Saku Ankelon Vermon 2022 Derby-raveissa lämmittämä Tåga Odin oli yksi Niina Kaijanniemen ja Saku Ankelon yhteisistä hevosista. Kuva: Terhi Piispa-Helisten
Niina oli vankiladiakoni ja Saku töissä sahalla – sitten he myivät kaiken ja lähtivät hevosenhoitajiksi Eurooppaan
Niina Kaijanniemi rohkaisee kaikkia elämään omanlaistaan elämää. Viisikymppisenä Eurooppaan hevosenhoitajaksi lähtenyt Kaijanniemi näyttää itse esimerkkiä.Tilaajalle
Saku Ankelo ja Niina Kaijanniemi Ranskasta hankitun Olala Nonantaisen kanssa Halmstadissa. Kuva: Niina Kaijanniemen arkistoNiina Kaijanniemi teki puolisonsa Saku Ankelon kanssa rohkean ratkaisun reilut kaksi vuotta sitten. Luvialla vaikuttanut pariskunta irtisanoutui säännöllisistä palkkatöistä, myi omaisuutensa ja suuntasi ulkomaille hevosalan töihin.
Nyt 51-vuotias Kaijanniemi kertoo saaneensa tutusta arjesta tarpeekseen helmikuisena iltana.
”Ajelin töistä kotiin melko huonossa säässä ja aloin miettiä, että onko tämä sitä elämää mitä haluan. Ajattelin, että mikä meitä Suomessa oikein pidättelee, kun lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa”, hän muistelee.
Niina Kaijanniemi työskenteli tuolloin vankiladiakonina ja seksuaaliterapeuttina ja hänen puolisonsa Saku Ankelo sahalla.
Ankelo ei vastustanut Kaijanniemen ideaa nopeasta elämänmuutoksesta. Pariskunta alkoi heti suunnitella omaisuutensa myymistä.
”Meillä oli siihen aikaan useampi hevonen kotitallissa, sekä ravureita että ratsuja. Ne laitettiin myyntiin ja tietysti suurin osa muustakin omaisuudesta oli hukattava ennen muuttoa.”
Uudet tuulet alkoivat puhaltaa Kaijanniemen ja Ankelon elämässä hyvin nopeaan tahtiin. Jo kesäkuussa pariskunta suuntasi henkilöautolla kohti keskistä Eurooppaa.
”Suksiboksi auton katolla ajelimme Suomesta Ranskaan. Reilussa kolmessa kuukaudessa olimme ottaneet elämällemme ihan uudenlaisen suunnan.”
Seuraavat kaksi vuotta kuluivat Ranskassa eri ravivalmentajien palveluksessa. Kaksikon työnantajina olivat Etienne Dubois, Erik Bondo, Dominik Locqueneux ja viimeisimpänä Saara Jalastin ja Jean Baudronin talli.
Ranska ei valikoitunut sattumalta muuton kohteeksi.
”Meillä oli Suomessa yhdessä vaiheessa liisingissä ranskalainen montéhevonen Ascot d’Ariane. Sen hienoluonteisuus teki todella ison vaikutuksen meihin. Sitä kautta ranskalainen raviurheilu alkoi kiinnostaa kumpaakin meistä”, Kaijanniemi kertoo.
Niina Kaijanniemi viihtyy hyvin Halmstasissa Johan Untersteinerin palveluksessa. Kuva: Kaj NärhinenVaikka Ranska on Euroopan ykkösravimaa, alkoi Niina Kaijanniemen ajatuksissa parin vuoden jälkeen siintää muutto muualle.
”Ranskalainen byrokratia oli ainakin minulle todella hermoja kiristävää. Jollakin tapaa alkoi myös tuntua, että ranskalainen raviurheilu ei ollut kaikilta osin meitä varten”, Niina Kaijanniemi pyörittelee.
Syyskuusta lähten Kaijanniemi ja Ankelo ovat työskennelleet Ruotsin Halmstadissa Johan Untersteinerin palveluksessa. Yli 200 hevosen valmennustallia pitävä Untersteiner löytyi työnantajaksi sattumalta.
