avulla opettaminen on helpompaa.
Libertyssä hevosella on kuitenkin aina lähtökohtaisesti mahdollisuus poistua paikalta. Siksi ihmisen on oltava valmis keksimään, miten pyynnön saa selitettyä hevoselle pakottamatta.
”Tätä on tehtävä sillä mielellä, että jos jokin ei onnistu, se on aina oma vika”, Koskenmäki naurahtaa.
Hän huomauttaa myös, että libertyäkin voi tehdä niin, että se ei ole hevoselle kivaa, esimerkiksi painostamalla sitä pienessä pyöröaitauksessa.
”Mielestäni ei ole parasta suhteen rakentamista, jos hevosella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pysyä sun kanssa”, hän sanoo.
Parhaimmillaan liberty taas on mitä hienointa yhteyttä ihmisen ja hevosen välillä.
”Tämä on tosi mielenkiintoinen tapa kouluttaa hevosta. Jos välillä kokeilet, mitä pystyt tekemään ilman fyysistä yhteyttä hevoseen, se tuo keveyttä siihen, mitä teet varusteet päällä”, Koskenmäki sanoo.