Joriini on juossut lähes 330 000 euron voittosumman. Se on tehnut kilpauransa Hannu Hietasen käsistä. Kuva: Terhi Piispa-Helisten
Korkiavuoren perhe on kasvattanut menestyshevosia jo 50 vuoden ajan ‒ tuoko Pro Derbyn voiton lauantaina?
Korkiavuorien kasvateista huipulla ovat Pohjoismaiden mestari Joriini sekä Satakunta-Ajon sankari, lauantaina ajettavan Derbyn avainhevosiin kuuluva Pro. Myös derbyvoittaja Ville Kallen emälinja on Korkiavuorilta lähtöisin. Juttu on julkaistu alunperin MT Hevosten vuosikuvastossa helmikuussa.TilaajalleYlistaro
Näissä maisemissa Ylistarossa on jalostettu hyviä suomenhevosia jo useamman sukupolven ajan, niin hevosissa kuin miehissäkin mitattuna. Mauri Korkiavuoren kanssa kuvassa on Express. Kuva: Elina PaavolaMiehen nimi on Korkiavuori, vaikka sitä ei maisemasta arvaisikaan. Vuoden 2009 kuntaliitoksessa osaksi Seinäjokea muuttunut Ylistaro on lakeutta laakeimmillaan, ja kirkon komea torni näkyy kauas joka suuntaan.
Kirkon torni näkyy yhtä hyvin sekä Mäki-Pohdon harjoitusraviradalle että kylän toisella laidalla olevan Korkiavuoren talon pihaan. Ollaan vain muutaman sadan metrin päässä Ylistaron kylänraitista, mutta kuitenkin maaseudulla.
”Kaupunki on tehnyt ympärille suojavyöhykkeen, kun molemmilla puolilla on kaupungin peltoa”, Mauri Korkiavuori kertoo tyytyväisenä. ”Ollaan justiin kaava-alueen ulkopuolella, ja eihän tänne kukaan mitään muutenkaan rakenna, poishan täältä vaan muutetaan.”
Pihassa on seitsemän hevosta, kaikki omia kasvatteja. Siitostammoja on kaksi ja viime kesän varsoja yksi, se tosin muualla hoidossa ja poikapainia ikätoverinsa kanssa harrastamassa.
”Hevosia ei ole tullut ostettua, kun ei ole tarvinnut. Niitä on aina ollut omasta takaa.”
Talon isäntä Mauri Korkiavuori on toisen polven ravimies. Hänen isänsä, syksyllä 2020 kuollut Kalle Korkiavuori aloitti tasokkaan suomenhevoskasvatuksen 1970-luvun alussa, ja Korkiavuoren perheessä on sen jälkeen ollut liuta menestyshevosia.
Mauri Korkiavuori on eräänlainen harvinaisuus hevosharrastajana. Korkiavuori on 54-vuotias, mutta hän ei ole koskaan ostanut itselleen yhtään hevosta.
”Winha H sentään ostettiin minun nimiini vuonna 1981, kun olin 14”, hän pohtii. ”Hevosia ei ole tullut ostettua, kun ei ole tarvinnut. Niitä on aina ollut omasta takaa.”
Enimmillään Korkiavuorten hevosmäärä oli uuden vuosituhannen alkuvuosina, jolloin hevosia oli enimmillään 17. Siihen aikaan remmissä oli Maurin ja Kallen lisäksi myös Maurin pikkuveli Jyri Korkiavuori, joka myös menestyi omilla valmennettavillaan mainiosti.
”Jyri kulki Vaasasta neljä kertaa viikossa treenaamassa, kaksi kertaa viikossa treenit ja kaksi kertaa viikossa palauttelevaa ajoa. Hänellä on tähän 60 kilometriä suuntaansa”, Mauri Korkiavuori kertoo.
Nykyisin Jyri Korkiavuorella ei ole treenihevosta, mutta hevosharrastus jatkuu eri muodoissaan. Mauri ja Jyri Korkiavuori sekä heidän sisarensa Katri Valtari muodostavat Talli Korkiavuoren, jonka omistuksessa on suomenhevosten ykköskaartiin kuuluva Joriini.