”Johan haki yhtä hevosenhoitajaa palvelukseen, mutta laitoin avoimen hakemuksen kahdesta kokeneesta hevosenhoitajasta. Meillä kävi tuuri, sillä melko pian tallilla aukesi toinenkin paikka, ja molemmat pääsimme tänne töihin.”
Johan Untersteiner on ollut Niina Kaijanniemen ja Saku Ankelon työnantaja alkusyksystä lähtien. Kuva: Ville ToivonenParin kuukauden aikana ruotsalainen raviurheilu on ehtinyt jättää myönteisen kuvan Niina Kaijanniemelle. Töiden hyvä organisointi sekä mainiot olosuhteet ovat myös helpottaneet sopeutumista ruotsalaiseen arkeen.
”Kyllähän kaikesta täällä paistaa läpi ammattimaisuus. Työt on organisoitu ajovuorolistoista lähtien todella hyvin. Ranskassa kaikissa työpaikoissa ei esimerkiksi ollut henkilökohtaisia passihevosia. Onhan omienkin töiden suunnittelu helpompaa, kun tietää mitkä hevoset ovat minun vastuullani.”
Kokeneella iällä ammattimaiseksi hevosenhoitajaksi ryhtynyt Kaijanniemi muistuttaa myös hevosalan olevan pakotettu sopeutumaan yhteiskunnan muutoksiin.
”Hevosenhoitajista ei ole enää ylitarjontaa, ja alan on pystyttävä tarjoamaan asialliset työajat ja muutenkin kunnolliset työehdot”, hän painottaa.
”Ei hevosenhoitajan työtä koskaan pysty tekemään aivan säännöllisten työaikojen puitteissa, mutta Johan Untersteiner kuitenkin tarjoaa oikein hyvän pohjan työn tekemiselle. Vuorokaudessa ehtii tehdä muutakin kuin töitä.”
Kaijanniemen urakäännös ei tullut hänet tunteville yllätyksenä. Alle kouluikäisestä alkaen tallilla viihtyneellä Kaijanniemellä oli puolisonsa kanssa parhaimmillaan 14 hevosta kotitallissa.
”Tai pahimmillaan, voisi myös sanoa. Silloin oltiin kumpikin myös päivätöissä. Olen kerran ollut pisimmillään puoli vuotta ilman hevosta, mutta siitä ei tullut mitään. Nyt saan toteuttaa itseäni hevosten kanssa haluamallani tavalla.”
Työpäivän jälkeiset tunnit pariskunta käyttää oman varsansa kanssa. He hankkivat huutokaupasta nyt reilun vuoden ikäisen ranskalaisvarsan Olala Nonantaisen.
”Jokin ranskantuliainen piti kuitenkin saada mukaan. Pian päästään muuttamaan sellaiseen vuokrapaikkaan, missä saadaan varsa samassa pihassa olevaan talliin. Täällä Halmstadissa on ainakin todella hyvät paikat valmentaa hevosia. Siitä homma ei jää kiinni.”
Suomalaispariskunta ei ole tehnyt tarkempia tulevaisuuden suunnitelmia. Niina Kaijanniemi toivoo jaksavansa tehdä hevosalan töitä eläkeikään asti.
”Ainakin nyt hevoshommat ovat tehneet fysiikalleni hyvää istumatyön jäljiltä. Tavoitteena olisi yrittää jaksaa tehdä näitä hommia vielä yli kymmenen vuotta. ”
Niina Kaijanniemi kannustaa ihmisiä elämään omannäköistään elämää. Hänen kolme lastaan ovat suhtautuneet ymmärtäväisesti äidin uusiin työkuvioihin.
”He kävivät jo luonamme useasti Ranskassa, mutta ovat kuitenkin tyytyväisempiä minun ollessani lähempänä Suomea nyt. Olen aina sanonut heille, että eläkää sellaista elämää joka tuntuu omalle. Yritän ainakin omalla esimerkilläni näyttää mallia siitä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
