Tallin toimitusjohtaja Johanna Höglund kertoo, että vielä 14. helmikuuta tallin väki kokoontui ystävänpäiväkahveille. Silloin yhdellä hevosella oli edellisiltana ollut kuumetta, mutta kukaan ei voinut arvata, mistä oli kyse. Eikä sitä, että seuraavan kerran rennoin mielin päästiin tapaamaan vasta kolmen kuukauden päästä, helatorstaina. Ja silloin moni omistaja oli menettänyt hevosensa hevosten herpesviruksen hermostomuotoon.
”Pitkä on ollut kevät”, Höglund huokaa.
Karanteenin pituudeksi laskettiin 28 vuorokautta viimeisestä uudesta sairastapauksesta. Periaatteessa viruksen itämisaika on 2–10 vuorokautta, mutta Tuomarinkartanossa sairastumisten välissä päästiin kahteen kertaan kahden viikon väliin. Jokainen aalto oli tietenkin myös valtava henkinen vastaisku.
”Siinä oli aika epäuskoinen fiilis”, Höglund sanoo.
Kaikkiaan aaltoja tuli neljä. Yksikään hevonen ei sairastunut uudelleen, mutta hevosten immuniteetin laskiessa niille tuli muita terveyshaasteita. Kaikki aallot olivat kuitenkin edellistä lievempiä.
Tuomarinkartanosta ei kerrota kuolleiden hevosten tarkkaa määrää.
”Mutta kyllä niitä useita meni”, Höglund sanoo.
Kulut sairastuneiden hevosten omistajille nousivat monilla tuhansiin euroihin. Tallin noin 40 hevosesta vain muutama selvisi ilman oireita.
Myös Höglundin oma hevonen sairastui, mutta se selvisi parantuneiden joukkoon.
Hevosten hoidosta huolehti Yliopistollinen Hevossairaala, ja Höglund lähettää suuret kiitokset eläinlääkäri Kati Niinistölle erinomaisesta työstä epidemian aikana.
”24/7 on saatu apua, ja Viikistä on tuettu meitä kaikin mahdollisin keinoin”, Höglund kiittää.
Hän kertoo, että Helsingin Yliopistolle on annettu käyttöön kaikki epidemiaan liittyvä data, ja purkauksesta tullaan tekemään tutkimus.
”Me saatiin säilytettyä monen hevosen henki.”
Hieno asia oli, että tauti saatiin pidettyä yhdessä tallissa, vaikka alueella on monta tallia ja iso määrä ratsuja. Höglund miettii, että leviäminen onnistuttiin estämään sillä, että asiaan reagoitiin välittömästi jo ennen ensimmäisiä tutkimustuloksia.
Tilanteen pitkittyessä tallin hevoset saivat liikkua ulkona, mutta mäen muiden tallien kanssa tehtiin tarkat sopimukset, niin että hevosliikenne ei ristennyt. Selkeä tiedotus, ahkera desinfiointi ja pakollinen kenkien ja vaatteiden vaihto tallilta lähdettäessä kuuluivat rutiineihin.
”Me saatiin säilytettyä monen hevosen henki”, Höglund sanoo.
Sitä ei tiedetä, mistä ärhäkkä virus saapui Tuomarinkylään. Piilevänä herpesvirusta on kuitenkin 80–90 prosentilla hevosista, joten mitään uutta kontaktia epidemian puhkeaminen ei edes vaatinut.
Höglund kertoo, että epidemia tiivisti talliyhteisöä, ja esimerkiksi lääkitsemisessä omistajat auttoivat toinen toisiaan. Myös ulkopuolelta tuli paljon tukea ja kannustusta, joka auttoi jaksamisessa vaikeilla hetkillä.
Nyt tallilla ollaan palaamassa normaaliin arkeen.
”Uudet asiakkaat toivotetaan tervetulleeksi, ja nykyisten asiakkaiden toivotaan tietysti pysyvän. Virus ei säily pitkään hevosen ulkopuolella, joten talli on turvallinen myös uusille asiakkaille”, Höglund sanoo.
Epidemialla ja sen aiheuttamalla asiakkaiden menettämisellä oli myös yritykselle taloudellista merkitystä.
”Kaikille on varmasti itsestään selvää, että tästä tulee taloudellisia vaikutuksia myös. Kyllä me joudutaan tiettyjä sopeuttamistoimia”, Höglund sanoo.