Pohjoismaiden Mestaruuden syksyllä 2020 voittanut Joriini oli Kalle Korkiavuoren viimeinen hevonen, ja hänen kuoltuaan oriista tuli sisarusten yhteinen.
”Viimeinen startti, jonka faari näki, oli Pohjoismaiden Mestaruus”, Mauri Korkiavuori kertoo. Isä-Kalle eli pohjalaisittain faari esiintyy tiuhaan hänen puheissaan.
”Faarilla oli Lewyn kappale -tauti, mutta kyllä hän Joriinin voiton ymmärsi ja oli siitä kovasti iloinen. Olihan se… aikamoinen huipentuma hänen hevosuralleen”, Mauri Korkiavuori kuvailee.
Joriini on tehnyt kilpauransa Hannu Hietasen käsissä. Mauri Korkiavuoren mukaan ori päädyttiin antamaan vieraalle valmennukseen ajanpuutteen vuoksi.
”Se oli faarin viimeinen hevonen, ja kun hän ei enää kyennyt sitä treenaamaan, tässä ei kenelläkään aika riittänyt sen treenaamiseen. Minulla oli kädet täynnä omien hevosten kanssa ja Jyrillä taisi olla Provinssi siihen aikaan. Joriini oli ensin Veli Nurmisella ja välissä taas tässä kotona, kunnes ajautui Hietaseen.”
Joriini juoksi myös kaudella 2021 reilusti yli 50 000 euron tilin, mutta parin aikaisemman kauden hirmutienesteihin se ei viime vuonna yltänyt.
”Vastus oli nyt kovempi”, Mauri Korkiavuori summaa syyksi. ”Joriini ei ollut monta metriä huonompi kuin edellisenä vuonna, mutta taso vaan on tosi kova.”
Joriini on Kalle Korkiavuoren pitkään jalostamaa emälinjaa, jonka kantatamma on vuonna 1960 syntynyt Aavetar, Joriinin neljäs emä. Kalle Korkiavuoren ensimmäiset menestyskasvatit olivat Aavettaren ensimmäiset jälkeläiset Hokman ja Sukkula, jotka molemmat kilpailivat kuninkuustasolla.
Sittemmin Derbyn voittaneen ja kuningatarkisassa toiseksi sijoittuneen Sukkulan Kalle Korkiavuori myi jo varsana jurvalaiselle Veikko Hannulalle, mutta Hokman teki uransa Kalle Korkiavuoren omistuksessa. Parhaat kautensa Hokman teki Markku Hietasen käsissä.
”Hokman päätyi Hietaselle ajettavaksi sen takia, kun meidän faari tärveli sormensa, eikä pystynyt ajamaan kilpaa. Markku ajoi siihen aikaan Sukkulalla, ja siitä hän tuli luontevasti Hokmaninkin kuskiksi. Sehän voitti heti ensimmäisellä kaudellaan 13 kertaa, kun Markku alkoi ajaa sillä.”
Joriinin kanssa Laihialla Hietasen tallilla Jyri Korkiavuori (vas.), Hannu Hietanen, Sara Hietanen ja Markku Hietanen. Kuva on otettu kesällä 2020. Kuva: Johannes TervoAavetar oli ennätyksellään 34,3 itsekin tuon ajan mittapuulla hyvä hevonen. Sen siitosura jäi vajaaksi, sillä tammasta jäi vain kolme varsaa ennen sen kuolemaa. Hovi-Postista olleiden täyssisarusten Hokmanin 24,9a ja Sukkulan 25,3a lisäksi Aavettaresta jäi vain vilperiläinen tamma Viiperi, joka meni ennätyksen 33,8a.
”Aavetar meni vatsalihasten repeytymään. Se oli kova menetys ja faarille kova takaisku. Muutenkin oli huonoa tuuria, Aavettarella oli ennen henkiin jääneitä varsoja kahdet kaksoset, jotka kuolivat.”
Varsoista Viiperi jäi jatkamaan emälinjaa Korkiavuorille, tosin siitäkin saatiin vain yksi varsa, ennätyksen 28,0a juossut V.R. Romanssi. Sen poika Provinssi voitti 22 kertaa 43 startistaan ja Vakanssi 14 kertaa 61 startista. Joriinin emä Anssiina sen sijaan juoksi vain viisi starttia.
”Joriinin emä oli ihan mahdoton. Kaikki me sillä yritettiin ajaa, faari, Jyri ja minä, ja vuorotellen kyllästyttiin siihen, kun se painoi niin kovasti ohjille. Varsoihinsa se kuitenkaan ei jättänyt sellaisia oireita.”
Aavettaren suku on viime vuosina ollut vahvasti esillä, sillä Korkiavuorten omien menestyshevosten lisäksi samaa sukua on Kriteriumin ja Derbyn voittanut Ville Kalle. Sen neljäs emä on Sukkula, eli Aavetar on oriin viides emä.
”Paavolan Jouko toimitti jo pian sen jälkeen, kun he olivat Ville Kallen ostaneet, että heille tuli varsa siitä meidän suvusta”, Mauri Korkiavuori kertoo. ”Hieno hommahan se on, että on tuollaisia hevosia tammasuvusta, kun siihen on itsekin uskottu.”
Myös suomenhevosten suurimpiin lahjakkuuksiin lukeutuva Ville Kalle periytyy Aavettaren emälinjalta. Kuvassa ohjissa on Iikka Nurmonen. Kuva: Elina PaavolaMauri Korkiavuorella ei ole enää yhtään tammaa Aavettaren suoralta emälinjalta, mutta kantatamman veri sykkii hänen hevosissaan silti vahvasti. Hänen siitostammansa Express ja Tangon Taika ovat samasta emästä, ja Hokman on molempien tammojen emänemänisä.
Tangon Taika on Aavettaren sukuja myös isänsä puolelta. Tamman isä on Provinssi, eli Aavetar on paitsi Tangon Taian emänemänisä, myös sen isänemänemänemä.
Aavettaren kertaamista Mauri Korkiavuori on jatkanut myös Expressin jälkeläisissä. Rallauslaisen Expressin neljä ensimmäistä jälkeläistä ovat Provinssista, ja yhdistelmä on ollut erittäin toimiva.
Ensimmäinen varsa Profiili on seitsemän voittoa juossut lahjakkuus, ja pikkuveli Pro on vielä parempi alku, loistosaavutuksenaan syksyinen Satakunta-Ajon voitto.
”Varsat ovat tulleet isäänsä, ne ovat fiksuja kuten Provinssikin on. Jos olisivat tulleet emäänsä, niin voi voi”, Mauri Korkiavuori naurahtaa.
”Tammat ovat olleet kovapäisiä ja hätäisiä. Jo Winha H oli sellainen, että tallista piti lähteä takaperin ja kääntyä sitten, kun se lähti etuperin niin, että jalat löi suttaa.”
Winha H on Korkiavuoren molempien siitostammojen emänemä. Välissä on hänen uransa parhaisiin hevosiin kuulunut Vinner. 24,1-aikainen tamma juoksi 20 voittoa ja ansaitsi runsaat 50 000 euroa.
”Systeemi on pielessä siinä, että 50 000 euroa on helvetin lujassa tammalla. Vaikka olisi kuinka hyvä tamma tahansa, ei sillä rahaa meinaa saada aikaan”, Mauri Korkiavuori murahtaa.
”Vinnerillä ajettiin se 50 000 euroa, mutta kun katsoo kilpailukirjaa, niin sen kotirata oli Vermo. Ei se ole kivaa, kun sinne on matkaa 400 kilometriä.”
Korkiavuoren väite on pitkälti totta, sillä Vinner juoksi Vermossa 34 kertaa ja ansaitsi sieltä yhteensä 22 216 euroa, eli 653 euroa per startti. Muilla radoilla Vinner juoksi yhteensä 93 starttia ja 30 306 euroa, eli 325 euroa per startti.
Express juoksi vain kolme starttia ja voitti niistä kaksi. Siitoksessa se on aloittanut jättämällä voitokkaat Pron ja Profiilin. Kuva: Elina PaavolaTallin nykyisistä siitostammoista Express on melkoinen erikoisuus. Tamma juoksi urallaan vain kolme starttia, joista se voitti kaksi. Erikoista oli, että Express juoksi kaikki kolme starttiaan kahdeksanvuotiaana, jolloin se jo kantoi ensimmäistä varsaansa.
”Express oli rasittava luonteeltaan, kun joka paikkaan oli aina kiire. Tiineenä se rauhoittui sen verran, että ehdittiin ajaa ne muutama startti”, Korkiavuori kertoo.
”Vinnerissäkin oli samaa, mutta Express oli vielä paljon pahempi. Jos pinnaa olisi ollut enemmän, tiliä olisi voinut tulla paljon enemmänkin. Siis pinnaa minulla.”
Esikoisvarsa Profiili juoksi Mauri Korkiavuoren valmennuksesta nelivuotiaana kolme starttia ja kolme voittoa, kunnes se siirtyi Talli Profiilin omistukseen ja Antti Ojanperän valmennukseen. Korkiavuori on edelleen Profiilin osaomistaja.
”Kontakti meni niin, että kauppasin edellisenä syksynä Prota. Se rupesi kuitenkin silloin hinkkaamaan harjaansa, ja sanoin Antille, että ei sitä viitsi myydä”, Korkiavuori muistelee.
”Kun Profiili seuraavana kesänä voitti ne pari starttiaan, Antti kysyi olisiko se myynnissä. En ollut ajatellut sitä myydä, mutta siitä tuli kuitenkin kauppa, jossa jäin itsekin porukkaan.”
”Profiili tuntui tosi hyvältä, ja ajattelin että paremman mahdollisuuden se Ojanperällä saa kuin minulla. Kun en talvella ehdi ajaa hevosia päivänvalon aikaan, aina siinä antaa tasoitusta ammattilaisille. Ei kuutamohiitti ole kuitenkaan ihan sama asia, kuin että sitä tehdään ammattityönä.”
Ojanperältä Profiili on juossut reilun vuoden aikana 12 starttia, joista se on voittanut neljä. Nelivuotiskauden ainoa startti Ojanperältä oli Satakunta-Ajon karsinta, jossa Profiili hylättiin liioista laukoista.
”Ekassa startissa meni aika paljon pieleen. Siltä katkesi häntäremmi, eikä se ole vieläkään oiennut siitä tapauksesta. Edelleen sitä meinaa pelottaa”, Mauri Korkiavuori harmittelee.
Hannu Hietasen valmentama ja ohjastama Pro lukeutuu lauantaina juostavan suomenhevosten Derbyn ennakkosuosikeihin V.G. Voiton vanavedessä. Kuva: Terhi Piispa-HelistenHannu Hietasen valmentaman pikkuveli Pron kausi taas sujui lähes täydellisesti. Nelivuotiskauden seitsemän starttia toivat viisi voittoa ja kaksi kakkossijaa. Valtaosa vuoden tilistä tuli kauden päättäneestä Satakunta-Ajosta, jossa Pro piti takanaan V.G. Voiton ja Siirin Valtsun.
Mauri Korkiavuori on mukana myös Pron omistavassa PRO Tiimissä, jonka omistukseen ori siirtyi kolmevuotiskautensa alussa.
”Ehdin ajaa sitä vuoden verran itse, ja se oli älyttömän valmiin tuntuinen varsa. Ajattelin, että on se ihme, jos ei tällaisesta varsasta jonkinlaista juoksijaa tule”, Korkiavuori kertoo.
Pron aloitusta kuitenkin viivästytti siltä kolmevuotiskauden lopulla löytynyt irtopala, joka operoitiin pois.
”Irtopala ei oireillut mitenkään, ja se löytyikin ihan sattumalta. Se oli kuitenkin niin pahassa paikassa, että se piti ilman muuta poistaa. Jos pala olisi jäänyt sinne, aikuisena se olisi varmasti ruvennut vaivaamaan.”
Mauri Korkiavuori kehuu kimppaomistamista kaikin puolin hyväksi tavaksi olla mukana raviurheilussa.
”Se on vielä kivempaa kuin omistaa hevosia yksin”, hän näkee. ”Kimppaomistaminen on se nykyajan juttu. Hyviä vetäjiä vaan tarvitaan, esimerkiksi Pron kimpassa Ari Mäenpää on huikea hengen ylläpitäjä.”
Kimppavarsaksi on menossa myös Profiilin ja Pron kaksivuotiaaksi tullut täysveli.
”Hietasen Hannu soitti, että kimppa tuli ja meidän Jyri on kuulemma mukana porukassa. Kysyin Hannulta vaan, että olenko minäkin mukana, ja kyllä minä sitten jäinkin mukaan porukkaan”, Mauri Korkiavuori nauraa.
Profiilin ja Pron menestys luonnollisesti edesauttaa kaupankäyntiä nuoremmista sisaruksista.
”Normaalisti luontaista kysyntää ei ole varsoista ollenkaan”, Korkiavuori kuitenkin painottaa. ”Olisi aikanaan pitänyt laittaa kasvattajanimi, niin ehkä joku osaisi kysyäkin varsoja.”
Pro on kerännyt ennen Derbyä jo lähes 70 000 euron voittosumman. Kuva: Elina PaavolaToisaalta Mauri Korkiavuori eroaa keskivertokasvattajasta siinä, että hän ei mieluiten myy kasvattejaan pikkuvarsoina.
”Ajaminen on kivaa”, hän naurahtaa.
”Melkein kaikki puhuvat, että varsat pitäisi myydä viimeistään puolen vuoden iässä, mutta minä tykkään myydä vasta sitten, kun varsoilla on päässyt ajamaan. On ostajallekin paljon halvempaa, kun minä pystyn pitämään niitä tässä halvemmalla kuin jos niitä joutuisi pitämään vieraalla ammattivalmennuksessa.”
Mauri Korkiavuori työskentelee Käyttöautolla laatu- ja ympäristöpäällikkönä, ja hevosia hän valmentaa iltapuhteenaan.
”Seitsemältä laitan hevoset pihalle ja lähden töihin. Iltapäivällä teen tallihommat, otan hevoset sisään ja ajan nollasta kolmeen hevosta päivässä”, hän luettelee.
”Nyt on ehkä yksi ajohevonen liikaa. Kolme pystyn ajamaan hyvin, mutta varsinaisia treenattavia ei passaisi olla kuin yksi kerrallaan. Ero on suunnilleen siinä, että kun varsaa on kaksi vuotta ajettu, sitten sitä ruvetaan treenaamaan.”
Korkiavuori treenaa hevosiaan itse kunnossa pitämällään kilometrin tienpätkällä sekä lähellä asuvan Veli Nurmisen harjoitusradalla.
”Käyn ajamassa siellä silloin, kun Veli lopettaa. Minulla on iltavuoro”, Korkiavuori kuvailee. ”Kärryissä on huomiovalot, mutta eihän minun tarvitsekaan nähdä kuin hevosen korviin saakka. Hevonen kyllä näkee pimeämmässäkin, ja jos olisi oikein kovat valot kärryissä, enemmän se pelottelisi hevosta kuin olisi sille hyödyksi.”
”Marraskuuhan on yleensä kaikkein pahin, kun ei ole valkoista. Kun on lunta maassa, näkee paljon paremmin. Tässähän on valoa ympärillä, ja ihan hyvin tuolla näkee.”
Varsat käyvät opetettavana Hannu Hietasella, mutta muuten Korkiavuori tekee hevostensa kanssa lähes kaiken itse hammashuollosta lähtien.
”Varsoilla ajan tosi vähän kerrallaan, mutta valjastan usein”, hän kertoo. ”Eikä aikuisillakaan kovin paljon kilometrejä tule. Tuplahiittipäivinä lenkistä tulee yhteensä 14 kilometriä.”
Korkiavuoret ovat aina pärjänneet hyvin, joten näpeissä ja systeemeissä on paljon kohdallaan.
”Hevoset ovat olleet hyviä. On meillä ollut niitäkin, jotka eivät ole tulleet starttiin”, Mauri Korkiavuori väistää ensin.
”Säännöllisesti treenataan, ja kyllä mulla on kello kädessä, kun hiittiä ajetaan. Vauhdin lisäksi seuraan tosi tarkasti palautuksen treenien välissä.”
Hyvä menestys perustuu myös kriittiseen otteeseen.
”Jos ei kello näytä hyvältä, ei ilmoiteta.”
Osittain itsekriittisyyden takia Mauri Korkiavuori on nykyisin jättänyt kilvanajon muille. Sitäkin hän on ehtinyt tehdä 411 startin ja 45 voiton edestä, parhaana saavutuksenaan vuoden 1996 Villinmiehen Tammakilpailun kakkossija Sutkauksella.
”Tykkäsin ja tykkäisin ajaa kilpaa, mutta minun on huono olla tallialueellakin kärryillä, kun lonkkiin ottaa kipeää. Ja oma rima on varmaan turhan korkealla, kun on aika kriittinen tekemisen suhteen.”
”Pitäisi ajaa sata starttia vuodessa, että olisi kunnon tuntuma, tietäisi mitä muut siellä tekee ja myös muut tietäisivät, mitä minä siellä teen.”
”Jos tuontihevoset syrjäyttävät kasvatuksen, minä lopetan aika nopeasti. Ja siihenhän raviurheilu loppuu, jos kasvattajat loppuvat”, Mauri Korkiavuori tuumii. Kuva: Elina PaavolaVaikka Korkiavuoren perheessä on kasvatettu hevosia monta kymmentä vuotta, harrastuksen jatkuminen ei ole Mauri Korkiavuoren mukaan itsestäänselvää.
Raviharrastuksensa alkuvuosina Korkiavuorilla oli suomenhevosten lisäksi muutama itse kasvatettu lämminverinenkin. 1980-luvun jälkeen harrastuskavereiksi kuitenkin valikoituivat suomenhevoset.
Rotuvalinta tapahtui ymmärrettävästä syystä. Suomenhevoset menestyivät, lämminveriset eivät. Nyt Mauri Korkiavuori kertoo olevansa monella lailla huolestunut suomenhevosen tilanteesta.
”Ei Hippoksen tarvitse paljon syrjään mennä, että tämä touhu meilläkin loppuu”, hän kuvailee.
Yksi Mauri Korkiavuoren päällimmäisistä huolista on ulkomaisten kylmäveristen tuonnin lisääntyminen.
”Jos tuontihevoset syrjäyttävät kasvatuksen, minä lopetan aika nopeasti. Ja siihenhän raviurheilu loppuu, jos kasvattajat loppuvat.”
Korkiavuori kokee keskustelun suomenhevosten liian korkeista hinnoista osin kohtuuttomaksi.
”Jos puolitoistavuotias varsa maksaa kymppitonnin ja sen jälkeen pito reilun kymppitonnin vuodessa, eivät ne kahdeksaa tonnia maksa silloin kun ne ovat startti-iässä”, hän kuvailee.
Kysymykseen siitä, kokeeko hän kylmäverituonnin ongelmaksi periaatteen vai käytännön tasolla, Korkiavuorella on vastaus valmiina.
”Se ainakin on käytännön ongelma, jos kasvattajat loppuvat”, hän painottaa.
Suomenhevosten ja lämminveristen ero pitäisi Mauri Korkiavuoren mukaan ottaa paremmin huomioon sarjatarjonnassa.
”Suomenhevosille ei pitäisi tehdä sarjoja samalla tavalla kuin lämminverisille. Suomenhevoselle ensimmäisen kymppitonnin tienaaminen on aivan liian hankalaa”, hän kiteyttää.
”Ei pitäisi olla ihan mahdotonta käyttää keinoälyä siihen, että saataisiin sarjatarjonta vastaamaan tarpeita mahdollisimman hyvin.”
”Nelivuotiaat saisivat saada aina 20 metriä hyvitystä, on voittosumma mikä tahansa. Ja Hippoksen tammasarjat ovat liian matalille sarjoille, ne voisivat alkaa sieltä viiden tonnin sarjoista, kun siinä vaiheessa alkaa olla hankalampi piisata oriita vastaan.”
Mauri Korkiavuori siirtäisi rahaa nollalähdöistä hieman korkeampiin sarjoihin.
”Nollasarjalaisille Hippos tekee hallaa, kun rahattomille hevosille on löysää rahaa, vaikka niillä ei välttämättä ole kykyjä ottaa sitä rahaa vastaan. Suomenhevosella sarjat kovenevat niin nopeasti, että monella tyssää siihen muutamaan tonniin”, hän kuvailee.
”Palkintoja pitäisi siirtää nollalähdöistä niiden muutaman tonnin tienanneiden lähtöihin. Siellä pitäisi olla mahdollisuus tienata ja nousta sarjoissa, etteivät hyvätkin hevoset jäisi tulpaksi niille nollasarjoista seuraavalle askeleelle nousseille.”
Suomenhevosten usein vajaita lähtöjä Korkiavuori pitää enemmän tarjonta- kuin kysyntäongelmana.
”Ei pitäisi olla ihan mahdotonta käyttää keinoälyä siihen, että saataisiin sarjatarjonta vastaamaan tarpeita mahdollisimman hyvin. Sitä voisi kehittää nykyisen systeemin rinnalla toimivaksi, ei kerralla tarvitsisi hypätä suoraan uuteen systeemiin.”
Kilpailutarjontaan Korkiavuori kaipaisi muutenkin parempaa ennustettavuutta.
”Nythän oli loppuvuodesta tosi hyvin rahaa tarjolla joka puolella. Sitä ei kuitenkaan tiedetty kesällä, eikä siihen osattu varautua. Jos olisi kesällä tiedetty, miten paljon rahaa tulee olemaan talvella jaossa, moni olisi varmaan tähdännyt enemmän loppuvuoteen”, Mauri Korkiavuori olettaa.
”Esimerkiksi kaikki Derbyssä kolmen sakissa olevat oriit ovat potentiaalisia siitosoriita, mutta kuinka moni niistä saa mahdollisuuden”, Mauri Korkiavuori huomauttaa. Kuva: Terhi Piispa-HelistenPositiivisena uudistuksena Mauri Korkiavuori pitää kasvattajapalkintojen korottamista ja niiden painottamista nuorempiin ikäluokkiin.
”Se on ihan oikein. Ei yli kymmenvuotiaista tarvitsisi välttämättä maksaa kasvattajapalkkioita ollenkaan”, hän pohtii.
”Huono uudistus taas oli opetuslähtöjärjestelmän purkaminen. Se oli suomenhevosille saakelin hyvä systeemi, vaikka lämminverisillä se ei varmaan samalla tavalla toiminutkaan.”
Mauri Korkiavuori tuntee alan realiteetit, mutta harmittelee kaupallisuuden ohjaavan liikaa orivalintoja.
”Tietysti ihmisten pitää saada astuttaa sillä, millä haluavat, eikä sitä voi alkaa liikaa ohjaamaan, mutta on sääli, että niin moni ori jää vaille mahdollisuutta siitoksessa. Esimerkiksi kaikki Derbyssä kolmen sakissa olevat oriit ovat potentiaalisia siitosoriita, mutta kuinka moni niistä saa mahdollisuuden.”
- Osaston luetuimmat
